Onko muita, joilla on ollut helppo erityislapsi?

Esikoinen on lievästi autistinen tai asperger, diagnoosia heiteltiin vuosien aikana. Erityisyys näkyy oman toiminnan ohjauksen ja aloittamisen vaikeutena, yhteen asiaan juuttumisena ja aistiyliherkkyyksinä sekä ujoutena. Lapsena tutkimukset lähti motorisesta kömpelyydestä ja puheenkehityksen viivästymästä, sekä siitä, että ajottain vaikutti kuin ei kuulisi.

Hän oli lapsena helppo. Kun sanoi, että jotain asiaa ei saa tehdä, hän totteli. Vaikka ei reagoinut puheeseen - tämä piirre on yhä, totteli hyvin sanaa ei. Kun uunissa oli ruokaa, kiitos aistiyliherkkyyden, hän ei mennyt lähellekään kuumaa uunia. Olisi myös viihtynyt yksikseen vaikka kuinka, jos en itse olisi "häirinnyt" ja koettanut sosiaalistaa. Kun pikkuveli syntyi, hän suhtautui veljeen kuin arvokkaaseen leluun, jota pitää käsitellä nätisti. Ja ne lelut, niitähän käsiteltiin tosi nätisti!