Lue keskustelun säännöt.
Mua sitten arsyttaa nama tyypit, jotka taalla keskusteluissa leimaavat laiskoiksi ja huonoiksi vanhemmiksi aina ja joka tilanteessa
03.07.2006 |
ne, joiden lapsi joskus jossain kohtaa hoidossa tai kerhossa silloin, kun se ei olisi töiden takia välttämätöntä.
Ettekö te tajua, että on tilanteita, joissa LAPSEN kannalta on hyvä olla hoidossa. Esim. meillä, lapsi (4v) on tänä vuonna ollut vanhempien kanssa kotona ennen kesälomaa jo 5 vkoa ihan lomaillen. Hän on koko suvun ainut lapsi, vanhempiensa ja isovanhempiensa silmäterä, joka saa rajattomasti aikaa ja rakkautta. Ja mitä hän kaipaa/tarvitsee? Kavereita! Naapurustossa ei ole lapsia, ei myöskään lähistöllä. Ainut mahdollisuus saada säännöllisiä kontakteja muihin lapsiin on kerho. Niinpä lapsi käy tämän kesän kerhossa 4 päivänä viikossa 4 tuntia kerralla.
Mitä tapahtuu, kun tästä mainitsee? Saa kuulla olevansa laiska ja saamaton ja itsekäs. Jos yrittää kertoa, että lapsi itse haluaa kerhoon, saa kuulla olevansa manipuloiva paska, joka on vienyt lapselta kosketuksen hänen oikeisiin haluihinsa. Koska joku av-mamma Lapualta tietysti tietää, mitä minun lapseni oikeasti haluaa. Ei väliä sillä, että lapsi ensimmäisenä aamulla kysyy, pääseekö tänään kerhoon. Juoksee autosta innoissaan kerhoon jne.
Kun tämän kertoo, niin kas, jo sanotaan, että kotioloissa on varmaan jotain vikaa, kun lapsi viihtyy poissa kotoa. Ettekö te tajua, että lapset tarvitsevat eri asioita. Jos lapsi saa riittävästi vanhempiensa seuraa, huomiota, tukea ja kannustusta (niin kuin meillä), niin hän saa sitä riittävästi. Jos hänellä taas ei ole mahdollisuutta leikkiä kavereiden kanssa tarpeeksi, hän tarvitsee lisämahdollisuuksia siihen. Pankaa tämä nyt yksinkertaisiin pikku päihinne maailman mustavalkoistajat!
Kommentit (12)
Mutta se huvittaa kun viedään 1v päiväkotiin ja syyksi sanotaan että lapsi tarvitsee virikkeitä sieltä ja viihtyy siellä paremmin. Ja olenpa jopa kuullut että selityksen kun 1v lapsi vietiin päiväkotiin että se kehittyy siellä paremmin ( eikä lapsessa ollut mitään kehitysvikaa, normaalisti kehittynyt ja äitinsä mukaan jopa ikäisiään nopeammin )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai jotkut saavat pönkitystä omalle itsetunnolleen etsimällä virheitä muista ja täällä on helppo aukoa päätään. Lapset ovat tosiaan erilaisia ja tarvitsevat eri asioita. 4-vuotias tarvitsee jo kavereiden seuraa, meillä huomaa jo 3-vuotiaasta, että kaverit ovat tulleet tosi tärkeiksi. Kaikki eivät asu Helsingissä kerrostalossa, jonka pihamaa kuhisee lapsia.
Itse hoidin kahta pientä 3 vuotta kotona. Nyt ovat olleet hoidossa ja minä töissä. Kun jään kolmosen kanssa äitiyslomalle, aion ottaa vanhemmile jonkun hoito-tai kerhopaikan, jossa saavat pari kertaa viikossa käydä, jotta saavat niitä haluamiaan sosiaalisia kontakteja! Mulla on kokemusta 3 vuodesta kotona lasten kanssa ja kyllä sen jälkeen voin sanoa, että siinä ei ollut mitään niin täydellisen kaikkivoipaista, jonka pari päivää viikossa ulkopuolista hoitoa voisi romuttaa. Päinvastoin! Siinä saavat lapset vaihtelua ja äidillä varmaan riittää enemmän leikkitarmoa muina päivinä. Lisäänpä vielä senkin, että meillä lapsia ei hoida kukaan muu koskaan eli sukulaiset tms. eivät heitä hoida, joten kotonaoleminen on tosiaan hoitotyötä 24/7 koko ajan.
Mutta tuon Osaatteko tulkita oikein -kommentin oletan silti ironiaksi.
Minulla on kohta 4 lasta.
Olen ollut kotona jo 6 vuotta putkeen. Olen hoitanut lapsiani 24/7 ilman sukulaisten tuttavien tai muiden apua. Olen 6 pitkää vuotta ollut VUOROKAUDET ympäri lasteni saatavilla (jos ei lääkärikäyntejä lasketa). kampaamoon olen ottanut lapset mukaan, kauppareissuilla lapset mukana.. Siis todellakin, missä minä, siellä lapset.
Nyt olen päättänyt laittaa 3 vuotiaan puolipäiväiseksi tarhaan. Heti kun kuopus täyttää 2, laitan hänetkin. Vauvan (joka siis on masussa) hoidan kotona edelleen 24/7. Kunnes laitan hänetkin tarhaan kun hän täyttää 2.
Voih, miten odotan sitä, että saan joskus jopa 4 tuntia OLLA YKSIN!!!
