Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä

Tiivistelmästä:

”Tutkimus vastaa kysymykseen, millaisia kokemuksia lestadiolaistaustaisilla aikuisilla on lapsuudesta monilapsisessa perheessä. Analyysin kautta aineisto tiivistyy ydinkategoriaan näkymätön, pärjäävä lapsi. Monilapsisten perheiden vanhemmat olivat kiireisiä ja kuormittuneita perheessä ja työssä. Lapset eivät kokeneet saavansa yksilöityä huomiota vaan kokivat olevansa osa massaa. Lapsilla ei ollut läheistä, turvallista aikuista, jolle jakaa asioitaan. Lapset pyrkivät kantamaan vastuuta perheessä ja omassa elämässään. He pyrkivät miellyttämään vanhempaa ja välttämään häiriöksi olemista. Uskontoon liittyvä erotteleva jako tuotti lapselle erilaisuuden tunnetta suhteessa muuhun maailmaan ja saattoi tulla itsen ja uskonnolliseen yhteisöön kuulumattomien ihmisten väliin.

Monilapsisen perheen lapsi näyttäytyi näkymättömyyden ohella pärjäävänä lapsena. Kotona huolehdittiin perustarpeista, ja sisarukset, yhteisö ja muut aikuiset tuottivat turvaa. Sisarukset olivat suuressa roolissa elämässä. Sisaruksiin yhdistyi sekä seuran ja hoivan elementit että myös riitaisampi puoli. Aikuisuudessa sisarukset ja verkoston laajuus näyttäytyivät ehdottomana voimavarana. Perheissä opittiin työteliäisyyttä ja sosiaalisuutta. Kyky tulla toimeen ihmisten kanssa ja joustavuus erilaisissa tilanteissa nähtiin monilapsisessa perheessä elämisen tuottamina.

Kokonaisuudessaan kuva lapsuudesta monilapsisessa perheessä on moniulotteinen. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden aikuisten olisi tärkeä pitää monilapsisuutta erityispiirteenä, joka tulee ottaa huomioon lapsia kohdatessa. Lapsi on tärkeä kohdata yksilönä eikä vain osana suurta perhettä. Lapsista ei välttämättä herää erityistä huolta, sillä he tulevat usein ulkoisesti hoidetuiksi ja pärjäävät ja huolehtivat itsestään. Vaarana kuitenkin on, että lapsi tulee näkymättömäksi myös perheen ulkopuolella.”

Opettajien kannattaisi tiedostaa nämä asiat.