Lue keskustelun säännöt.
Mies 50, minä 30 - toimisiko?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä. Toi neuvo ajatella 10 vuoden päähän on niin typerä. Ratkaisuja ei kannata tehdä sen mukaan, mitä tapahtuu 10-15 vuoden päästä. Vaikka olisi samanikäinen kumppaninsa kanssa, niin suhde ei välttämättä silti kestä sitä 10-15 vuotta. Elämä jää kokonaan elämättä, jos noin tekee ratkaisunsa. Et sä vaan voi nähdä kymmenen vuoden päähän.
No olisi se kuitenkin ihan hyvä miettiä, millaiseen pahimmassa tapauksessa voi päätyä ja onko valmis siihen. Onko valmis olemaan sille paljon vanhemmalle kumppanille omaishoitajana vaikka itse haluaisi elää vielä täyttä elämää jne.
Niin silloin joskus 20 vuoden päästä? Miten sä tarkalleen arvioit sen? Kerrotko vähän, miten se on mahdollista arvioida 20 vuoden päähän yhtään mitään?
No ihan sellasella perustyylillä, kuin että 20v päästä asiat ovat todennäköisesti huomattavasti heikommin kuin tällä hetkellä kun ihminen vanhenee.
Nii,i. Ap ajattele sitä kun olet 75-vuotias. Mieti sitä hetkeä ja miltä sitten tuntuu!
Oletko sinä näitä ikinuoria, jotka kuvittelee säilyvänsä kivuttomina ja vetreinä hautaan saakka? Ei, kyllä niitä vaivoja ja ongelmia tulee jokaiselle ja se on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii hienosti jos oikeasti synkkaa! Ja kaikille jotka sanovat että "sitten se on jo kohta vanha" - kyllä se nuorempikin voi sairastua tai jotain.
On tosi vaikea löytää rakas ihminen. Pitäisin kiinni tiukasti jos on tosi rakkautta.
Sanoisin että unohda. Miksi tuhlaisit nuoruusvuotesi jonkun kanssa joka on eri sukupolvea?
Vierailija kirjoitti:
Toimii hienosti jos oikeasti synkkaa! Ja kaikille jotka sanovat että "sitten se on jo kohta vanha" - kyllä se nuorempikin voi sairastua tai jotain.
Tottakai, mutta todennäköisyydet on hieman eri lukemissa ja vanhemmalla ne ongelmat useimmiten tulee.
Danny 70, Erika 25....joten voi toimia hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä. Toi neuvo ajatella 10 vuoden päähän on niin typerä. Ratkaisuja ei kannata tehdä sen mukaan, mitä tapahtuu 10-15 vuoden päästä. Vaikka olisi samanikäinen kumppaninsa kanssa, niin suhde ei välttämättä silti kestä sitä 10-15 vuotta. Elämä jää kokonaan elämättä, jos noin tekee ratkaisunsa. Et sä vaan voi nähdä kymmenen vuoden päähän.
No olisi se kuitenkin ihan hyvä miettiä, millaiseen pahimmassa tapauksessa voi päätyä ja onko valmis siihen. Onko valmis olemaan sille paljon vanhemmalle kumppanille omaishoitajana vaikka itse haluaisi elää vielä täyttä elämää jne.
Niin silloin joskus 20 vuoden päästä? Miten sä tarkalleen arvioit sen? Kerrotko vähän, miten se on mahdollista arvioida 20 vuoden päähän yhtään mitään?
No ihan sellasella perustyylillä, kuin että 20v päästä asiat ovat todennäköisesti huomattavasti heikommin kuin tällä hetkellä kun ihminen vanhenee.
Nii,i. Ap ajattele sitä kun olet 75-vuotias. Mieti sitä hetkeä ja miltä sitten tuntuu!
Oletko sinä näitä ikinuoria, jotka kuvittelee säilyvänsä kivuttomina ja vetreinä hautaan saakka? Ei, kyllä niitä vaivoja ja ongelmia tulee jokaiselle ja se on selvä.