Rakastan lapsiani ja nautin heistä, mutta minäkin olen vain ihminen. Joskus minäkin tarvitsen aikaa itselleni. Nykyisin kun minulla on omaa aikaa vain silloin kun nukun (sekin 3 tunnin pätkissä). Olen siis yökin valmiustilassa, valmiina pomppaamaan ylös kun lapset minua tarvitsee.
Olen myös ajatellut että palaisinkin työelämään kun viimeisestä lapsesta äitiysloma loppuu. Pääsisin ainakin töihin lepäämään, ja saisin aikuista seuraa. Ei siis poissuljettu tämäkään vaihtoehto.
Mutta työpäivät olisivat kuitenkin 8 tuntisia, joten lapsilla olisi hirveän pitkä päivä hoidossa..
Taidankin ottaa ekn vaihtoehdon ja nauttia 4 tuntia päivästä hiljaisuudesta.. Ja hoitaa kuitenkin pääosin lapset itse (jäljelle jäävät 20 tuntia vuorokaudessa).
kavereita ja muutakin elämää kuin kotona on...
Mielestäni ei ole mitään pahaa jos vie lapsen hoitoon muutamaksi tunniksi leikkimään.
Itsekkin aion viedä pojan puistoon heti kun vaan voin.
Sillävälin saan itse siivottua ja käytyä kaupassa rauhassa tai sitten aion vaan lepäillä. (oho, saako äidit levätä???!!!)
Poikani pääsee leikkimää välillä kavereiden kanssa ja minä ja poika saamme olla yhdessä ne muut 21h vuorokaudesta!
Ja mitä siitä jos pienemmän lapsen (1v) viedään hoitoon?
Jos äidin jaksaminen sitä vaatii että lapsi on hoidossa muutaman tunnin jotta kaikilla on parempi olla, mitä sitten?
Täällä kaikki ovat kauhean tuomitsevia....
Jokainen meistä varmasti hoitaa lapsensa niin hyvin kuin pystyy ja osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulla on tuttava, joka ihan livetilanteissa parjaa äitejä, jotka vievät lapsia silloin tällöin hoitoon. Hänen omat vanhempansa asuvat vieressä, joten oltuaan päivät lasten kanssa, hän vie illoiksi lapset vanhemmilleen hoitoon ja lapset ovat siellä tai miehen vanhemmilla kokonaisia viikonloppuja. Sehän ei tietenkään ole äidin laiskuutta, eihän ;)? Mutta jos naapuri vie lapsensa 3xviikko hoitoon aamupäiväksi, on se äidin turmeltuneisuutta ja itsekkyyttä. Näin meillä täällä!
Joskus joku asia on omallekin kohdalle kolahtanut ja silloin olen alkanut miettiä, MIKSI provosoidun tuosta aloituksesta. Onko siinä taustalla jotain totuuden siementä? Olenko oikeasti hitusen mukavuudenhaluinen tai laiska? Tai täydellisyydentavoittelija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Mutta se huvittaa kun viedään 1v päiväkotiin ja syyksi sanotaan että lapsi tarvitsee virikkeitä sieltä ja viihtyy siellä paremmin."
...mä kyllä ymmärrän tuonkin. Meidän 9kk kun on ihan mahdoton kiukkupussi jos ollaan koko päivä kotona. Mutta kun mennään kerhoon tai kavereiden luo tai muuten puuhastellaan klo 10-15-16 välinen aika, niin johan on ihan eri lapsi :).
Jotta kyllä pienikin lapsi virikeitä ja kavereita tarvitsee, Ja kaikki ei osaa, voi tai hoksaa niitä siinä mittakaavassa kun tarvis järjestää.
Mutta minua ärsyttää tuollainen mustavalkoisuus. Oli asia mikä hyvänsä. Ja toinen asia, mikä ärsyttää, on se, että aina kun täällä jostain asiasta huomauttaa, todetaan se koira älähtää... Ei todella ole kysymys siitä, että kokisin olevani laiska tai saamaton äiti, vaan siitä että ihmisten olisi syytä ymmärtää erilaisten lasten tarvitsevan erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en päivääkään ole ollut kotiäiti, silti samat vaatimukset ja vouhotukset olen kuunnellut,
Mielestäni
KOtiäiti hoitaa kotona yli 3-vuotiaita lapsia, joka on jo kohtalaisen helppoa tpuhua ja johan sitä ehtii sitä sun tätä..
Sitten taas alle puolivuotiaan kanssa, kun yöt on rikkonaiset ja muutenkin äidillä uniongelmia on kohtuutonta vaatia, ettei mistään saa valittaa ja kodin on oltava tiptop
Ei minun tarvitse tavoitella täydellisyyttä. Tiedän, että lasta hoidetaan niin hyvin kuin pystytään ja se riittää. Tiedän myös, että lapsella on hemmetin paljon paremmat lähtökohdat, kuin monella muulla suomalaislapsella, maailman lapsista puhumattakaan. On sen verran tullut katseltua noita ei-niin-onnekkaita lapsia työn ja yksityiselämänkin pirissä, että tasan tiedän, ettei sitä ihmeitä tarvitse vanhempien kasvatustyössä tehdä.
Valitettavasti vaan aina löytyy näitä fanaatikkoja, yhden asian putkinäkö-ihmisiä. Toiset uskoo jeesukseen, toiset äitimyyttiin, yhtä raivostuttavan yksisilmäisiä molemmat.