Lue keskustelun säännöt.
Miksi en pääse yli siitä katkeruudesta, etten saanut poikalasta?
23.04.2020 |
Tytöt ja pojat ovat ihan yhtä ihania ja etenkin aivan yhtä arvokkaita ihmisinä. En osaa vastata suoraan siihen, miksi olen aina toivonut olevani nimenomaan poikien äiti. Nuorempana yhdistin kai poikalapset jonkinlaiseen menestykseen ja hienompaan elämään. Tuntui, että kaikilla "rikkailla ja hienoilla" ihmisillä oli yleensä vain poikia. Iän myötä sitten huomasin, että siskokset ovat aina jotenkin huonommissa väleissä ja vähemmän läheisiä, kuin veljekset tai sisko ja veli. Lisäksi jokaisella naisella tuntuu olevan jokin äititrauma ja pelkäsin, että jos saan tytön, niin meille ei voi edes kehittyä hyvää suhdetta. Toisaalta olen todella naisellinen itse ja ehkä pojissa vastakohta viehättää. Poikavauvojen vaatteet ovat jotenkin söpömpiä ehkä. Mulla on ollut myös aina muutama suosikkinimi nimenomaan poikien nimistä ja aina haaveilin, että mun pojasta tulee sen ja sen niminen. En osaa sanoa yhtä asiaa ja nämä ovat siis minun henkilökohtaisia ajatuksia, enkä pohjaa niitä nyt mihinkään tieteellisiin faktoihin. Ihan mun pään sisällä.
Esikoisestani todella toivoin poikaa ja aluksi petyin, kun kuulin, että tyttö tulee. Esikoiseni on ihastuttava tyttö, mulle niin rakas ja meillä on hyvä ja läheinen suhde. Kakkosen kohdalla taas sama. Myös toisen lapsen kanssa on hyvä suhde ja hän on aivan ihana neiti. Kolmannen lapsen kohdalla olin VARMA, että hän on poika. No tyttö tuli. Päivän itkin ja sitten olin ihan onnesta soikeana. Oli loppujenlopuksi kivempi saada tyttö, koska meidän talo on täynnä tyttöjen leluja yms!
Mun lapseni ovat maailman rakkaimmat ja tärkeimmät. Kauan mietin, että ihanaa, kun on vain tyttöjä. Tulin siihen tulokseen, että en enää edes haluaisi poikaa ja jos saisin vielä lapsen, niin oikeastaan toivoisin tyttöä.
Nyt mun lapsuudenystävä ilmoitti, että oli ollut rakenneultrassa ja pieni poika tulossa. Mä rupesin itkemään. Mulle tuli niin katkera mieli. Teki mieli vastata, että painu helve***. Toki siis onnittelin asiallisesti ja esitin iloista. Silti joku tunnereaktio mussa tuli.
Mikä mua vaivaa?
Kommentit (17)
MInkä ikäisiä lapsesi ovat, ap?
Minullakin on kolme tyttöä ja kahden ensimmäisen kohdalla toivoin poikaa. Kolmannen kohdalla toivoin tyttöä. Mutta siis nyt kuin lapset ovat jo isoja (10-20 v.) niin en edes tavoita enää sitä pettymyksen tunnetta, jota aikanaan koin. En vaihtaisi lapsiani ikimaailmassa keneenkään. Ja mitä isommaksi he tulevat, sitä enemmän he ovat omia persooniaan, henkilöitä, eivät jotain "tyttömassaa" tai "poikamassaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo tyhmää. Olisin tahtonut kaksi tyttöä, mutta sain tytön ja pojan. Olen silti tyytyväinen lapsiini.
Vain poikien äideiltä olen kuullut, että olenko pettynyt kun sain molempia ja yritä olla tyytyväinen yhteen poikaan. Nämä äidit korottavat poikansa tyttöjen yläpuolelle, joten en toivo tyttärelleni heidän kasvattamaa miestä.