Niinpä. Se voi olla jopa ap, jolle tulee niitä vaivoja ja ongelmia vaikkapa 5 tai 10 vuoden päästä. Tai vaikka ens viikolla. Korona vaikka iskee.
Kysyisin, että miksi aina oletetaan, että tuolla 20 vuoden ikäerolla, vaimo (nuorempi) olisi se omaishoitaja sille "papparaiselle"?
Itse ole 50 ja mies 70, kolme aikuista lasta maailmalla. Meillä ainakin mies on kovakuntoisempi, aina menee joka paikkaan kävellen tai pyörällä, paino koko aikuisiän 65 kg. Itsellä huono kunto, tosin nyt painoa pudotettu 20 kg ja kunto kohenemaan päin. Kuten tuolla joku sanoikin, menee se elämä hukkaan, jos koko ajan ajattelee, että hitto, mä olen kohta tuon miehen omaishoitaja. Voihan se nuorempi osapuoli vammautua tai sairastua ja se vanhempi on kohta omaishoitaja. Jos tuohon omaishoitajuuteen ollaan menossa, niin siinä vaiheessa täällä palstalla yleensä huudetaan sitä tavallista, että jätä se sika..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelehan 20 vuoden päästä, mies 70 ja sinä 50, toimisiko? Kävisit miehen kanssa ihanilla rollaattoripäiväkävelyillä ja nostaisit aamulla sängystä jollain nosturilla
Ei edes 70 vuotias mitään omaishoitajaa tarvitse, jos on ymmärtänyt pitää kunnostaan huolta.tuo ratkaisee paljon. Omat vanhemmat ovat 75 vuotiaita ja vielä hyvin pihatyöt toimii. Urheilua ei kumpikaan valitettavasti ole harrastanut.
'Se' ei välttämättä enää toimi, mutta eihän se moniakaan oikeasti haittaa. Helpotus pikemminkin... voi alkaa jopa yläpää toimia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi olevan aika stressaava tilanne sille vanhemmalla osapuolelle, riippumatta onko nainen tai mies. Se epävarmuus koska joutu vaihtoon iän takia tarttee syödä sielua pahasti.
Rakkaus ei ikää katso. Kyse on toisen ihmisen kunnioituksesta, haluanko jakaa elämäni tämän ihmisen kanssa, onko hän luottamukseni arvoinen.
Ja toinen tärkeä kysymys on, olenko itse luottamuksen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mieheni kanssa melkein sama ikäero kuin ap:llä (mies siis vanhempi) ja meillä on hyvin mennyt. Molemmat olemme aktiivisia, yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy ja pystymme kyllä keskusteluihin ihan normaalisti.
Joskus arjessa tulee kyllä ikäero esiin, mutta nekin on otettu lähinnä opiksi että miten toinen ajattelee asian kuin toinen :D
En ole kyllä kertaakaan miettinyt tätä omaishoitaja asiaa koska luulen että jos niin käy niin se käy toisinpäin, eli minä rapistun.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelehan 20 vuoden päästä, mies 70 ja sinä 50, toimisiko? Kävisit miehen kanssa ihanilla rollaattoripäiväkävelyillä ja nostaisit aamulla sängystä jollain nosturilla
Olemme 7-kymppinen pariskunta ja rakennamme taloja teemme remppoja ja hoidamme lastenlapsia yms.
Ei kaikilla ikäihmisillä ole rollaattoria. Anoppi on 94 ja joskus pitkin hampain lenkille ottaa rollaattorin😘.
Muuten kyllä riskiniä on omaishoitajaksi joutuminen, mutta voi joutua, vaikka olisi samanikäisiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan aika stressaava tilanne sille vanhemmalla osapuolelle, riippumatta onko nainen tai mies. Se epävarmuus koska joutu vaihtoon iän takia tarttee syödä sielua pahasti.
