Kuinka tavallista on 30-vuotiaiden naisten keskuudessa että haaveilee erakoitumisesta eikä perheen perustamisesta?

Heh. Olet varmaan ainut uniikki lumihiutale.

Erakoituminen ei ole synonyymi lapsettomuudelle.

Itse tykkään kaikesta sosialisoitumisesta, mutta perhe-elämää en halua. En sano että ikinä, mutta olen aina pitänyt moista ajatusta luotaantyöntävänä.

Kyllä se yleistymään päin on ollut sekä naisissa että miehissä. Mitäpä tuosta. Jokaisen oma asia. Minulla 2 lasta, mutta jos en olisi tavannut sopivaa ihmistä niin tuskin olisi yhtään.

Varmasti tavallisempaa kuin luullaan. Ehkä tällaiset naiset eivät vain halua tuoda ajatuksiaan tästä aiheesta muiden tietoon, koska ympäristöstä tulee painetta olla sosiaalinen. Naisia tupataan edelleen tunkemaan sellaisen pirtsakan pulppuilevan ja parisuhde-/lapsikeskeisen touhutiinan muottiin. Yksin viihtyvää ja perhe-elämästä kiinnostumatonta naista pidetään joko masentuneena reppanana tai kylmänä luonnehäiriöisenä. Vaikka kumpikaan näistä määritelmistä ei yleensä pidä missään määrin paikkaansa.

Saat ihan vapaasti tuntea ja tahtoa mitä haluat. Samoin muut. Yksi ainutkertainen elämä pitää viettää omien, ei muiden odotusten mukaan.

Minä haaveilin, tosin miehen kanssa. Nyt haaveilen siitä miehen ja lapsen kanssa. Tulee kyllä tapahtumaan sitten joskus.

Täällä kans 33-vuotias nainen, joka on haaveillut erakoitumisesta jo 14-vuotiaasta lähtien. Lapsen oisin halunnut, mutta totesin jo kakarana, ettei kannata. Näillä sosiaalisilla taidoilla en saisi kasvatettua jälkikasvusta tässä maailmassa pärjäävää yksilöä.

Tulevaisuuden työttömyyden ja naisten itsetietoisen voimaantumisen jälkeen on tavallista, että 88% ei edes haaveile vaan pelkää tulevansa raskaaksi.

Muija erakoitui seksistä ja musta jo 2 vuotta sitten somen pariin.

M32

Aika yleistä jopa, mitä nyt olen muiden ikäisteni kanssa keskustellut töissä ja opinnoissa.

Aika harva toteuttaa. Monista ei siihen varmaan kuitenkaan oikeasti ole.

Haluaisiko ap erakoitua mun kanssa sähköttömälle mökille saimaanrannalle puumalaan?

Et ole ainut. Samanlainen haave/suunnitelma on ollut jo teini-iästä lähtien. Nyt 30 v. Nyt vain näyttää siltä että pitkittyneen sairauden takia en pysty ainakaan kokonaan irtaantumaan muista ja yhteiskunnan systeemeistä. Mutta tilanne elää ja onneksi ihminen on sopeutuvainen olento. Ehkä 10-20 vuoden päästä onkin tilanne eri.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yleistymään päin on ollut sekä naisissa että miehissä. Mitäpä tuosta. Jokaisen oma asia. Minulla 2 lasta, mutta jos en olisi tavannut sopivaa ihmistä niin tuskin olisi yhtään.

Tuo viimeinenhän on se yleisin syy.

Mies52v

M44 kirjoitti:

Haluaisiko ap erakoitua mun kanssa sähköttömälle mökille saimaanrannalle puumalaan?

Unelma ois.

ei ap

Haaveilin kyllä tuosta itse saman ikäisenä. Tosin mies olisi ollut kiva olla mukana. Nyt nelikymppisenä haaveilen yhä, mutta pakko käydä töissä.

Olen 25-vuotias nainen ja haaveilen myöskin erakoitumisesta ja olenkin jo matkalla kohti unelmaani.

Olen ollut erakko ja yksinäinen susi jo lapsesta lähtien.

Yhteiskunnan odotukset eivät kiinnosta ja sukulaisiinkaan en ole pitänyt koskaan yhteyttä joten heidän mielipiteillään ei ole minulle merkitystä. Teini-aikojen epävarmuus ja paine esittää "normaalia" on iän myötä kadonnut. Olen hyväksynyt itseni ja vapautunut.

Suhtaudun minua kummeksuviin ihmisiin myötätuntoisesti. Ei heidän tarvitse ymmärtää valintojani enkä minä tarvitse heidän hyväksyntäänsä.

Itse haaveilin lapsena elämästä saaristossa. Vapaana ja erakkona. Vaikka sosiaalinen luonne olenkin, se oli kutkuttava ajatus. Ehkä se luonnon kauneus ja kiireetön elämäntapa. 

Samaa ajattelen. Juuri noin vartti sitten mietin että en ikinä voisi tehdä lapsia, ajatuskin kauhistuttaa.