Lue keskustelun säännöt.
Miksi en juuri koskaan rakastu?
24.04.2020 |
Harmittaa, koska haluaisin joskus edes kokea sen tunteen että on rakastunut ja viettää aikaa sen ihmisen kanssa niin että on ihan älyttömän onnellinen vain kun toinen on lähellä...Mutta en vain rakastu enkä ihastu, korkeintaan tosi ohimenevästi ja sitten se toinen ihminen alkaa kyllästyttää, ärsyttää, ahdistaa... Yksinkin on aika tylsää, mutta en voi olla kenenkään kanssa johon en ole rakastunut. N 36v
Kommentit (31)
Pitäisi varmasti ihastua ensin? Tai jotain mistä ei ole mitään hajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tosikko enkä kontrollifriikki, oikeastaan niiden vastakohta. Mutta kun kaikki miehet joita tapaan, ovat ehkä jotenkin epäkiinnostavia henkisellä tasolla tai sitten eivät fyysisesti viehätä...
En ole ihastunut enää muutamaan vuoteen. Reilut viisi vuotta sitten meni täysin jalat alta erään tyypin takia ja tilanne kesti useamman vuoden. En tiedä oliko tämä molemmin puoleista. Ehkä oli, mutta elämän tilanteet olivat osallisena siihen, että mitään ei tapahtunut. Olen ollut tunnekylmässä liitossa koko tämän ajan väärän ihmisen kanssa. Enkä usko, että ikinä enää koen rakkautta tai läheisyyttä. Ikääkin on jo sen verran (40+), että eiköhän nämä ihastukset ole tässä olleet.
Odotellaanko niitä kipinöitä kauemmin kuin vaan parin tunnin treffien ajan?
Et ole ehkä oikeassa mielenlaadussa ihastumiselle? Rakastatko itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii kontrollista luopumista. Ja myös omien tunteidensa tunnistamista ja hyväksymistä. Ja herkkää vaistoa.
Jos ei rakastu, tuskin saa helposti kicksejä paljon muustakaan. Mistä te nautitte?
Voisitko kertoa hieman lisää? Nimittäin olen samassa jamassa kuin ap, ja tunteita on muuten laidasta laitaan. Nuoruuden ensirakkaus oli toki sykähdyttävää, mutta siinäkin taisi iso osa olla lopulta tuota ensikokemusta. Kypsemmällä iällä olen nyt kerran tuntenut voimakkaita tykytyksiä, mutta vastakaikua ei toki tuolla kerralla ollutkaan, vaikka eleistä niin kovasti aluksi tulkitsin.
Harmittaa tämä tämmöinen.
Vierailija kirjoitti:
En ole tosikko enkä kontrollifriikki, oikeastaan niiden vastakohta. Mutta kun kaikki miehet joita tapaan, ovat ehkä jotenkin epäkiinnostavia henkisellä tasolla tai sitten eivät fyysisesti viehätä...
Eli oletkin vain nykyajan nirso lumppu. Ne hyvin komeat miehet harvemmin ovat henkisesti muuta kuin kusti ja paskoo, joten elä asian kanssa. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tosikko enkä kontrollifriikki, oikeastaan niiden vastakohta. Mutta kun kaikki miehet joita tapaan, ovat ehkä jotenkin epäkiinnostavia henkisellä tasolla tai sitten eivät fyysisesti viehätä...
Eli oletkin vain nykyajan nirso lumppu. Ne hyvin komeat miehet harvemmin ovat henkisesti muuta kuin kusti ja paskoo, joten elä asian kanssa. Deal with it.
Ja miehethän tyytyy naisiin jotka ei viehätä fyysisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tosikko enkä kontrollifriikki, oikeastaan niiden vastakohta. Mutta kun kaikki miehet joita tapaan, ovat ehkä jotenkin epäkiinnostavia henkisellä tasolla tai sitten eivät fyysisesti viehätä...
Eli oletkin vain nykyajan nirso lumppu. Ne hyvin komeat miehet harvemmin ovat henkisesti muuta kuin kusti ja paskoo, joten elä asian kanssa. Deal with it.
Ja miehethän tyytyy naisiin jotka ei viehätä fyysisesti?
Itse asiassa miehille kelpaa ihan mikä vaan millä on reikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette liian älykköjä, jos ei edes ihastumisen tunteita tule. Ei voi muuta kuin ihmetellä, ei elämää kannata ottaa niin ryppyotsaisesti, vaan hassutella, keksiä hauskoja juttuja , nauraa yhdessä. Tosikot ei kyllä rakastu. Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät keksi koskaan mitään hauskaa sanottavaa - ovat niitä monen ällän ylioppilaita, hyvillä papereilla + hieno koulutus, mutta perusluonne on käsittämättömän tylsä ja insinöörimäinen siis jopa naisilla. Vähän asennetta peliin: "hei tonttu-ukot hyppikää...hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää..."
Jos minusta saa sen perusteella tosikkomaisen kuvan, etten ihastu saati rakastu helposti, niin ihan hyvä vaan. On ainakin suurempi todennäköisyys sille, että ainoastaan minusta aidosti kiinnostuneet lähestyvät. Joskus nuorempana yritin muiden neuvoja noudattaen olla tuollainen hassuttelija mutta se kokeilu levisi kuin Jokisen eväät. Ensinnäkin olen pohjimmiltani liian pohdiskeleva luonne alituiseen hullutteluun. Toiseksi, vaikka se veti miehiä puoleensa niin he olivat aivan vääränlaisia sellaisia. Joko päihdeongelmaisia ja epäluotettavia Peter Pan -tyyppejä tai kontrolloivia pomotyyppejä, jotka näkivät hassuttelijassa helpon kyykytettävän. Itse en tietenkään kyennyt tuntemaan mitään tunteita näitä miehiä kohtaan. Paras siis olla oma tosikkomainen itsensä heti alusta lähtien, niin ainakin vastapuoli tietää, mihin on nenänsä pistämässä.
Ootko sinä se, joka jaaritteli täällä tyhjää pari päivää sitten ostoslistansa kanssa ?
Zinc