Tytär kyllä kouluttaa veljeä ja toisinpäin, joten hyvä, että meillä on molempia. Jotkut poikien äidit tuntuvat luistavan vastuustaan, pettäen oman sukupuolensa ja osa harmittelee jo etukäteen, jos ei ehkä pääse mummottamaan lapsenlapsiaan samalla tavalla kuin tyttärenlapsia? Uskon, että ikävät anopit ovat seurausta ihmeellisestä kompleksista, jolla kasvatetaan huonosti käyttäytyviä miehiä! Miesvallassa nainen äijääntyy itsekin joskus!
Saisitko vielä lapsia? Jos saat sen pojan.
Minä taasen en saanut tyttöä ja olisin halunnut toisen lapsen joka kenties olisi ollut tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn tuohon, että kun lapset kasvavat, niin tuo ajatusmaailma muuttuu. Mun lapset ovat 17v, 14v ja 11v. En enää osaa ajatella heitä pieninä prinsessoina ja prinsseinä. He ovat ihan omia ihania itsejään, tyyppejä, lapsia, teinejä, ihmisiä jne. Tuosta lapsen sukupuoli sitä ja tätä ajatuksesta pääsee eroon, kun lapset ovat isompia. Pienillä lapsilla se ehkä korostuu. On kiva pukea pieniä lapsia tietynlaisiin vaatteisiin, luoda heille omia tyylejä, leikkiä heidän kanssaan tiettyjä leikkejä, maalata, piirtää, lukea kirjoja, aloittaa harrastuksia, etsiä uusia kavereita. Silloin ehkä korostuu se, että luetaan prinsessasatuja ja ostetaan suloisia pieniä kauluspaitoja jne. Ollaan selkeämmin tytön tai pojan äiti. Enkä nyt tarkoita, että niihin pitää nimenomaan ohjata ja lapsen on pakko kiinnostunut tietyistä sukupuolelle ominaisista asioista. On siis toki ok, että poika leikkii nukeilla jne. Älkää käsittäkö väärin.
Koululaisina he valitseva itse vaatteensa, kirjansa, lelunsa, kaverinsa ja harrastuksensa. Silloin se ei enää eroa mitenkään oletko tytön vai pojan äiti.
En ole enää ajatellut, että meille tulisi lisää lapsia. Lapsen yrittäminen pelkän pojan toivossa ei ehkä ole se kaikkein paras pohja suunnitella perheenlisäystä. Mieheni on perheensä ainoa poika ja hänellä on kolme siskoa. Miehen isä ainoa poika ja hänellä peräti kahdeksan siskoa. Mulla ei ole veljiä, vain kaksi siskoa. Joten meillä on niin tyttögeenitkin varmaan, että tuskin poikaa tulisi.
Eikä ole varaa enää neljänteen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavaperheessä halusivat tytön. Tekivät 12 poikaa, kunnes tuli se tyttö. Ja tämä tarina on tosi.
Mun vanhemmat toivoivat kovasti poikaa. Kuudes lapsi oli sitten poika. Pikkuveljemme on kyllä ihan huippu tyyppi, mutta hän on ihan selkeästi aina ollut äidin suosikkilapsi. Äiti on aina kohdellut veljeämme ihan eri tavalla ja kohtelee edelleen. Veljestämme ei onneksi ole kasvanut siitä huolimatta mitään lellikersaa. isä ollut aina tasapuolinen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavaperheessä halusivat tytön. Tekivät 12 poikaa, kunnes tuli se tyttö. Ja tämä tarina on tosi.
Onko sukunimi kenties Weasley?
Mä tykkään, et on paljon tyttöjä.💖
Pojat on poikia ja ehkä jopa vaikeampia kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi lapsi, joka on tyttö. Minulla ei etukäteen ollut mitään toiveita kumpaankaan suuntaan joten sukupuoli ei ollut mikään ongelma. Itse en ole mikään perinaisellinen nainen ja lapsen kasvaessa huomasin itsessäni sen, että minulle olisi ollut ihan kauhistus jos tyttö olisi ollut vähänkään sellainen prinsessatyyppi. Se olisi vain ollut minulle ihan vieras maailma, samaten jos tyttö olisi teini-iässä ollut kohtuuttoman kiinnostunut jostain meikkaamisesta tai hiusten laittamisesta.
