Jäätyminen ihastuksen seurassa
Oletko ollut ihastunut siten, ettei kohde ole voinut huomata ulospäin merkkejä? Oliko käytös tyypillistä vai poikkeavaa itsellesi?
Kommentit (32)
Jäätynyt, siis miten? Sellaisen voi tulkita joko ujoudeksi, krapulaksi, kiusaantuneisuudeksi, vittuuntumiseksi tai sitten toinen olettaa, että se toinen on vaan niin pilvessä, ettei aivot toimi.
Olen mies ja en kyllä ihastumiseksi tulkitse ikinä.
Tietyisti olen ollut, kukapa ei olisi joskus ollut? En minä ainakaan mene suinpäin ihastustani kellekään naiselle kailottamaan.
Olen todella ujo ja jäädyn ihastukseni seurassa. Tuo sosiaalistesti kiusallinen on hyvä termi. Otan sen omaankin käyttöön. Ihastukseni taas on muuten hyvin sosiaalinen, puhelias ja rento, mutta jäätyy seurassani ja takeltelee sanoissaan. Juttumme etenee hitaasti. Tämä on tällainen melkein nelikymppisten teinirakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella ujo ja jäädyn ihastukseni seurassa. Tuo sosiaalistesti kiusallinen on hyvä termi. Otan sen omaankin käyttöön. Ihastukseni taas on muuten hyvin sosiaalinen, puhelias ja rento, mutta jäätyy seurassani ja takeltelee sanoissaan. Juttumme etenee hitaasti. Tämä on tällainen melkein nelikymppisten teinirakkaus.
Melkein nelikymppisten teinirakkaudelle iso ❤️!
😄
Minä ainakin jäädyn. Ihan väärät ihmiset luulevat minun olevan ihastunut, koska olen luontaisesti lämmin ja nauravainen, enkä pelkää katsoa keskustelukumppania silmiin. Paitsi ihastuksiani...
Ihastuksen läsnäollessa muutun tönköksi, kaikki luonnollisuus häviää, enkä osaa hymyilläkään enää. Pelkään siis ennemminkin tekeväni ihastuksilleni sellaisen olon, että inhoan heitä. Etenkin, jos ovat juuri saaneet todistaa minun naureskelevan rennosti jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin jäädyn. Ihan väärät ihmiset luulevat minun olevan ihastunut, koska olen luontaisesti lämmin ja nauravainen, enkä pelkää katsoa keskustelukumppania silmiin. Paitsi ihastuksiani...
Ihastuksen läsnäollessa muutun tönköksi, kaikki luonnollisuus häviää, enkä osaa hymyilläkään enää. Pelkään siis ennemminkin tekeväni ihastuksilleni sellaisen olon, että inhoan heitä. Etenkin, jos ovat juuri saaneet todistaa minun naureskelevan rennosti jonkun toisen kanssa.
Kieltämättä, tuollaisen kuvan saa ainakin ujompi ihminen. Tai varsinkin, jos itsekin on ihastunut ja kylmää kohtelua saa osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin jäädyn. Ihan väärät ihmiset luulevat minun olevan ihastunut, koska olen luontaisesti lämmin ja nauravainen, enkä pelkää katsoa keskustelukumppania silmiin. Paitsi ihastuksiani...
Ihastuksen läsnäollessa muutun tönköksi, kaikki luonnollisuus häviää, enkä osaa hymyilläkään enää. Pelkään siis ennemminkin tekeväni ihastuksilleni sellaisen olon, että inhoan heitä. Etenkin, jos ovat juuri saaneet todistaa minun naureskelevan rennosti jonkun toisen kanssa.
Sama vika. Sitten kun päättää että nyt on pakko hymyillä, irtoaa vain väkinäinen irvistys.
Mitä fuk´n väliä. ?
Zinc
Ehkäpä sun kohdalla olisi parempi, että se huomaisi.
Itse käyttäydyn jopa sopimattoman flirttailevasti miehiä kohtaan, jotka on "ihan kivoja". Sitten kun ihastus on todella vakavaa, niin muutun itsekkin vakavaksi ja en halua osoittaa mitään "pelleilyn" merkkejä ihastustani kohtaan. Pakostahan tästä saa väärän kuvan, että olen ihastunut niihin "ihan kivoihin" joiden kanssa on helppo hassutella ilman pelkoa itsensä tai sen toisen nolaamisesta :(
Mitä enemmän jäätyy ihastuksen edessä, sitä enemmän yleensä on tunteita ihastukseen.
Seurustele oman tasoisesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän jäätyy ihastuksen edessä, sitä enemmän yleensä on tunteita ihastukseen.
Itse olen tallonut jopa varpaille hermostuksissani. Osaispa olla normaali eikä änkyttävä typerys :(
Voi kun ihastus talloisikin varpaille. Hänhän olisi silloin ihan lähellä.
Itse mokasin miehen kohdalla, johon olin ja olen vieläkin ihan hullun lailla ihastunut. Eli hänen kätensä osui eräässä tilanteessa minun sormieni päälle, niin Vetäisin käteni Todella nopeasti pois ????????? Siis mitä ihmettä. Mies näytti loukkaantuneelta, mutta tehtyä ei saanut enää tekemättömäksi. Tilanteesta on muutama kk aikaa, eikä hän ole sittemmin enää hipaissutkaan, vaan kävellesssään ohikin oikein ottaa kunnolla etäisyyttä :(
Vierailija kirjoitti:
Voi kun ihastus talloisikin varpaille. Hänhän olisi silloin ihan lähellä.
No tämä, jonka varpaat talloin, ei ollut ihastunut minuun, joten tuskin oli kovin miellyttävä kokemus.
En usko, että kykenisin lähestymään mitenkään ihastuksen kohdetta, ei toivottavasti ikinä tarvitsekaan.
Menen täysin lukkoon.
Nykyisen puolisoni kanssa suhde alkoi ilman suurta ihastumista. 33v takana yhteiseloa, toivottavasti kymmeniä vuosia edessä.
T: mies 52v
Laittakaas nyt vaatetta päälle ja paksut villasukat jos jäädytte!
Kyllähän sitä jäätyy, jos ihastuu lumiukkoon.
Mä olen itse sosiaalisesti niin kiusallinen ihminen, että moni on varmaan luullu jo ihan sen takia että olen heihin ihastunut.
Todellisuudessa en usko, että minusta näkyy ihastuminen. Ehkä katselen kohdetta vähän enemmän mitä muita.