No sehän riippuu ihan siitä, kenen kanssa on. Jos on palstalle tyypillisen omaishoitaja-huutelijan kanssa, joka jättää kumppaninsa heti kun tulee terveysongelmia tai muita ongelmia niin joo.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 12- v vanhempi mies. Ja nyt kun mies on 57 vuotias, kärsin isosta ikäerosta. Meillä ei ole enää seksiä kun mies impotentti, eikä suostu lääkekammoisena Viagraan. Ja ei, en ole lihava tai ruma. Vaan sporttinen ja hoikka. Naisellinen.
Mies tuntuu pelkältä kaverilta. Harkitsen eroa.
Potenssiongelmia on jo parikymppisistä lähtien.
Yleensä parisuhteessa näin käy, että se muuntuu kaverisuudeksi.
Minä 18 v ja mies 52 v. Lapsi tulossa ja ollaan naimisissa. Mies tekee töitä, minä opiskelen. Muutetaan ulkomaille parin vuoden päästä. Hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelehan 20 vuoden päästä, mies 70 ja sinä 50, toimisiko? Kävisit miehen kanssa ihanilla rollaattoripäiväkävelyillä ja nostaisit aamulla sängystä jollain nosturilla
Olemme 7-kymppinen pariskunta ja rakennamme taloja teemme remppoja ja hoidamme lastenlapsia yms.
Ei kaikilla ikäihmisillä ole rollaattoria. Anoppi on 94 ja joskus pitkin hampain lenkille ottaa rollaattorin😘.
Muuten kyllä riskiniä on omaishoitajaksi joutuminen, mutta voi joutua, vaikka olisi samanikäisiäkin.
Onneksi olkoon.
Lähes kaikki 70v, jotka minä tiedän, ovat enemmän tai vähemmän sairaita. Tulee mieleen muutama mies, joka yli 60v sairasti eturauhassyövän. Nyt ei ole enää eturauhasta, joten tuskinpa potenssiakaan. On sydän- ja verisuonitauteja, infarkteja ja tahdistimia. Monia vaivaa erilaiset tule-sairaudet, esimerkiksi pitkälle jo edennyt nivelrikko.
Täysin terve yli 70-vuotias, jolla ei ole lääkityksiä, on harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelehan 20 vuoden päästä, mies 70 ja sinä 50, toimisiko? Kävisit miehen kanssa ihanilla rollaattoripäiväkävelyillä ja nostaisit aamulla sängystä jollain nosturilla
No ei 70-vuotias nyt vielä millään rollaattorilla liiku. Minä tiedän lähipiiristä seitsemänkymppisen joka rakensi vielä pitkästä tavarasta omin käsin parisataa neliöisen kaksikerroksisen omakotitalon.
Lisäksi tunnen useita jotka käyvät hirvimetsällä ja vetävät hirviä ja peuroja vielä ulos metsästä.
Taidat olla 20 ja luulet, että eläkeiässä 65 siirrytään vuodepotilaaksi?
50 v mies alkaa kärsiä monista vaivoista vaikka olisi urheilullinen, hoikka, aktiivinen. Suvun geneettiset sairaudet ja heikkoudet alkaa tulla esiin, samoin elämäntapojen vaikutukset, kulumat jne. Varaudu rapistumiseen, vaikka pinta olisikin vielä ok.
Moi Ap!
Kyllä todellakin voi toimia. Itse olen 31, ja mieheni 55-vuotias. En ole koskaan halunnut lapsia, eikä myöskään mieheni, joten sen suhteen ei ole tullut kummallekaan pettymyksiä tai yllätyksiä matkan varrella. Kannattaa puhua rehellisesti omista toiveista, peloista ja odotuksista.
Älä koskaan välitä muiden mielipiteistä, vaan punnitse asiaa rauhassa itseksesi. Voithan ainakin kokeilla, ikä kun ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan keskinäinen kemianne, yhteiset kiinnostuksen kohteet, elämänarvot jne.
Kaikkea hyvää! :)