Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minut ryöstettiin ja kaadettiin maahan n. kuukausi sitten, saan yhä ahdistus- ja itkukohtauksia - onko normaalia?
25.04.2020 |
Joku mies tuli keskellä päivää taakseni kävelemään ja kysyi kelloa. Kun kaivoin puhelinta katsoakseni sitä, mies kiskaisi laukun kädestäni ja tönäisi minut takaraivo edellä asfalttiin. Kännykkä lensi vähän matkan päähän kädestäni muttei onneksi mennyt rikki tai mies ei vienyt sitä (kiitos tästä lienee nokian halpis-näppäinpuhelimelle) En tajunnut soittaa poliisille vaan soitin isälle, joka käytti minua sairaalassa varmistamassa ettei tullut aivotärähdystä. Seuraavana aamuna vasta tein rikosilmoituksen, mutta melko hyödytöntä se taisi olla.
Nyt saan yhä sellaisia kohtauksia, että alan vapista ja hikoilen. Tuntuu kuin rinnan päällä olisi raskas paino. Itkeskelen pitkin päivää. Näen painajaisia tapahtuneesta. Säikähtelen jokaista rasahdusta.
Miten pääsisin tapahtuneesta yli? Luulen myös että olen vähän masentunut kun en uskalla käydä lenkillä, mikä on(oli?) minulle tosi tärkeä ja stressiä vähentävä harrastus. Minulla ei ole täällä ystäviä, sillä muutin vasta uudelle paikkakunnalle. Isän kanssa olen muutaman kerran lenkkeillyt, mutta hän ei enää ikänsä ja jalkavaivojen vuoksi siihen usein pysty ja se on hidasta köpöttelyä.
Nauretaanko minut lääkäristä pihalle jos menen kertomaan oireistani? Mitään vakavampaa ei kuitenkaan sattunut ja he näkevät työssään paljon pahempaa varmaan päivittäin.
Kommentit (24)
Kuukausi on lyhyt aika, tuohan tapahtui vasta hetki sitten. Koska olet juuri muuttanut, niin se vieläpä vahvistaa pelkotiloja, kun ei ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä. Hyvin ymmärrettävää siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on lievä PTSD eli post-traumaattinen stressitila. Voit käydä toki lääkärillä, psykiatrilla ja saada lääkkeitä, mutta muista myös että kehi parantaa ITSESTÄÄN ptsd:n noin puolessa vuodessa.
Mulla oli toi sama, tosin vuosien pahoinpitelyistä mitä isäni teki lapsuudenkodissani, ja se puhkesi oman lapsen synnyttyä. Alkuun sitä hoidettiin väärin (unilääkkeet, rauhoittava) mutta onneksi yksi ”lanttu-tohtori” sanoi että voit kokeilla myös lääkkeetöntä ja hoitaa sen itse, vaatii aikaa vaan enemmän.
Näin tein ja se puoli vuotta meni. Sain tosiaan hätäkohtauksia, säpsähtelin, säikähdin ääniä jne mutta ajastaan meni ohi ja onneksi en ottanut pysyvää mt-lääkitystä mitä tietenkin tuputettiin.Kuuntele rentoutuksia youtubesta (esim the honest guys -kanava) ja anna keholle ja mielelle aikaa. Ole lempeä itsellesi!
Menee ohi itsekseen = käyntejä terveydenhuollossa, apua annetaan.
Mitä muuta jätät kertomatta?
Meni oikeasti ohi itsestään. Siis tuon käynnin jälkeen missä lääkäri kertoi että paranee itsestään n6kk ajassa, en käynyt enää missään enkä syönyt lääkkeitä.
Ihmisellä on taito parantaa stressitiloja. Luuletko että luolamiesaikana oli tarjolla ssri lääkkeitä tai terapiaa? Ei ollut, ja ihmisiä parani silloinkin.Ja et puhunut asiasta kenellekään muulle ihmiselle? Yhden ainoan kerran puhuit asiasta tälle lääkärille ja se oli siinä? Kyllä tuosta tulee ainakin kaksi kertaa; se ensimmäinen jona sait väärää hoitoa ja se toinen, kun oikeaa.
Onnea, viikon viisastelija -palkinto on sinun. Taidat olla elävä esimerkki siitä millaiseksi muuttuu kun syö mt-lääkkeitä pitkään. Juuri niitä pitää välttää ja varoa kun ne laskevat todistetusti äo:ta.
Ei tarvitse kummoisia älynlahjoja ymmärtää, että asian käsittelyä on jo se, kun siitä sanoo jollekin. Jos syö tapahtuman jälkeen lääkkeitä, sekin vaikuttaa kokemukseen. Tällöin ei voi sanoa "sen menneen ohi itsekseen", koska tapahtuma on jo huomioitu tekojen tasolla tekemällä jotakin toisin.
Voi -äo:nsa rajoissa- verrata tilannetta siihen, ettei puhuisi asiasta kenellekään. Ei huomioisi tapahtunutta arjessaan mitenkään ja eikä siitä tietäisi kukaan muu kuin itse ja hyökkääjä.
Vierailija kirjoitti:
onneksi yksi ”lanttu-tohtori” sanoi että voit kokeilla myös lääkkeetöntä ja hoitaa sen itse, vaatii aikaa vaan enemmän.
Näin tein ja se puoli vuotta meni. Sain tosiaan hätäkohtauksia, säpsähtelin, säikähdin ääniä jne mutta ajastaan meni ohi ja onneksi en ottanut pysyvää mt-lääkitystä mitä tietenkin tuputettiin.Kuuntele rentoutuksia youtubesta (esim the honest guys -kanava) ja anna keholle ja mielelle aikaa. Ole lempeä itsellesi!
Hyvä, jos sinulla meni ohi puolessa vuodessa, mutta ihmiset ovat erilaisia. Kyllä se puoli vuottakin jatkuvassa pelossa ja säpsähtelyssä tuntuu aika hemmetin pitkältä, eikä mitään takuuta ole, että ohi menee vain siksi, että sinulla meni.
Mitään lääkkeitä ei tarvitse ottaa, mutta keskusteluapu voi olla hyväksi.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaako kuulla, etten syö lääkkeitä? Sinua se kiukuttaa, kun liioittelu paljastui.