Puutteesta
Rakastan vaimoani, mutta meillä on ongelma. Häntä ei seksi kiinnosta kovin usein. Hän on sillä tuulella ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa. Itse haluaisin 2-3 viikossa. Lisäksi en uskalla lähestyä häntä muutenkaan. Minusta tuntuu että hän lähinnä kiusaantuu jos kosken häntä.
En tiedä mitä tehdä. Olen epätoivoinen. Tuntuu että tämä pilaa elämäni. Olen koko ajan allapäin, mietin seksiä ja sitä miksen hänelle kelpaa. Erota en haluaisi, mutta alkaa tuntua siltä ettei muuta vaihtoehtoa ole. Olenko kamala sika?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkin jo monipuolisia vastauksia tässä saanut, mutta itse kiinnitin eniten huomiota tuohon kohtaan, missä kerroit, että vaimo tuntuu kiusaantuvan, kun kosket häntä ja et sen takia oikein uskalla koskea häntä. Mistä tämmöinen käsityksesi mukaan johtuu?
Olen aika samoilla linjoilla kuin tuo yksi edeltävä vastaaja, että ei terapiakaan kaikkia ongelmia ratkaise. Jos vaimosi on aina ollut samanlainen, niin ei hän varmastikaan toiseksi muutu kuten et sinäkään muutu. Sitten täytyy vain punnita asioita eri kantilta mitä pitää tärkeänä.
Jos omalla kohdalla olisi tuo tilanne, niin asettaisin lapsen edun kaiken edelle. Jos asia aiheuttaa riitaisuutta ja huonoa tunnelmaa, niin lapsi kärsii siitä. Jos taas ongelmista huolimatta arki sujuu ja tunnelma kotona on hyvä, niin voi punnita sitä, tuoko ero enemmän hyvää vai pahaa omaan elämään. Seksin määrä voi sinkkuna vähentyä nykyisestä, joten tilanne ei sen suhteen paranisi välttämättä. Eroaminen on myös helpompaa isomman koululaisen kanssa kuin pienemmän lapsen.
Kiitos tästäkin!
Minun on vaikea arvioida tilannetta lapseni näkökulmasta. Luulen että suhteemme näyttäytyy suhteellisen hyvältä hänen näkökulmastaan.
Tuosta kosketuksen pelkäämisestä. Ehkä sen suhteen tilanne on nykyään parempi. Aiemmin vaimoni pelkäsi sitä koska kuvitteli minun haluavan aina seksiä jos niin tein. Olemme keskustelleet aiheesta ja hän on ymmärtänyt ettei asia niin ole. Nykyään hänkin välillä koskettaa minua, halaa jne. Minulla kuitenkin välillä on sellainen olo että haluaisin kosketusten jne etenevän seksiin, tai edes sellaiseen kosketukseen mistä itse nautin (esim kipu). Todella usein näin ei käy ja minulle tulee siitä sitten ahdistunut olo.
Tiedän että sinkkuna seksin määrä lisääntyisi. Minulla on paljon ystäviä, jotka sitä minulta haluaisi. Tämäkin asia vaikeuttaa tilannetta.
Enkä osaa sanoa toisiko ero enemmän hyvää kuin pahaa, se tässä myöskin painaa. Olen yrittänyt kumpaakin puolta punnita, mutta hankalaa se on, en kuitenkaan ole ennustaja tai selvännäkijä.
Olen myöskin todella päättämätön asian suhteen. Olen puntaroinut tätä jo muutaman vuoden aika tosissani. En vain näe ratkaisua, enkä uskalla ottaa askelia oikein mihinkään suuntaan. Aina jos ehdotan ratkaisuja tai askelia johonkin suuntaan niin vaimoni lähinnä torjuu ne kaikki.
On varmasti hankala päätös, kun kerran vielä rakastat vaimoasi. Yksi asia, mitä ei tarvitse ennustaa on se, miten taloudelliset asiat erossa menevät, koska senhän voi suunnilleen laskea. Lapsen kannalta talous on tärkeä, koska esimerkiksi lapsen asuinalue vaikuttaa aika paljon hänen elämäänsä ainakin pk-seudulla. Isoin asia kuitenkin on mielestäni se, että ennen eroa ei voi tietää tuleeko erosta loppujen lopuksi miten riitaisa. Se on lapsen kannalta oleellista ja iso kysymysmerkki ja voi tulla yllätyksiä suuntaan ja toiseen.
Joo. Tuota ei tosiaan voi tietää. Olemme kuitenkin aika fiksuja molemmat (erityisesti vaimo on erittäin älykäs ihminen), nähneet riitaisia eroja lähipiirissä, emmekä sitä kyllä haluaisi. Olemme erosta puhuneet aiemmin ja silloin olimme yhtä mieltä siitä että jos siihen pisteeseen asiat menee niin ei missään tapauksessa haluta siitä ongelmallista. Mutta kuten sanottua, ei sitä voi etukäteen tietää.
En osaa neuvoja antaa, mutta minulla on aikalailla sama tilanne ja samanlaisia mietteitä kuin sinulla. Enkä oikein tiedä mitä tässä tekisi. Meillä tosin niin päin, että itse olen nainen ja mies ei halua.
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoja antaa, mutta minulla on aikalailla sama tilanne ja samanlaisia mietteitä kuin sinulla. Enkä oikein tiedä mitä tässä tekisi. Meillä tosin niin päin, että itse olen nainen ja mies ei halua.
Ikävä kuulla. Toisaalta helpottavaa että toisinkin päin voi olla noin. Ei tarvitse itseään tai sukupuoltaan mollata. Kiitos kun kerroit.
Meillä se on mies joka ei halua eikä viitsi mitään. Meillä on aivan yhtä rasittavat työt jne.
Kyllähän se saa mielen matalaksi kun toinen ei halua ja olen nykyään jo vihainenkin asiasta ja se sitten taas hävettää.
Tuntuu että valo on sammunut elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se on mies joka ei halua eikä viitsi mitään. Meillä on aivan yhtä rasittavat työt jne.
Kyllähän se saa mielen matalaksi kun toinen ei halua ja olen nykyään jo vihainenkin asiasta ja se sitten taas hävettää.
Tuntuu että valo on sammunut elämästä.
Ihan sama olo minulla, siis aloittajalla.
Pienestä viittitte valittaa. Ei saa seksiä kun kerran tai pari kuussa. Mulle tommonen määrä olis taivas kun ei vaimo lämpene edes joka vuosi ja yhdessä ollaan silti.
Vierailija kirjoitti:
Pienestä viittitte valittaa. Ei saa seksiä kun kerran tai pari kuussa. Mulle tommonen määrä olis taivas kun ei vaimo lämpene edes joka vuosi ja yhdessä ollaan silti.
No sinä olet osasi valinnut. Minä en halua tällaista elämää elää ja aion tehdä kaikkeni jotta tilanne paranee.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoista.
On varmasti hankala päätös, kun kerran vielä rakastat vaimoasi. Yksi asia, mitä ei tarvitse ennustaa on se, miten taloudelliset asiat erossa menevät, koska senhän voi suunnilleen laskea. Lapsen kannalta talous on tärkeä, koska esimerkiksi lapsen asuinalue vaikuttaa aika paljon hänen elämäänsä ainakin pk-seudulla. Isoin asia kuitenkin on mielestäni se, että ennen eroa ei voi tietää tuleeko erosta loppujen lopuksi miten riitaisa. Se on lapsen kannalta oleellista ja iso kysymysmerkki ja voi tulla yllätyksiä suuntaan ja toiseen.