Päätöksenteko on ylitsepääsemätöntä
En osaa päättää mitään. Äsken riideltiin poikaystävän kanssa ruuan tilauksesta. En tiedä mikä ruokapaikka tällä paikkakunnalla on hyvä, joten sanoin että ihan sama. Hän varmaan tietää paremmin mikä on hyvää ja mikä ei. Hän halusi pizzaa. Hän kysyi että pidänkö rasvaisista pizzasta, joka kirjaimellisesti valuu rasvaa. No, vastaukseni oli ei. Hän sitten päättää etten varmaan pidä kys. ruokapaikasta ja alkaa inttämään vastaan.
Aloin itkemään. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Monesti alan itkemään jos en tiedä mitä ostan kaupasta, mitä ruokaa teen tai muuta vastaavaa. Tämän takia haluan että muut päättävät lähes kaiken puolestani. Ahdistaa.
Kommentit (4)
Ymmärrän. Mulle tulee myös tuollainen olo, jos olen kuormittunut tai sitten jos painostetaan tekemään joku päätös ja aikaa on liian vähän asian kypsyä kaikessa rauhassa. Olen hidas liikkeissäni ja asiat muhii siellä taustalla jossain.
Haluaisin jotenkin auttaa sinua, mutta en tiedä sanoja. Luulen, että mitä paremmin voit, niin tämäkin asia käy helpommaksi. Voisitko tehdä enemmän asioita, mistä todella nautit ja viettää aikaa rauhassa yksin ja antaa asioiden laskeutua?
Syömisten miettiminen ylipäätään on tosi ärsyttävää ja sitä pitää olla jatkuvasti miettimässä.
Ehkä et ole ihan kosketuksissa oman sisimpäsi kanssa. Sitä on mahdollista muuttaa ja se ajan kanssa varmasti muuttuukin. Juu, mä ehdotan, että varaa aikaa mieluusti päivittäin yksin olemiselle ja puuhastele sellaisten asioiden kanssa, jotka tuovat sinulle iloa. Jos et tiedä, mikä tuo, kokeile :) Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Millaisen version siitä voisi toteuttaa nyt aikuisena?
Minua ahdistaa valita sellaisia asioita, joiden kanssa on sitten elettävä pitempäänkin. Ei koske siis onneksi ruokaa, koska vaikka siinä valitsisi väärin, ei oikeastaan menetä mitään ainakaan pitkäksi aikaa.
Jos olen kaupassa ostamassa jotain tuotetta ja siitä on eri värivaihtoja, ahdistus vain kasvaa ja yltyy hikoiluksi tms. Olkoon se esine sitten vaikka niinkin pientä kuin terotin. Vihaan sitä, kun asioista on eri värivaihtoehtoja, etenkin jos mikään niistä ei ole neutraali oletusväri, joka olisi turvallisin valinta.
En ole osannut valita koulutusalaa, uutta asuinpaikkakuntaa ym. Syitä on muitakin, mutta kauhea valinnanvaikeus on yksi. Väärin valitseminen on mielessäni jotain kamalaa. Kokonaan valitsematta jättämisestä olen kuitenkin kärsinyt enemmän. Mutta onpahan sentään tuttua ja turvallista. Vain muutos voisi saada olemaan ylpeä itsestäni, mutta toisaalta vain muutos voi olla vaarallista.
Minulla ei oikeastikaan ole mielipidettä mihinkään. Kavereiden kanssa ihan sama mikä leffa mennään katsomaan, ihan sama mitä tehdään. Kaikki on ihan sama. Koulussa ryhmätöissä en päätä mistään, teen vain sen mitä joku ehdottaa.