Pitääkö lasten hankkimista viivytellä siihen asti kunnes "kaikki on valmista"?

Eiköhän sen jo jokainen tiedä, että jos niitä oikeasti todella paljon haluaa, pitää toimia ajoissa, puitteista viis.

Itse pohdin että aikaraja tulee vastaan mutta voisi olla järkevää vaihtaa vielä miestä. Että se ei itsellä ole ehkä valmiina, muu sitten olisikin.

Määritelmä sille, mitkä ovat ok puitteet lapselle ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä on osaltaan vähentänyt syntyvyyttä. Nykyisin lista riittävistä puitteista on suunnilleen seuraava:

- omakotitalo

- kaksi autoa

- molemmilla vanhemmilla vakinainen työ

- varaa etelänlomaan ainakin kerran vuodessa

- jättitrampoliini pihassa

Parempi sitten jäädä lapsettomaksi kuin järjestää lapsille surkea elämä hätiköimällä.

Koskaan ei ole valmista ja "täydellistä". Mutta kyllä tiettyjä puitteita on hyvä ainakin yrittää järjestää.

Lapsen hankkimista tukien tai pätkätyön varaan paheksutaan mutta ei huomata, että kukaan ei palkkaa esimerkiksi minua muuhun kuin pätkään, koska ajatellaan, että jään heti pois. Lisäksi myös pitkä poissaolo työelämästä voi tuhota mahdollisuudet työllistyä, jos teen lapsen ennen kuin on uraa edes jollain lailla tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Parempi sitten jäädä lapsettomaksi kuin järjestää lapsille surkea elämä hätiköimällä.

Esim. kerrostalossa lapsi kasvaa ahtaissa oloissa kieroon ja joutuu pihalla huonoon seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi sitten jäädä lapsettomaksi kuin järjestää lapsille surkea elämä hätiköimällä.

Esim. kerrostalossa lapsi kasvaa ahtaissa oloissa kieroon ja joutuu pihalla huonoon seuraan.

Hahah :D Ok. Tiedän kieroon kasvaneita "omakotitalo lapsiakin". 

Tuo kerrostalojuttu pitää muuten paikkaansa. Ainakin omassa kotikaupungissa (keskisuuri kaupunki) käytännössä kenelläkään ei ole kerrostaloissa lapsia. Ehkä korkeintaan ensimmäisen lapsen vauvaiässä voidaan asua kerrostalossa, ennen kuin muutetaan omakotitaloon. Uusilla omakotialueilla taas käytännössä jokaisessa talossa on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Määritelmä sille, mitkä ovat ok puitteet lapselle ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä on osaltaan vähentänyt syntyvyyttä. Nykyisin lista riittävistä puitteista on suunnilleen seuraava:

- omakotitalo

- kaksi autoa

- molemmilla vanhemmilla vakinainen työ

- varaa etelänlomaan ainakin kerran vuodessa

- jättitrampoliini pihassa

Voi ei. Meillä ei ole mitään noista.. tuossa lapset leikkii vieressä legoilla, toinen jopa viitsii nauraa olosuhteista huolimatta. Ovat varmaan kovin masentuneita.

Ehkä asiaa helpottaa se kun meiltä löytyy yksi auto. Saatiin 1 piste! vai puolikas.. hmm.

Ei kannata lykätä. Melaa mekkoon vaan reippaasti heti nuorena. Asioilla on taipumus lutviintua.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kerrostalojuttu pitää muuten paikkaansa. Ainakin omassa kotikaupungissa (keskisuuri kaupunki) käytännössä kenelläkään ei ole kerrostaloissa lapsia. Ehkä korkeintaan ensimmäisen lapsen vauvaiässä voidaan asua kerrostalossa, ennen kuin muutetaan omakotitaloon. Uusilla omakotialueilla taas käytännössä jokaisessa talossa on lapsia.

Hirveän mustavalkoinen ajattelutapa.

Ei todellakaan kannata.

Lapsen ja äidin terveyden kannalta otollisin synnytysikä on 22 vuotta. Sen jälkeen käyrä laskee ensin tasaisesti ja sitten jyrkemmin.

Lisäksi nuorena jaksaa ihan eri tavalla lasten kanssa kuin keski-ikäisenä, on energiaa ja selviää tarvittaessa vähemmillä unilla.

Mitä nuorempana hankkii lapset, sitä todennäköisemmin isovanhemmat ovat vielä siinä iässä, että heiltä saa tarvittaessa apua lastenhoitoon, sen sijaan että täytyisi lasten lisäksi hoitaa iäkkäitä vanhempiaan siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kerrostalojuttu pitää muuten paikkaansa. Ainakin omassa kotikaupungissa (keskisuuri kaupunki) käytännössä kenelläkään ei ole kerrostaloissa lapsia. Ehkä korkeintaan ensimmäisen lapsen vauvaiässä voidaan asua kerrostalossa, ennen kuin muutetaan omakotitaloon. Uusilla omakotialueilla taas käytännössä jokaisessa talossa on lapsia.

Miksiköhän minulla on ihan päinvastaisia kokemuksi. Olen asunut kolmessa eri kerrostalossa ja jokaisessa on ollut lapsia ihan vauvasta jo isompiin lapsiin. Ne kaikkiko kasvaa kieroon? 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kannata.

