Lue keskustelun säännöt.
Muita raivohulluja paikalla?
26.04.2020 |
Itse olen ihan ”normaali” 36v nainen, jolla työ, oma koti ja perhe, ja elän pääosin täysin tavallista ehkä jonkun mielestä tylsääkin elämää. En käytä huumeita, en juuri alkoholiakaan tai muitakaan päihteitä. Minulla on pari hyvää ystävää, sekä lisäksi miehen suku, kenen kanssa ollaan paljon tekemisissä.
Mulla kuitenkin aina ollut sellaista välillä, että kun suutun tosi paljon, esim miehelleni jostain (osaa kyllä ärsyttääkin) niin mulle tulee niin paha olla et sanon mitä sattuu ja lopulta haluan melkein kuolla. Siis että olo on niin paha, et haluan siitä vaan äkkiä pois, mutta en keksi muuta keinoa kuin että ilmoitan miehelleni että varmaan täytyy erota tai sit mietin oikeasti että satuttaisin itseäni. En ole siis koskaan tehnyt mitään sellaista. Ja lasten kanssa minulla on huomattavasti pidempi pinna. Samanlaisia raivokohtauksia en heidän kanssaan saa, vaikka koen kyllä huonoa omaatuntoa siitä että välillä menetän hermoni heidän kanssaan ja huudan heille.
Mietin vaan et onko muita kellä samantyyppisiä ongelmia, oletteko hakeneet tai saaneet apua niihin? Meille siis miehen kanssa tulee tosi pahoja riitoja ja välillä lapsetkin niitä kuulevat, joten pelkään kyllä että vahingoitan lapsiani, kun he näkevät minun huutavan naama punaisena. Enkä oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen ollut psykologin juttusilla joskus aiemmin ja parisuhdeterapiassakin olen maininnut asiasta, mutta siihen ei olla oikein kommentoitu ihan kauheasti mitään.
Kommentit (10)
Epävakaa persoonallisuushäiriö? Itsellä on tuo, ja se oireilee mm. äkkipikaisuutena ja hallitsemattomana kiukkuna, jota myöhemmin häpeän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö? Itsellä on tuo, ja se oireilee mm. äkkipikaisuutena ja hallitsemattomana kiukkuna, jota myöhemmin häpeän.
Mikä siihen auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Naah, ihan normaali nainen olet.
Meillä kyllä mies saa raivareita. Johtuukohan hänelläkin hormooneista?
Joo no, itse en saa annettua anteeksi entisille vihamiehilleni vaan haudon kostoa mielessäni. Mikä taas vahingoittaa itseäni ainoastaan. Vaikeita juttuja on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet otsikoinut tämän ihanasti 😊
Taustalla voi olla lapsuuden kokemukset tai traumoja. Auttaako sua, jos menet vaikka metsään huutamaan tai autoon? Tai saatko kiinnitettyä huomiosi muualle suuttuessasi, esim voitko laulaa, helpottaako se?
Viha on haastava tunne ja on myös tärkeää löytää hyviä keinoja päästää se ulos turvallisesti.
Aiemmin kävin kirkumassa kylpyhuoneessa pyyhkeeseen, nyt menee jo paremmin :D Olen oppinut hengittämään vihaa ulos, tavallaan läähätän voimakkaasti ja saan sillä purettua, kun olen tosi vihainen. Mun tapa purkaa vihaa on just se ääni. Entinen terapeutti antoi myös sellaisen vinkin, että voi yrittää kaataa seinää, jos sellainen fyysinen tapa passaa paremmin.
T. Seinähullu
Sama vika.
Saatan suuttua silmittömästi miehelleni jostain turhasta. Vaikka tajuan että suutun ihan liikaa ja ylireagoin, en voi itselleni mitään ja sillähetkellä se raivo tuntuu oikeutetulta. Myöhemmin hävettää.
Voisimme ihan hyvin viettää riidatonta elämää koska mies on kunnollinen ja kiltti. Jokakerta vannon mielessäni että en enää koskaan ala huutamaan turhasta.
Persoonallisuushäiriötä olen epäillyt itselläni olevan. En ole käynyt juttelemassa missään ammattilaisen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö? Itsellä on tuo, ja se oireilee mm. äkkipikaisuutena ja hallitsemattomana kiukkuna, jota myöhemmin häpeän.
Mikä siihen auttaa?
Terapia pääasiassa, CBT-terapiamuotoa ainakin siihen usein suositellaan eritoten.
Kunhan ette kaada raivohulluutta lastenne päälle. Minulla on kaveri, jolla on useampi lapsi. Hän kaataa raivoansa etenkin vanhimman poikansa päälle. Poika on kiltti alle 10 vuotias.
Hormoonit, itsellä hormonikierukka on auttanut noihin hermoromahduksiin.