Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako vauvaa tehdä, jos on epävarma?
20.04.2020 |
Haluan lapsen. Olen isosta perheestä ja olen perhekeskeinen ihminen. Olen 30-v nainen ja ollut 12 vuotta hyvässä vahvassa parisuhteessa mieheni kanssa. Lapsiasia tuntuu ajankohtaiselta, kun huomioi oman ja puolison iän, suhteen pituuden ja vakauden ja muun elämäntilanteen.
Soitin perhesuunnitteluneuvolaan ja varasin kierukanpoiston. En ole hössöttäjä enkä lässyttäjä, silti olin iloinen ja tuntui hienolta. Kunnes; Minulle tärkeää on käydä salilla, juosta ja pitää itseni fyysisesti kunnossa. Olen matkustellut ja reissaaja sisälläni tuskin koskaan kokonaan lähtee, vaikka olen rauhoittunut ja viihdyn kotosalla. Nyt en tiedä/ole varma, olenko oikean valinnan edessä raskauden suhteen.
Minulla on ollut ongelma liikaa treenaamisen ja itseni tikissä pitämisen kanssa. Siihen on liittynyt myös syömishäiriökäyttäytymistä. Pelottaa, miten saan pidettyä pään kasassa. Viime aikoina olen treenannut taas enemmän tavoitteellisesti. Raskaus "pilaa" treenihaaveet ja tavoitteet(?) Mutta mitkä vtun tavoitteet, koska olen päästäni tässä asiassa vinksahtanut ja sanoisin parin vuodenkin päästä vielä, että vauva vain sekoittaisi treenitavoitteet ja pilaisi kroppani. Tiedän myös, että minua kaduttaa ennemmin tai myöhemmin, jos en lasta hanki.
Tässä on vastakkain *sairaalloinen suhtautuminen treeniin/omaan vartaloon/ruokaan ja *haave perheestä ja lapsesta sekä omat arvot. Tiedän, mikä elämässä on aidosti tärkeää. Kyse on enemmänkin tästä ongelmastani. Korjaako raskaus ja lapsi oman suhtautumisen vai kipuilenko raskauskiloista ja treenitulosten vesittymisestä.
Kommentit (6)
Ihminen vain synnyttää uuden imisen: ei hän sitä tee. Ellet sä yheksään kuukauteen pääse sormellakaan hipasemaan sikiöö tai mitenkään kätösilläs värkkäämään sitä valmiimmaksi, niin miten voit sanoa tehneesi sen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun kannattaisi siinä samalla kun yritätte lasta käydä jollain terapeutilla juttelemassa tuosta sun pakonomaisesta tikissä olemisesta. Ei ihmisen kuulu, varsinkaan naisen joka tekee kroppansa sisällä uusia ihmisiä, olla koko elämäänsä tikissä, suurin osa ei ole edes nuorena ja lapsettomana ja silti ovat täysin tyytyväisiä itseensä ja kroppaansa.
Naisen keho on ihmeellinen kapistus ja sitä pitää kunnioittaa, ja olla sille armollinen.
En usko, että lisääntyminen korjaa mielesi vääristymät.
"Kyse on enemmänkin tästä ongelmastani."
Mitä ongelmille tehdään? Ne ratkaistaan. En näe lasta tämän ongelman ratkaisuna. Pikemminkin terapian, jos ap kokee vääristyneen kehonkuvansa elämää haittaavana asiana.
"Korjaako raskaus ja lapsi oman suhtautumisen."
Tuskin.
Ei tietenkään kannata, jos ei ole varma ja jos todella on ulkonäkö noin tärkeää, niin onko hauskaa olla 20 vuotta vastuussa lapsesta, jota syytät alitajuisesti kroppasi pilaamisesta.
Kasva ensin aikuiseksi, ennen kuin rupeat lasta tekemään.
Jos olet vähänkään epävarma, älä tee lasta. Ajattele haluaako kukaan, hän, se, olla sinun lapsesi.
Mitä hän saisi sinulta, kun on kuitenkin ainakin 18-vuotta sinusta melko riippuvainen. Tai entä jos lapsi olisi jotenkin vammainen tai vaikka luonteeltaan sellainen, että sinulla olisi jatkuva huoli ja murhe hänen puolestaan?
Sanoisin, että älä sitoudu koko loppuelämäsi pituiseen suhteeseen, äiti-lapsi suhteeseen.
Aina kannattaa 👍. Nyt vain reippaasti melaa mekkoon 👏.