Voiko lapsiaan katua?

Vierailija kirjoitti:

Joo uskoisin, jos on riittävän itsekeskeinen, eikä pidä metelistä. Silloin harvemmin edes hankkii, tai jos hankkii, vain yhden. Jos hankkii useamman, niin jossain viiraa.

Lapsia haluamattomuus ei liity itsekeskeisyyteen, ja kuka metelistä pitäisi? Melskeestä ja vilinästä kyllä.

et rakasta lastasi?

Lapsesi vika se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni synnytti kehitysvammaisen lapsen ja katuu (sekä vihaa) häntä päivittäin.

Eikai lapsi ole siskosi hoidettavana? Kauheaa olla, jos vihaa lastaan. Miten voi katua, jos ei tiennyt ennalta että on kehitysvammainen?

Juuri toisessa ketjussa kirjoitelleiden mukaan aikuisen elämä on merkityksetöntä ilman lasta.

Minäkin sain kehitysvammaisen lapsen ja kadun koko raskautta ja lasta valtavasti. Meille Down selvisi vasta syntymän jälkeen enkä pystynyt hyväksymään lasta mitenkään.

Minulla on kaksi lasta. Nuorempi ajautui yläasteen jälkeen kaikenlaisiin vaikeuksiin. Monta vuotta oli todella vaikeaa. Rakastan häntä ja antaisin vaikka henkeni hänen puolestaan, mutta vaikeimpina aikoina kaduin katkerasti, että tein vielä sen toisenkin lapsen. Edes miehelleni en pystynyt sitä sanomaan. Nyt ollaan onneksi jo hyvässä vaiheessa.

Voi katua jos aikuiset lapset menettää luottonsa vanhempien silmissä ja käyttäytyvät sopimattomasti ja epäkunnioittavasti. Silloin se on luonnollistakin.

Voi. Minä kadun joka päivä.

Elämänkoululais -narkki- krinaali-lastaan katuu melko varmasti. Osalla kun se elämä menee päin prinkkalaa vaikka olisi normaalit perheolot. Paljon on esim.iäkkäitä vanhempia joiden luona lapset käy eläkepäivänä viemässä tuhkatkin pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vapauttaan arvostavaksi ihmiseksi itseään kuvailee yleensä itsekkäät mulkkerot jotka eivät vaan halua tehdä mitään toisten hyväksi mutta olettavat että kaikki tekevät heidän eteensä asioita.

Hmm... kuulostaa kovasti lapselta? 

Äitini katui pitkään, koska yksi lapsista päätyi sellaiseen päihdehelvettiin, että se vei ilon koko perheeltä. Ihan tavallinen perhe ollaan enkä tiedä, miten tähän päädyttiin.

Up

Myöntääkö kukaan muuten koskaan kasvattaneensa lapsiaan huonosti? Minusta on kiinnostavaa, että hyvin käyttäytyvistä (aikuisistakin) lapsista otetaan helposti kunnia, mutta huonosti käyttäytyvälle kriminaalilapselle ei vain voinut mitään. Uskon kyllä ettei huonosti käyttäytyvälle kriminaalilapselle välttämättä voi mitään, mutta sitten on epäjohdonmukaista ajatella suoraviivaisesti, että hyvä kasvatus johtaa hyvin käyttäytyviin lapsiin. Ei voi ottaa kunniaa vain hyvistä tuloksista ja huonojen tulosten kohdalla väännellä käsiään ja todeta ettei voinut mitään.

Rakastan lapsiani yli kaiken ja he ovat minulle suuri ilo. En luopuisi heistä. Mutta kadun sitä, että olen köyhä äiti. Olisi pitänyt tehdä enemmän rahaa, jotta voisin tukea heitä taloudellisesti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Myöntääkö kukaan muuten oikoskaan kasvattaneensa lapsiaan huonosti? Minusta on kiinnostavaa, että hyvin käyttäytyvistä (aikuisistakin) lapsista otetaan helposti kunnia, mutta huonosti käyttäytyvälle kriminaalilapselle ei vain voinut mitään. Uskon kyllä ettei huonosti käyttäytyvälle kriminaalilapselle välttämättä voi mitään, mutta sitten on epäjohdonmukaista ajatella suoraviivaisesti, että hyvä kasvatus johtaa hyvin käyttäytyviin lapsiin. Ei voi ottaa kunniaa vain hyvistä tuloksista ja huonojen tulosten kohdalla väännellä käsiään ja todeta ettei voinut mitään.

Kyllä ainakin minä valvoin öitä miettien, mitä kaikkea olen tehnyt väärin, kun lapseni tuntui yhdessä vaiheessa tekevän pelkkiä huonoja valintoja. Jokaikiseen takaiskuun etsin ja löysin syyn kasvatukseni puutteista.

T. se toista lastaan jossakin vaiheessa katkerasti katunut.

Voi katua. Esimerkiksi ymmärrän äitiäni kuinka hän varmasti on katunut minua ja paljon. Hänen suhteensa isääni ei päättynyt hyvin, ja isäni joutui vankilaan ollessani vauva. Minä olen täydellinen kopio isästäni naispuolisena versiona. Jokaista luonteenpiirrettä myöten. Ei varmasti ole ollut helppoa katsoa minua päivästä toiseen lapsena, olin aina tekemässä kolttosia ja naamani muistutti häntä siitä ihmisestä josta hän ei halunnut kuulla sanaakaan. Ymmärrän siis äitiäni että hän on katunut minun saamistani, mutta se teki myös lapsuudestani todella ikävän siinä mielessä, että sain kyllä tuntea sen nahoissani myös, vaikka tiedän että äitini teki parhaansa kasvattaessaan lasta josta ei pitänyt.

Siis juuri siksi kaduin toisenkin lapsen tekemistä, kun ajattelin että en osaa ollenkaan kasvattaa lapsia. Että miksi omahyväisesti kuvittelin pystyväni tähän. Ja esikoinen koko ajan hoiti hommansa, opiskelunsa ja elämänsä hienosti.

T. 36

Jos joku katuu ja suorastaa vihaa lastaan kehitysvamman takia, täytyy tehdä lapsesta ilmoitus ja viedä vaikka sinne lastensuojeluun itse. Hankkivat kyllä lapselle paremman kodin. Sinä, joka kerroit siskosi tilanteesta, tee nyt heti lasu ilmoitus ja huolehdi, että lapsi pääsee muualle asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni synnytti kehitysvammaisen lapsen ja katuu (sekä vihaa) häntä päivittäin.

Kauheaa. Tee nyt äkkiä jotain asian hyväksi. Miten voitte yläpeukuttaa tällaista asiaa ihmiset?

Kyllä minä kadun. Minulla on kaksi ihanaa, tervettä lasta, mutta silti jättäisin heidät tekemättä. Vaimoni tuhosi avioliittomme salasuhteellaan. Vei lapsilta hyvän isän heidän jokapäiväisestä elämästään. Olin hyvä aviomies ja vaimo haksahti vastaeronneen miehen matkaan. Jos vain voisin, niin en olisi lapsiamme ex vaimoni kanssa tehnyt.