Meidän tytöstä näki jo lapsena, että on todella fiksu ja yläasteella ja lukiossa hänestä kuoriutui koodaava nörtti. Nyt opiskelee jo toista vuotta ja jotenkin on ihan mahtavaa, että juttelee nyt miehen kanssa opiskelu- ja työasioista, kun ovat molemmat IT-alalla.
Vaikka en saanut poikaa, jollain tasolla koen, että sain tytön ja pojan samassa paketissa. On ollut sitä tytön elämää, mutta kiinnostuksen kohteet on osin olleet poikamaisia, tai sellaisia, mistä pojat kiinnostuvat enemmän. Minusta aivan loistava kombo. Tyttö päätyy luultavasti hyväpalkkaisiin ja mielenkiintoisiin hommiin ja voi elää naisen elämää omilla ehdoillaan.
Kaikille tyttöjen äidille sanoisin, että kasvattakaa niistä tytöistänne vahvoja, ja katsokaa myös etteivät päädy huonosti palkattuihin naisten töihin!
Millaisia ovat "poikavauvojen vaatteet"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sukupuoli sitten niin iso juttu? Oletko varma ettei tässä nyt ole mitään itsevihaa, että ajattelisit pojan olevan kivempi kun ei sitten muistuttaisi sinua niin paljon vaan enemmän isäänsä. Tosi surullista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain yksi lapsi, joka on tyttö. Minulla ei etukäteen ollut mitään toiveita kumpaankaan suuntaan joten sukupuoli ei ollut mikään ongelma. Itse en ole mikään perinaisellinen nainen ja lapsen kasvaessa huomasin itsessäni sen, että minulle olisi ollut ihan kauhistus jos tyttö olisi ollut vähänkään sellainen prinsessatyyppi. Se olisi vain ollut minulle ihan vieras maailma, samaten jos tyttö olisi teini-iässä ollut kohtuuttoman kiinnostunut jostain meikkaamisesta tai hiusten laittamisesta.
Meidän tytöstä näki jo lapsena, että on todella fiksu ja yläasteella ja lukiossa hänestä kuoriutui koodaava nörtti. Nyt opiskelee jo toista vuotta ja jotenkin on ihan mahtavaa, että juttelee nyt miehen kanssa opiskelu- ja työasioista, kun ovat molemmat IT-alalla.
Vaikka en saanut poikaa, jollain tasolla koen, että sain tytön ja pojan samassa paketissa. On ollut sitä tytön elämää, mutta kiinnostuksen kohteet on osin olleet poikamaisia, tai sellaisia, mistä pojat kiinnostuvat enemmän. Minusta aivan loistava kombo. Tyttö päätyy luultavasti hyväpalkkaisiin ja mielenkiintoisiin hommiin ja voi elää naisen elämää omilla ehdoillaan.
Kaikille tyttöjen äidille sanoisin, että kasvattakaa niistä tytöistänne vahvoja, ja katsokaa myös etteivät päädy huonosti palkattuihin naisten töihin!
Olisi ehkä aika tarkastella joidenkin ammattien palkkausta, sen sijaan, että kuvitellaan, että voidaan kouluttaa kaikki tekemään jotain muuta työtä.
Se oli varmasti vain hetken tunnereaktio ystävän ilmoitukseen. Vaikutat muuten päässeen jo hyvin asian yli.
Jos lapsen sukupuoli on pettymys, niin silloin kannattaa oikeasti harkita terapiaa. Mäkin jostain syystä odotin kovasti poikaa ja olin ultraan mennessä ihan varma, että poikahan se siellä. Tyttölupaus saatiin ja parisen tuntia meni vähän sulatellessa. Kun oman lapsen sai syliin, niin hän oli täydellisintä maailmassa. En olisi toivonut mitään toisin. Enkä mä oikeasti koskaan varsinaisesti edes pettynyt ollut. Hämmentynyt. Ihmiselle, joka erityisesti toivoo jumpaa kumpaa ei pitäisi lapsia suoda.