äitienpäivä lähestyy. kertokaa muistojanne äidistänne.

Miksi?

no miksi tänne nyt yleensäkään mitään kirjotellaan. niitä voi muut lukea.

Äitini on elossa. Hän on tosi hyvä tekemään ruokaa.

Tunnetaidoiltaan tuuliviiri. Rakasti, ei rakastanut. Epävakaa.

Äitini laittoi minut kirjoittelemaan nuorena miehille ja niin pääsi minusta eroon.

Ei koskaan noussut isää vastaan. Antoi haukkua päivästä toiseen. 

Äiti oli töissä kemikalikaupassa ja osti minulle mun ensimmäiset meikit. Vieläkin hän antaa mulle joululahjaksi huulipunan tai ripsiväriä, vaikka olen +50.

Hänen värisilmänsä on niin paljon parempi kuin minun, joten en yhtään pahastu asiasta.

Sain äidiltä lahjaksi satiiniyöpuvun, kun olin yläasteella. Vieläkin muistan, miten ihana ja tyylikäs se oli. Kiitos, äiti!

Mun äitini oli ja on yhä superhuono ruoanlaittaja. Hän onnistui pilaamaan minkä ruoan tahansa muutamaa yksinkertaista ruokalajia lukuun ottamatta.

Muistaakseni hän ei koskaan polttanut kaalikeittoa pohjaan. Monia hiiltyneitä murekkeita on sen sijaan tullut vaivalloisesti syötyä.

Äitini synnytti minut.

menin sukulaisten kanssa äidin 75v. synttäreille. hän ei ollut nähnyt minua vielä lyhythiuksisena ja on aina ollut sitä mieltä että naisella pitää olla pitkät hiukset. annoin kukkaset ja hän sanoi:" ai sinä se olitkin , minä katsoin että tulipa hyvännäköinen jätkä sisään"

Äiti istui aina sohvan nurkassa jalat allansa ja luki kirjaa.

Äiti tuoksuu aina hyvälle.

Äitini on huono äiti, piittaamaton ja välinpitämätön, lapsena en saanut lainkaan äidinrakkautta tai hellyyttä. Oli väkivaltainen ja kärsimätön, itsekäs ja huono äidiksi. Mutta tavallaan yritän ymmärtää häntä, hän ei pitänyt lapsista mutta ennen niitä oli ”pakko” tehdä. Nykypäivänä äitini olisi vela.

Äitienpäivä on mulle ahdistava koska silloin aina hehkutetaan rakkaudellisia äiti-tytärsuhteita. Muiden onni ei ole minulta pois enkä sinällään kadehdi mutta suru ja kaiho tulee siitä että itse en ole saanut sellaista äidinrakkautta koskaan.

Äiti seisoi vieressä tupakkaa poltellen, kun isä hakkasi remmillä.

Työikäisenä hän oli hyvin tyylikkäästi pukeutunut ja hiukset aina viimeisen päälle. Meikkiä ei juuri käyttänyt. Edelleen hyvin vanhana hän yrittää jaksaa vielä katsoa, että on hyvän näköisesti pukeutunut.

Ihailen hänen tyyliään, kun itse olen aivan tyylitön ja huonoissa vaatteissa. Kun mulla ei ole hyvää makua. Näytän lähinnä joltain alkkikselta (vaikken käytä päihteitä)

Äidilläni oli aina kiire kun olin lapsi ja kaipasin häntä.

Ei aikaa minulle, ennen kuin aloin muuttaa omilleni. Silloin hän hätääntyi ja takertui minuun käyttäen kaikkia keinoja: syyllistämistä, anelua, kiristystä.

Joo, en tehnyt lapsia.

Äiti rakastaa kaikkea kaunista mutta nuorena ollessani hänellä ei ollut köyhyyden takia mahdollisuus toteuttaa itseään. Isänikään ei ymmärtänyt äidin estetiikankaipuuta eikä tehnyt mitään mahdollistaakseen kauneudenkaipuun ilmenemisen.

Ainoa, mitä äiti sai tehdä kauneuden hyväksi, oli siivoaminen. Niinpä meillä oli aina moitteettoman siistiä. En ymmärrä, miten äiti ehtikin pitää sellaista puhtauden tasoa.

Äiti on hoikka, kaunis ja tyylikäs. Hänen luonnonkihara tukkansa asettuu itsestään aina yhtä hyvin.

Voi, kun oma lapseni ajattelisi minusta samoin mutta se ei ole mahdollista.

Olen pulska, arkisen näköinen eivätkä vaatteet istu päälläni niin kauniisti kuin äidillä. Minullakin on luonnonkihara tukka mutta se näyttää ennemmin sotkuiselta noitaämmän pehkolta kuin kampaukselta.

Äiti oli nuorena samannäköinen kuin kuningatar Elisabet nuorena.

Elisabet on kuitenkin ikääntynyt ajattomammin kuin minun Liisa-äitini.