Viholliseni on kuollut, onko väärin iloita?
En oikein tiedä mitä haluan kommunikoida asialla. Mies joka yritti käyttää minua hyväksi 13-vuotiaana on lopultakin kuollut. Oli hämmentävää havaita, että todellakin iloitsin uutisesta. En yleensä inhoa tai vihaa ketään kovin vahvasti jos ollenkaan. Mutta nyt kaivoin mutakakun pakkasesta juhlan kunniaksi.
Tuntuu, että maailmasta tuli hiukan vähemmän paha paikka. Harhaa tietysti, uusia paskiaisia tulee sitä mukaa kuin vanhoista aika jättää. Mutta en anna viedä sen iloani. Olen astetta vapaampi nyt.
Kommentit (27)
Sinuna miettisin uusiks. Ajatukset on yhtä konkreettisia henkimaailmassa kuin vaikka kirjoituspöytä tässä maailmassa. Eli se mitä toivot toiselle tulee itselle. Anna anteeksi itsellesi että manifetstoit tälläisen hyväksikäyttö kokemuksen elämääsi.
Vähän kumma aloitus. Oliko kyse yksittäisestä hyväksikäyttöyrityksestä? Vihollisesta puhuminen kuulostaa, kuin hän olisi ollut jatkuvasti vihollinen. Sanavalintaa vähän ihmettelen. Miksi et kirjoittanut, esim. "hyväksikäyttäjäni on kuollut jne.".
Sinänsä kuolema ei kuittaa ketään pyhimykseksi. Pahat teot pysyy pahoina tekoina, vaikka aikaa on kulunut ja henkilö on kuollut.
Mielestäni saat iloita. Et satuta ilollasi ketään! Luultavaasti itsekin tulen ainakin olemaan helpottunut joskus kiusaajani kuolemasta.
Osta vaikka kaupasta kakkua. Ihan luvallinen aihe juhlia.
Ei ole väärin.
Minut r.... 16 vuotiaana kolmen tutun pojan toimesta. Kas kumma, jokainen niistä kuoli nuorena, kaksi hukkui samalla kalareissulla, yksi kuoli viinaan.
Kun aikoinaan kuolemistaan kuulin, hymähdin tyytyväisenä.
Tunteahan saa mitä vaan, mutta tällaisten tuntemusten esille tuominen on tyhmää.
Kautta historian kirjojen on:
Kuolleista ei puhuta