Hätähuuto! Mistä apua bulimiaan JUST NYT?
Asumusero viime vuoden lopulla ja nyt korona - aika (kokoajan kotona) sai tän bulimian puhkeemaan oikeen kauniiseen kukkaan. Mulla on pienet lapset joten päivän sujuu hyvin mutta kun lapset käy nukkumaan niin herkkukaapin ovet aukeaa... EN ENÄÄ JAKSA! Mistä apua? :'(
Ennen koronaa ahmiminen -> oksentaminen oli kuvioissa ehkä kerran tai kaksi viikossa (juurikin viikonloppuisin) ja koin että hallitsen tilanteen jotenkin (toki tajuan että tää ei oo missään paljon kasviksia ja hyviä rasvoja, mielestäni myös vallan riittävästi mutta ei estä illan syöpöttelyä.
Jos nyt jotenkin tähän liittyy niin olin parikymppisenä sairaalloisen lihava mutta elämäntapamuutoksella (tervein keinoin) sain painoa pois melkein 50 kg, nyt siis kokoajan tietty peläten et paino taas nousee... Liikuntaa harrastan 3-4 kertaa viikossa (kuntosali, juoksu)
Nainen 33v. 165cm/72kg
Kommentit (7)
Parasta on pitää herkkukaappi tyhjänä ja ostaa vain sallittuja herkkuja: ananasta, mangoa, vesimelonia.
Juo alkuun litra vettä, niin mahaasi ei mahdu mitään. Itse keitän yleensä ison lautasellisen kaurapuuroa, jolla saa täyden olon pienillä kaloreilla.
Varmaan banaali neuvo,mutta kirjoitan silti: älä osta ruokaa kotiin, muuta kuin ihan välttämätön.
Bulimiasta en niin tiedä mutta itse sain avun ahmimishäiriöön (joskus kyllä myös oksensin mutta hyvin hyvin harvoin kun inhoan oksentamista) mysimbasta. (Laihdutuslääke joka vähentää kiinnostusta ruokaan)
En tiedä riittääkö sinulla painoindeksi siihen? Kannattaa tutustua. En kylläkään ole sanonut lääkärille että minulla on ahmimishäiriö mutta eiköhän kaikilla lihavilla ole ongelmia ruuan kanssa? Eikä minullakaan siihen mitään diagnoosia ollut/ole.
Itsellä vaikutti niin että söin kuten normaalit ihmiset eikä ruoka pyörinyt mielessä ollenkaan. En ahminut kertaakaan ja pystyin tekemään järkeviä valintoja. Makeanhimo katosi hyvin ja oli varmaan normaalitasolla. Söin välillä karkkia mutta vain jotain pientä, esim lakun. Laihduinkin 17 kiloa vuodessa.
Oli ihana vuosi! Pakkoajatukset ruuasta oli pois.
Nyt olen ollut puoli vuotta ilman mutta pakko aloittaa uudestaan. Kallis lääke (131€) mutta halpa hinta normaalista elämästä.
Mulla auttoi syömishäiriöön asian kertakaikkinen tunnustaminen ja sen tajuaminen, että kyse on sairaudesta, eikä itsekurin puutteesta.
Suosittelenkin sinulle nyt vakavaa pohdiskelua omasta ruokasuhteesta, omasta kehosta ja häpeästä. Häpeä oli mulle ainakin se avainsana. Häpesin itseäni, häpesin syömisiäni ja häpesin omaa "heikkouttani".
Mikäli et nyt koronan takia halua hakeutua fyysisesti lääkäriin, voit osallistua esumerkiksi chattiin.
Kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa ja syödä oikeasti tarpeeksi aamulla ja päivällä. Monella ilta-ahmiminen johtuu liian vähäisestä energiansaannista päivän aikana, vaikka on kuvitellut syövänsä riittävästi. (Googlaa nälkävelka)
Sit suosittelen kuuntelemaan yle areenasta läskimyytinmurtajat ja vaakakapina podcastit, jotka voi auttaa pohtimaan omaa suhtaumistaan ruokaan.
Ei ole montaa minuuttia aikaa vastata mutta kiitos kaikille vastanneille.
Läskimyyntinmurtajat ja vaakakapina onkin jo ennestään tuttu. En kuitenkaan pidä siitä ajatuksesta mitä tuolla yritetään lihaville syöttää kehopositiivisuuden turvin.
Häpeä on tosiaan kova, oltiin aviomieheni (tuleva ex siis) yhdessä yli 10 vuotta eikä hänellä hajuakaan tästä. Toki tiesi että olen tosi perso makealle, hän minuun rakastuikin kiloistani huolimatta...
Tutustun tuohon tukinettiin, kiitos! :) Syöminen on mulle hankalaa, yksi neuvo siis kun oli että syö iso lautasellinen puuroa. Monesti mietin kun aamupuuroa syön että onkohan tässä liikaa... vaikka on siis ihan vaan kaurapuuro veteen tehtynä, marjoja, cashew - pähkinöitä ja ehkä banaania viipaleina.
ap
voi kamala, miten toi yks lause jäi tuolta nyt vajaaksi, siis koin että hallitsen tilanteen, mutta toki tajuan että tää ei oo missään määrin normaalia toimintaa millään tavalla. Ja että syön kyllä tasaisin väliajoin, paljon kasviksia ja hyviä rasvoja....
ap