Lue keskustelun säännöt.
Maratonkirjepainostajat – kun normaali kirjeenvaihto ei riitä
20.04.2020 |
Tiedättekö sen tunteen, kun…
Sitä tässä omassa kiireisessä arjessaan ehtii hädin tuskin käydä suihkussa, maksaa laskut, siivota, pyykätä, soittaa, whatsapata tai skypettää sukulaiset ja lähimmät ystävät läpi ja viettää viikonloppuisin hetken perheen laatuaikaa. Silloin kun pääsee hetkeksi tietokoneelle niin että ei ole kukaan roikkumassa housunpuntissa, niin eikös siellä olisi taas kolme uutta yhteensä noin 6 A4-arkin pituista sähköpostiviestiä odottamassa vastaamista. Eikä siinä mitään, ihan kiva että vielä on tätä vanhanaikaistakin kirjeenvaihtoa, mutta kun maratonkirjelmöivälle ihmistyypille tuntuu olevan henkilökohtainen loukkaus, jos niihin viesteihin ei vastata ”kohtuullisessa ajassa” eli parissa päivässä. Sekin on huonoa, jos vastausviesti on lyhyt eikä yhtä pitkä kuin alkuperäinen viesti. Anoppi soittelee päivittäin pojalleen ja saattaa häneltä surullisella äänellä tiedustella jo iltapäivällä, että ”kun ei siitä miniästä ole kuulunut, onkohan se saanut sitä minun aamuista kirjettä ollenkaan?”
Niin, se tunne. Kun sitten parin viikon jälkeen antaa lasten itkeä lattialla ja ruuan paistuessa naputtelee säällisen vastauksen ja valitsee pari valokuvaa mukaan ja painaa send, niin ALLE TUNNIN päästä kilahtaa sähköpostiin uusi A4-arkin pituinen vastakirje- ja kysymyspatteristo. Totta kai höystettynä hienovaraisilla vihjauksilla että voi ihana kun sinustakin viimein kuulee ja täällä oltiinkin jo huolissaan. ALLE TUNNIN sai olla hyvällä omatunnolla, että tämä asia on nyt hetkeksi hoidettu.
Miten te toimitte näiden kanssa? Tuntuu kurjalta jatkuva painostus ja se, kun varmaan olen satoja kertoja kirjoittanut niihin kirjeisiin, että on kiire ja on vähän aikaa.
Kommentit (9)
Ei ole tekstintuotto sinulla kuitenkaan ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tekstintuotto sinulla kuitenkaan ongelma.
Joo, ei ole. Kirjoitan nopeasti jos saan kirjoittaa mitä todella ajattelen. Jos sen sijaan pitää miettiä, että mitä haluan jakaa itsestäni ja mikä silti on vastaanottajalle mieleistä kuultavaa, jonka voin rehellisesti kuitenkin allekirjoittaa, niin menee kyllä kauemmin ja pääkin kuormittuu.
Olisi loistavaa, jos nämä liittyisivät vaikka facebookkiin ja kommunikaation voisi tarvittaessa hoitaa tykkäysnappia painamalla. Jokainen näistä kuitenkin vastustaa pikaviestintää henkeen ja vereen, ei kuulemma ole niin henkilökohtaista. Ei toki olekaan, voi herramunvereni jos pitäisi viikon-parin välein väsätä samanlainen hengentuotos jokaiselle fb- ja whatsapp-kaverillekin. :O
-Ap
Eikö tätä oikeasti tapahdu muille?
Minusta lisäksi tuntuu että edelleenkin laajasti odotetaan, että nainen perheessä hoitaa tämäntyyppisen yhteydenpidon. Kun meille tuli lapsia, miehenkin kummitädit ynnä muut alkoivat suunnata kirjeenvaihtonsa minulle. Ja kaikenlaiset vanhat tutut lukioaikaisesta host-perheestä lähtien haluavat nyt juuri niitä pitkiä henkilökohtaisia kirjeitä. Valokuvia pitää lähettää mukaan, ja jokaiselle sukulaiselle tietty eri kuvia, ei ole hyvä jos eivät saa uniikkeja vastauksia.
Nytkin olen saanut kolmena päivänä viestiä yhdeltä miehen sukulaiselta, jolle siis vastasin kolme päivää sitten. Tulkitsen nämä viestit painostukseksi olla yhteyksissä. Miksi minä? Miksi mies saa rauhassa illalla harrastaa omiaan eikä muotoilla diplomaattisia vastauksia tätinsä kukkakimppuasioihin?
Teet niin kuin minä. Lue sähköposti kerran viikossa, poista turhat, vastaa niihin mitkä katsot aiheelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä oikeasti tapahdu muille?
Minusta lisäksi tuntuu että edelleenkin laajasti odotetaan, että nainen perheessä hoitaa tämäntyyppisen yhteydenpidon. Kun meille tuli lapsia, miehenkin kummitädit ynnä muut alkoivat suunnata kirjeenvaihtonsa minulle. Ja kaikenlaiset vanhat tutut lukioaikaisesta host-perheestä lähtien haluavat nyt juuri niitä pitkiä henkilökohtaisia kirjeitä. Valokuvia pitää lähettää mukaan, ja jokaiselle sukulaiselle tietty eri kuvia, ei ole hyvä jos eivät saa uniikkeja vastauksia.
Nytkin olen saanut kolmena päivänä viestiä yhdeltä miehen sukulaiselta, jolle siis vastasin kolme päivää sitten. Tulkitsen nämä viestit painostukseksi olla yhteyksissä. Miksi minä? Miksi mies saa rauhassa illalla harrastaa omiaan eikä muotoilla diplomaattisia vastauksia tätinsä kukkakimppuasioihin?
Tätä ei oikeasti tapahdu muille. Sinulle tapahtuu, koska olet trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan tapahdu 15-vuotiaille ylisläisille, mutta tarkoitinkin muita aikuisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan tapahdu 15-vuotiaille ylisläisille, mutta tarkoitinkin muita aikuisia ihmisiä.
Ei tapahdu mulle.
Terv. 40-vuotias perheenäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä oikeasti tapahdu muille?
Minusta lisäksi tuntuu että edelleenkin laajasti odotetaan, että nainen perheessä hoitaa tämäntyyppisen yhteydenpidon. Kun meille tuli lapsia, miehenkin kummitädit ynnä muut alkoivat suunnata kirjeenvaihtonsa minulle. Ja kaikenlaiset vanhat tutut lukioaikaisesta host-perheestä lähtien haluavat nyt juuri niitä pitkiä henkilökohtaisia kirjeitä. Valokuvia pitää lähettää mukaan, ja jokaiselle sukulaiselle tietty eri kuvia, ei ole hyvä jos eivät saa uniikkeja vastauksia.
Nytkin olen saanut kolmena päivänä viestiä yhdeltä miehen sukulaiselta, jolle siis vastasin kolme päivää sitten. Tulkitsen nämä viestit painostukseksi olla yhteyksissä. Miksi minä? Miksi mies saa rauhassa illalla harrastaa omiaan eikä muotoilla diplomaattisia vastauksia tätinsä kukkakimppuasioihin?
Tätä ei oikeasti tapahdu muille. Sinulle tapahtuu, koska olet trolli.
Ei, koska minulla ei ole enää sähköpostia. Minulle voi soittaa tai lähettää wa viestejä, mutta sähköposti vaatii sellaista mitä en halua.
Sano, että siirryt sähköpostista esim. Whatsappiin tai muuhun chattiohjelmaan. Et siis enää kirjoittele kirjeitä, vaan vastaat, jos satut olemaan chatissa aktiivisena.