En ole koskaan saanut sitä naista johon olen ollut ihastunut
En ole koskaan saanut sitä naista johon olen ollut ihastunut...Ja puhun nyt ihan tavallisista naisista joita olen tuntenut, tai tiennyt ystävän kautta.
Olen päässyt tapailuasteelle ainoastaan sellaisten naisten kanssa, jotka minussa eivät ole herättäneet suurempia tunteita.
Näistä syistä en ole koskaan vakavasti seurustellut.
Onkohan tämä kovinkin yleistä nykyaikana?
M34
Kommentit (15)
Vähän sama miesten kanssa mulla.. parempi silti yksin. En halua tyytymissuhdetta.
Tuota.. Neuvona näin vanhemmalta. Älkää olko liian kilttejä niin saatte kumppanin. ( ei tarkoita kusipäisyyttä )
Vedäpä vaikka käteesi itserakas mulqqu.
Minussa on tasan yksi mies herättänyt suurempia tunteita.
Ihmiset ovat kovin erilaisia ihastujia. Joillain tunteet leimahtavat herkästi ja sarjaihastutaan, osa lämpenee hitaasti, eikä välttämättä ehdi mukaan. Rakkauden on vaikea syttyä jos nopea ihastuja ihastuu hitaaseen ja toisin päin.
Ainakin tämän tapaiset avaukset ovat hyvin yleisiä av:lla. Oliskohan miljoonas identtinen avaus sinulta? Johan sulle on sanottu, että oma tasosi ei riitä niihin instapimuihin.
Minä olen ollut elämäni aikana pariin mieheen vähän ihastunut joiden kanssa en ole alkanut mitään, ei ole ne miehet luultavasti tunteneet mitään kummempaa minua kohtaan. Jotkuthan ihastuu teinistä asti tämän tästä ties kehen, minä en ole koskaan ollut sellainen.
Kaksi kertaa elämäni aikana olen rakastunut, ja ne miehet on olleet sellaisia joihin olen rakastunut vasta sitten kun olen tutustunut paremmin, tapaillutkin. Se ihastuminen on vain sitä että on kiinnostunut jostain, mutta rakkaus ei yleensä tule kuin vasta useamman viikon tai jopa kuukauden kuluessa, jota tarvitaan sitten kun aletaan ihan parisuhteeseen.
Se että ei ole sen ihastuksen kohteen kanssa tunteet natsanneet yhteen on toki hyvin yleistä, eihän se aina voi niin mennä että jos minä ihastun johonkin ihmiseen niin hänkin ihastuu minuun, ja se että molemmat rakastuu toisiinsa on sitten jo isompi juttu ja rakkauden ylläpidon eteen pitää tehdä töitä.
Minä elin ensimmäisen rakastamani miehen kanssa n. 10 vuotta ja nyt tämän toisen kanssa olen ollut 20 vuotta ja aion olla hamaan hautaan asti.
En minäkään ole saanut niitä miehiä joista itse kiinnostun. Ne jotka eivät kiinnosta haluaisivat kyllä seurustella kanssani mutta kun ei vaan sytytä niin ei sytytä ja olen mieluummin sinkku.
Ihastuksesi ovat sen näköisiä, että heillä on valinnanvaraa. Yksin taidat jäädä.
Kaikki on mahdollista ap. Et voi tietää kenellä on tunteita ellet ota selvää.
Vierailija kirjoitti:
Minussa on tasan yksi mies herättänyt suurempia tunteita.
Ihmiset ovat kovin erilaisia ihastujia. Joillain tunteet leimahtavat herkästi ja sarjaihastutaan, osa lämpenee hitaasti, eikä välttämättä ehdi mukaan. Rakkauden on vaikea syttyä jos nopea ihastuja ihastuu hitaaseen ja toisin päin.
No sanos perskule muuta, mulla menee aina noin että itse tulee jälkijunassa ja sittenhän se on jo myöhäistä ku toinen tuumii että pidä tunkkis. Kaipa sitä näin sitten mennään loppuun asti, kun ei kenelläkään riitä kärsivällisyys ottaa lunkisti näitä asioita.
kyllä me jo tiedetään se, ap. Onko pakko tehdä joka päivä samasta aiheesta aloitus? Jos roikut täällä, niin keksi joku uusi teema.
Vierailija kirjoitti:
Johan sulle on sanottu, että oma tasosi ei riitä niihin instapimuihin.
Suora lainaus aapeen tekstistä:
"En ole koskaan saanut sitä naista johon olen ollut ihastunut...Ja puhun nyt ihan tavallisista naisista joita olen tuntenut, tai tiennyt ystävän kautta."
Itse päätin seuraavana antaa mahdollisuuden miehille, jotka ovat minuun ihastuneita, enkä enää juosta niiden perässä keneen itse ihastun. Luultavasti olen parikin hyvää miestä käännyttänyt etsiessäni sitä ihastumisen tunnetta. Olen kyllästynyt olemaan suhteen haluaja ja toteamaan, että minuun on tyydytty. Kaksi pitempää suhdetta, joissa tein aloitteet, etsin yhteistä puhuttavaa/tekemistä ja joissa aloin rakastamaan toista saivat vain itsetuntoni katoamaan ja uskon perheen perustamiseen horjumaan.
Ehkä parempi onni ensi kerralla :)
Ehkä olisi sitten parempi tyytyä sellaiseen jonka saa?
Eikö olis hyvä sitten ottaa sellainen jonka saat, vaikka ei sitten suurempia tunteita herättäisi?