Pitääkö kaikki asiat peruatella 12 vuotiaalle?

Ei pidä perustella jos ei halua. Jankutuksen ja ns. turhan kyseenalaistamisen voi aivan hyvin kieltää lapselta. Jos lapsi ei tottele kieltoa niin sitten laittaa sen verran kovan rangaistuksen siitä, että tottelunhaluja alkaa löytyä.

Jos mitään erikoista syytä kieltää ei ole, niin miks kiellät? Kai 12-vuotias osaa itse tehdä kaakaota itselleen.

No jos haluaa kaakauta ja äidillekin se on kaakau, niin miksi ihmeessä kieltää?

Tuo on varmasti sellainen ikä, että noita kysymyksiä tulee. Vängätään vastaan. Meillä lasten kanssa on puhuttu siitä, miksei herkkuja saa jatkuvasti, ja siihen voi sitten viitata, kun lapset itsekin tietävät syyn. Mielestäni ei kannata lähteä vastaamaan niihin kaikkiin kysymyksiin, vaan viitata siihen, mitä on aiemmin puhuttu. 

Miksi ei saisi kaakota ottaa, jos sitä kaapissa on? Itsellä on kolme lasta jo teinejä ei meillä koskaan ole ollut mitään järjettömiä sääntöjä tai kieltoja. Ei tiukkoja rajoituksia karkin tai peliajan suhteen ym. Eläm on aina leppoisaa, kun ei ole mitään turhaa tinkaamista. Perustelut pitää kyllä olla järjettömille säännöille.

Kielsin koska meillä on niin vähän maitoa ja ehkä joka päivä ei ole hyvä juoda kaakauta. Sitä on nyt mennyt useampana päivänä.

Mutta ilmeisesti tämä piti nyt perustella vanhemmillekkin ihmisille.

Ap, 12-vuotias on jankkausiässä. Se kuuluu asiaan. :) Ja kyllä kannattaa perustella. Järkevät perustelut kielloille ja säännöille auttavat lasta ymmärtämään, miksi asioita tehdään kuten tehdään. Perustelu kannattaa kuitenkin pitää lyhyenä ja ytimekkäänä. Lapsi tai nuori pyrkii usein saamaan tahtoaan läpi kyseenalaistamalle yhä uudestaan käyttämällä vanhempaan väsytystaktiikkaa. Siinä pitää olla tiukkana (ellei kyseenalaistamiselle ole oikeasti hyvä syy, tässä kohtaa vanhemmalta vaaditaan itsetuntemusta ja tilannetajua).

Eli jos kiellät ja lapsi kysyy miksi, kerrot miksi ja sitten pidät rauhallisesti mutta jämäkästi kiinni perusteesta ja sanot tarvittaessa, että asia on loppuunkäsitelty tällä erää.

Jos ei ole syytä, niin miksi kiellät? Päädyt lopulta siihen, että lapsikaan ei perustele sinulle mitään.

Ja olin aijemmin kieltänyt kaakaun pienemmiltä lapsilta hekin kyllä itse osaavat tehdä mutta se järjetön sotku.. ja aamupala saatta heillä muuttua pelkäästään juomiseksi. Ja oli muuten tämä 12 vuotias kuullut kun nuoremmilta oli kaakau kielletty.

Jos ei mitään syytä ole niin antaisin tehdä kaakaota. Jos syy on vaikka se että menee ruokahalu ja ruoka olisi juuri niin sanoisin sen syyn. Jatkokysymyksiin en vastaisi muuten kuin että kerroin jo syyn, ruuan jälkeen saa.

Tai jos maito lopussa ja se tarvitaan muuhun niin se olisi se syy miksei saa ja mitä sitä jankuttamaan.

Ihan hyvin voi myös sanoa että ei on ei ja ei tarvitse jankuttaa. En perustele itse joka asiaa. En kyllä yleensä kielläkään jos ei mitään syytä ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi kaakota ottaa, jos sitä kaapissa on? Itsellä on kolme lasta jo teinejä ei meillä koskaan ole ollut mitään järjettömiä sääntöjä tai kieltoja. Ei tiukkoja rajoituksia karkin tai peliajan suhteen ym. Eläm on aina leppoisaa, kun ei ole mitään turhaa tinkaamista. Perustelut pitää kyllä olla järjettömille säännöille.

Meillä on ollut tällaiset perustelut:

Karkin ja muiden sokeriherkkujen syöminen – herkkujen syöminen kohtuullisesti on ok, mutta suurten sokerimäärien syöminen on epäterveellistä. Hampaat, joiden pitäisi kestää koko loppuelämän, eivät kestä, jos ne reikiintyvät jo lapsena, ja liika sokeri myös.

Pelaamisen rajoittaminen – pelaaminen on kivaa, mutta laitteiden ääressä nyhjöttäminen pitkiä aikoja jatkuvasti ei tee hyvää lasten kehittyville silmille ja lihaksistolle. Pitää siis tehdä muitakin asioita.

Lapset ymmärtävät itsekin nämä asiat, kun on selitetty. Ei se sitä tarkoita, etteikö säännöistä joskus marmatettaisi, ja varmasti marmatetaan lisääkin, kun lapset kasvavat ja tulevat murrosikään. Perustelut kuitenkin on olemassa.

Meillä on sääntö, että 2 kertaa päivässä saa tehdä kaakaota. Koska se ei ole kovin terveellistä, ja maito painaa eikä sitä jaksa kanniskella litrakaupalla kaupasta.  Nämä riittävät, muissa yhteyksissä kyllä puhutaan terveellisyydestä, kaloreista yms. Tuon ikäisen on jo tarkoitus oppia käyttämään omia aivoja ja yhdistellä oppimiaan asioita.  Turha länkytys ja vastaanväittäminen on toisen ajan varastamista,  siis erittäin huonoa käytöstä joka kolahtaa omaan nilkkaan kyllä kodin ulkopuolella. 

Meillä lapset ei kysy, he ottavat kaakaota ja jos minä en siitä pidä, niin kyse on minun pikkumaisuudestani.

Minusta aikuisen tehtävä ei ole perustella päätöksiään päivät pitkät lapselle. Asian voi muutaman kerran ”vuosien” saatossa selittää mutta sen jälkeen tuollaiseen yleiseen jankkaukseen ja vingutaan riittää vain ei - noin iso lapsi jo tietää miksei herkkuja syödä kokoajan.

Muutenkin. Selitän ihan normaalin kasvatuksen yhteydessä mitä ja miksi, mutta en tee sitä takuulla kokoajan hereilläoloaikaani. Lapsenkin pitää oppia tyytymään lyhyeen kieltoon tai käskyyn.

Ei töissäkään kierretä perustelemassa jokaisen luona päätöksiä ja se on kaikkien mielestä ok..

Jos ei ole syytä kieltää, en kiellä, jos on syy, annan myös sen perustelun mutta jankkaamaan en lähde.

Mielivaltainen sääntöjen keksiminen ei johda mihinkään hyvän, mutta jos sinun syysi oli se, että maito on lopussa niin sitten sanot että ei nyt käy kun maito on lopussa ja sitä on riitettävä asiaan X. Jos asiasta aletan napisemaan tulee seurauksia.