Olenko syrjäytynyt? Ei koulutusta peruskoulun jälkeen, olen 25.

Up, täälläkään ketään ei kiinnpsta näköjään...

Kai sinulla itsellä kiinnostaa omat asiat? Miksi et ole halunnut kouluun? Kyllä omaa elämää luulisi jokaisen haluavan rakentaa. Odotatko, että sinut kotoa haetaan? Nyt mietit mitä haluat tehdä.

Taidat kyllä olla syrjäytynyt. Siitä on hankala päästä itse pois, tarvisit ulkopuolista apua.

Jos olet onnellinen ei haittaa. MIkä koetaan syrjäymiseksi riippuu yksilöstä. Toiselle yksinään olo ja se ettei juuri kukaan häiritse niillä turhanpäiväisillä asioilla liian usein, on sitä ihan parasta aikaa, kun taas toiselle jo tunnin hetki hiljaisuudessa on kamalaa. Töihin ehtii myöhemminkin. Jos yksinään olo alkaa haitata niin koulutusta saa ilmaiseksi. Kannattaa miettiä vain miettiä mikä ala voisi kiinnostaa ja kysyä ihan rohkesti ammattikouluista aikuisopiskelupaikkoja. Ehdit töitä tehdä vielä 40-50 vuotta joten mitään ei ole vielä menetetty.

Itse menin töihin ensimmäisen kerran vasta 28-vuotiaana.  Ajattelin, että nuoruus menee hukkaan jos töihin menee liian aikaisin.  IT-alalla ketään ei kiinnostanut oliko ennen ollut töissä, jos osaa niin mitään tutkintoja ei siellä nykyäänkään tarvita. 

Haluisin olla valokuvaaja t ap

Jos olet täysin saamaton hapentuhlaaja, tuskin ketään kiinnostaa vietätkö loppuelämäsi pienessä kerrostalokopissa kelan almuilla sinnitellen.

Kannattaa ottaa siis itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain asialle. Ei kukaan tule sinua sieltä komerostasi mihinkään hakemaan. Paitsi vuokraisäntä tulee kantamaan tavarasi ja sinut pihalle, jos saamattomuudessasi et osaa edes raha-asioistasi eli vuokranmaksusta huolehtia.

Haet kouluun tai vaikka työkokeiluun valokuvaamoon. Minäkin sain ensimmäisen tutkinnon vasta sinun iässäsi. Paras olla vertaamatta itseään muihin ja elää omaa elämäänsä. Tsemppiä, hyvin ehdit vielä tehdä kaikkea!

Vierailija kirjoitti:

Jos olet onnellinen ei haittaa. MIkä koetaan syrjäymiseksi riippuu yksilöstä. Toiselle yksinään olo ja se ettei juuri kukaan häiritse niillä turhanpäiväisillä asioilla liian usein, on sitä ihan parasta aikaa, kun taas toiselle jo tunnin hetki hiljaisuudessa on kamalaa. Töihin ehtii myöhemminkin. Jos yksinään olo alkaa haitata niin koulutusta saa ilmaiseksi. Kannattaa miettiä vain miettiä mikä ala voisi kiinnostaa ja kysyä ihan rohkesti ammattikouluista aikuisopiskelupaikkoja. Ehdit töitä tehdä vielä 40-50 vuotta joten mitään ei ole vielä menetetty.

Itse menin töihin ensimmäisen kerran vasta 28-vuotiaana.  Ajattelin, että nuoruus menee hukkaan jos töihin menee liian aikaisin.  IT-alalla ketään ei kiinnostanut oliko ennen ollut töissä, jos osaa niin mitään tutkintoja ei siellä nykyäänkään tarvita. 

Sama juttu täällä: eka työpaikka 28-vuotiaana. :)

Eipä se koulutuskaan tee autuaaksi. Olen nelikymppinen tohtori, pitkäaikaistyötön ja ihmissuhteeton.

Kyllä sinut lasketaan tilastoissa syrjäytyneisiin. Se, miten sen kokee, on tietysti yksilöllistä. Jos on riittävästi sosiaalisia kontakteja, olo ei tunnu syrjäytyneeltä ja yksinäiseltä. Vaikka viihtyisit noinkin, suosittelisin kyllä koulutuksen tai työpaikan hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Taidat kyllä olla syrjäytynyt. Siitä on hankala päästä itse pois, tarvisit ulkopuolista apua.

No ei se noinkaan ole. Kouluun pääsee täyttämällä hakemuksen ja menemällä ovesta sisään. Siinä ei sen kummempaa apua tarvita. Päinvastoin, kasvatetaan vain ihmisten avuttomuutta tällaisilla voivotteluilla.

Ohjaamo on paikka, jossa saa neuvontaa, jollei itse pärjää.

Ei hätää Ap. Älä anna omien kokemustesi tai kouluttamattomuutesi määritellä arvoasi, olet aivan yhtä tärkeä ja rakas kuin kuka tahansa muukin ihminen.

Itse valmistuin ensimmäiseen ammattiini vasta tasan 30-vuotiaana. Tämä syystä, että oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli myös hyvin raskas. Pystyn siis hyvin samaistumaan tunteisiisi. Vaan mainitsit, että pidät valokuvaamisesta? Suosittelen lämpimästi hakeutumaan alan opintoihin. Kyseinen tutkinto luo mukavan pohjan tulevaisuudelle ja opintojen kautta saat varmasti myös huimasti itsevarmuutta, kun taidot koko ajan kehittyvät. 

Näin ensialkuun rohkaisen sinua kuitenkin myös hakemaan apua (esim. juurikin Ohjaamosta). Hain apua itsekin omassa nuoruudessani ja tällä hetkellä olen aloittamassa maisteriopintoja yliopistossa, elämä nyt on ihan mukavaa, vaikken joskus sitä olisi uskonutkaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tsemppiä sinulle valtavasti!

Juh.

Hävisikö ap jo linjoilta?

Syrjäytynyt on ylikäytetty sana. Sopii pultsareihin, mutta ei juuri asiansa hoitaviin ihmisiin. Kyllä ollaan syrjässä kiinni, jos laskut hoituu yms.