Miksi niin monet sanovat nykyään "erillainen" kahdella ällällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen yleiseen lausumiseen kuuluu se että tietyissä sanaväleissä olevat kaksoiskonsonantit ikäänkuin kahdentuvat vaikka kirjoitetussa sanassa niin ei olisikaan. Tästä poikkeuksena ovat tietyt länsirannikon murteet jossa tätä ei tapahdu. Tämä taas kuulostaa hassulta ja hyperkorrektilta ihmisestä joka on aina tottunut kahdentamaan.

Kyseessä ei siis ole virhe vaan murre-ero.

En nyt ihan tajunnut, voisitko antaa esimerkin? Joo tiedän, että esim. hernekeitto ja täytekakku yleensä äännetään ”hernekkeitto” ja ”täytekkakku” (tosiaan porilaiset ja myöskään esim. kotkalaiset eivät näin tee). Mutta mitä tarkoitat kaksoiskonsonanttien kahdentumisella ja miten se liittyy ”erillaiseen”?

Vinkki: sekä l että k ovat konsonantteja. Ja niitä lausutaan usein noissa tapauksissa kuin niitä olisi kaksi vaikka kirjoitettuna on vain yksi.'

Joo, mutta missä on se kaksoiskonsonantti, joka sinun mukaasi kahdentuu? Ei missään, eli älä viitsi käydä pätemään asialla, jota et tunne. Loppukahdennuksella ei ole mitään tekemistä ”erillainen”-sanan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suomen yleiseen lausumiseen kuuluu se että tietyissä sanaväleissä olevat kaksoiskonsonantit ikäänkuin kahdentuvat vaikka kirjoitetussa sanassa niin ei olisikaan. Tästä poikkeuksena ovat tietyt länsirannikon murteet jossa tätä ei tapahdu. Tämä taas kuulostaa hassulta ja hyperkorrektilta ihmisestä joka on aina tottunut kahdentamaan.

Kyseessä ei siis ole virhe vaan murre-ero.

Ymmärtäisen sen, jos sanat pelkästään lausuttaisiin eri tavoin eri alueilla, mutta ne myös kirjoitetaan väärin. Esim. meillä päin käytetään puhutussa kielessä paljon kaksoiskonsonanttia, mutta tiedän että sana kuulostaa kirjoitetaan yhdellä l-kirjaimella, vaikka lausutaan täällä kahdella.

Pitääkö näitä preskriptivistihöpötyksiä laittaa tänne koko ajan?

Koska sanan keskellä on glottaalipysähdys, jolle suomen kielessä ei ole omaa kirjainta. Se toisilla assimiloituu seuraavaan tavuun, jolloin l kahdentuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen yleiseen lausumiseen kuuluu se että tietyissä sanaväleissä olevat kaksoiskonsonantit ikäänkuin kahdentuvat vaikka kirjoitetussa sanassa niin ei olisikaan. Tästä poikkeuksena ovat tietyt länsirannikon murteet jossa tätä ei tapahdu. Tämä taas kuulostaa hassulta ja hyperkorrektilta ihmisestä joka on aina tottunut kahdentamaan.

Kyseessä ei siis ole virhe vaan murre-ero.

En nyt ihan tajunnut, voisitko antaa esimerkin? Joo tiedän, että esim. hernekeitto ja täytekakku yleensä äännetään ”hernekkeitto” ja ”täytekkakku” (tosiaan porilaiset ja myöskään esim. kotkalaiset eivät näin tee). Mutta mitä tarkoitat kaksoiskonsonanttien kahdentumisella ja miten se liittyy ”erillaiseen”?

Vinkki: sekä l että k ovat konsonantteja. Ja niitä lausutaan usein noissa tapauksissa kuin niitä olisi kaksi vaikka kirjoitettuna on vain yksi.'

Joo, mutta missä on se kaksoiskonsonantti, joka sinun mukaasi kahdentuu? Ei missään, eli älä viitsi käydä pätemään asialla, jota et tunne. Loppukahdennuksella ei ole mitään tekemistä ”erillainen”-sanan kanssa.

No vaikka et halua ymmärtää asiaa niin kyllä siinä on sanassa kohta jossa konsonantti lausutaan ikäänkuin siinä olisi niitä kaksi vaikka ei olekaan kuin yksi.'

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö näitä preskriptivistihöpötyksiä laittaa tänne koko ajan?

Somi on ciriacielenä niin noori, ette preskriptiuistihöpötyksii tulee riittemeen wiel parin sadan wuoden aian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö näitä preskriptivistihöpötyksiä laittaa tänne koko ajan?

Somi on ciriacielenä niin noori, ette preskriptiuistihöpötyksii tulee riittemeen wiel parin sadan wuoden aian.

0/5.

Nyt näin korona-aikana kuulee sanan koronan lausuttavan 'koronna'. Se on korona, yhdellä n-kirjaimella.

Vierailija kirjoitti:

Nyt näin korona-aikana kuulee sanan koronan lausuttavan 'koronna'. Se on korona, yhdellä n-kirjaimella.

Niin, se pitäisi tietenkin lausua koroona.

Muutamassa Facebookin eläinryhmässä olen törmännyt hyvin omituiseen tapaan taivuttaa tai oikeastaan jättää taivuttamatta nimiä. Aiemmin olen nähnyt tällaista vain näppäilyvirheinä, mutta nämä ovat joidenkin kirjoituksissa ainoat muodot.

Äippä, pappa, Puppe, veikka ja iippä ("isä") käyttäytyvät siis näin: äippän poni, pappan koira, Puppen puruluu, veikkan peti ja iippän grillimakkara.

Onko tämä alueellista vai vain jonkinlainen piintynyt tapa?

Kaikki suomen sanat ovat peräisin joltain murrealueelta eikä yleiskielinen kirjoitusasu välttämättä täysin vastaa yleistä ääntämistapaa.

Minua ihmetyttää N-kirjaimen tunkeminen joka paikkaan.

Siintä = siitä "Joko kuulit siintä?"

Entä = että "Hän sanoi entä käy kaupassa kotiin tullessaan."

Monella on nykyään melko huono kielentaju.