Lapsen ja äidin terveyden kannalta otollisin synnytysikä on 22 vuotta. Sen jälkeen käyrä laskee ensin tasaisesti ja sitten jyrkemmin.

Lisäksi nuorena jaksaa ihan eri tavalla lasten kanssa kuin keski-ikäisenä, on energiaa ja selviää tarvittaessa vähemmillä unilla.

Mitä nuorempana hankkii lapset, sitä todennäköisemmin isovanhemmat ovat vielä siinä iässä, että heiltä saa tarvittaessa apua lastenhoitoon, sen sijaan että täytyisi lasten lisäksi hoitaa iäkkäitä vanhempiaan siinä sivussa.

Oma äitini aloitti lastenteon 22-vuotiaana. Oli kyllä elämänsä typerin päätös. Mitään ei jaksanut, aina märisi ja valitti ja syyllisti. Ja sekosi kun sai viimeisenkin esiteiniksi, alkoi elää sitä nuoruutta joka jäi kokemata ja syy tietenkin oli meidän.

Ei koskaan ole valmista. Jälkiviisaana sanoisin, että lapset kannattaa aina tehdä ennemmin kuin myöhemmin. Jopa ennen opiskelun alkua tai opintojen aikana. Siitä ei koskaan ole haittaa eikä se ole este uralle, että lapset on jo tehty. Joka käänteessä ne ovat vanhempia ja niistä on vähemmän rasitetta verrattuna myöhemmin tekemiseen, eikä tule niitä sinänsä ikäviä mutta realistisia tilanteita, että työnantaja epäröi palkata hedelmällisen mutta vielä lapsettoman naisen monen vuoden äitiyspoissaolojen pelossa.

Nuorena jaksaa ja pärjää ihan eri lailla ja on mukava kun reilu nelikymppisenä lapsetkin ovat jo aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei ole valmista ja "täydellistä". Mutta kyllä tiettyjä puitteita on hyvä ainakin yrittää järjestää.

Juuri näin. Maailma on epävarma paikka ja sitä vain on pakko oppia sietämään. Mutta on sekin vastuutonta "antaa lapsen tulla jos niin on tarkoitettu" (suom. tehdä aktiivinen päätös ehkäisyn lopettamisesta), jos elämän perusteetkin on huterat. Tällä tarkoitan parisuhdetta, työpaikkaa, koulutusta ja ylipäänsä tolkullista mahdollisuutta saada kasaan riittävä elanto. Ongelma on usein se, että halutaan jotenkin epämääräisesti opiskella pitkälle, kun muutkin niin tekee, ei tiedetä mitä halutaan, vaihdetaan alaa ja pohdiskellaan. Itse olin juuri tällainen ja sain lapsia ennen kuin oli mitään jalansijaa työelämässä. Miehen tuloilla on eletty ihan hyvin, mutta jälkiviisaana ajaisin järkeä päähän nuorelle minälleni.

En lukenut linkin juttua, mutta otsikkoon vastaan lyhyesti, että ei. 

Riippuu tietysti siitä, mitä sillä että "kaikki on valmista perheen perustamiseen" tarkoitetaan. Moni pariskunta ehkä toivoo ja vaatii liikoja, ja on sellainenkin ilmiö, että iän karttuessa ja elämän edetessä seuraaviin vaiheisiin vaatimukset huomaamatta lisääntyvät ja vuosien päästä ollaan edelleen tilanteessa, jossa kaikki ei ole riittävän hyvin perheen perustamiselle.

Täytyy olla valmistunut, asunto ja työ. Inhottaa sellaiset, jotka hankkivat työttömänä lapsia muiden elätettäviksi koko iäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla valmistunut, asunto ja työ. Inhottaa sellaiset, jotka hankkivat työttömänä lapsia muiden elätettäviksi koko iäkseen.

Ai kuten 95% Euroopan ulkopuolelta maahamme tulevista?

Vierailija kirjoitti:

Tuo kerrostalojuttu pitää muuten paikkaansa. Ainakin omassa kotikaupungissa (keskisuuri kaupunki) käytännössä kenelläkään ei ole kerrostaloissa lapsia. Ehkä korkeintaan ensimmäisen lapsen vauvaiässä voidaan asua kerrostalossa, ennen kuin muutetaan omakotitaloon. Uusilla omakotialueilla taas käytännössä jokaisessa talossa on lapsia.

Sitten kun on iso asuntolaina niskassa, ei olekaan varaa pitää hoitovapaata tai tehdä osittaista työviikkoa. Tärkeät lapsen ensimmäiset vuodet menevät talon maksamiseen ja talousasioista huolehtimiseen. Kaksi autoa tarvitaan, kun julkiset kulkevat niin huonosti. Pihaakin pitäisi laittaa ja hoitaa.

Itse elän puolison ja kolmen lapsen kanssa paritalokolmiossa. On ahdasta, mutta toisaalta on ollut varaa olla vuorotellen kotona nin pitkään kuin perhevapaita on vain saanut.

Välillä käydään katsomassa alueen omakotitaloja. Myynnin syy on melkein aina avioero.