Voidaanko lapsi sijoittaa uskovaiseen perheeseen vasten vanhempien tahtoa?

Mikä ja kuka tahansa perhe ei pääse sijaisperheeksi.

Täytyy olla hyvä tausta perheessä, johon lapsi sijoitetaan.

Minusta uskonnottomuus on vakaumus ja elämänkatsomus siinä kun joku uskontokin, eikö niitä pitäisi kohdella yhdenvertaisesti, eikä sijoitella lapsia vakaumusten vastaisesti.

Ei kuulosta yhdenvertaiselta, jos jotain ryhmää kuten ateistisia ei kohdella samaa tavalla kun muita ja heidän lapsia sijoitetaan uskontoja harjoittavien koteihin.

Jos näin on, tässä on selkeä selvityspyynnön paikka kysyä oikeusasiamieheltä ja miksi lapsiasiamies ei ole toiminut asiassa sen oikaisemiseksi.

Uskovaiset eivät tyrkytä uskontoaan kaikille.

He ovat arkielämässä normaalisti toimivia työssäkäyviä ja kunnollisia ihmisiä.

Etukäteen ei voi edes tietää, kuka on uskovainen, koska kaikki eivät kuuluttele.

Pääasia on sijoituksessa on se, että perhe on osoittaunut luotettavaksi ja asiansa hoitavaksi ja lapsista pitäviksi yhteisöksi.

Ja että perheessä on aivan tavallinen perhe-elämä, joka antaa lapselle kodin tunnun ja turvallisen ympäristön.

Toivoisin että uskonnonharjoitusvapaus ei olisi ehdoton ihmisoikeus. Esim. alkoholin leiriltä toivottavasti "äideistään" erotettavat lapset toivoisin sijoitettavan erittäin kauas entisistä kulttuuripiireistään, mieluiten kristillisiin perheisiin, muutoin ovat täysin menetettyjä tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonnon tai uskonnollisuuden merkitsemiseen ei ole mahdollista ja siitä seuraa, ettei niitä huomioida sijoituspäätöksissä, niin onko myös mahdollista että sijoitetaan eri uskontokuntaa edustavaan perheeseen?

En nyt ala esitellä eri vaihtoehtoja, mutta voisin kuvitella että joistakin syntyy aika metakka jos näin tehdään.

ps. olen lapseton, eikä asia kosketa henkilökohtaisella tasolla mitenkään, mutta heräsin vain ajattelemaan asiaa puhtaasta uteliaisuudesta.

Aivan, hyvä kysymys. Josta seuraa tietysti mielenkiintoisia jatkokysymyksiä.

Koska että jos näin ei ole tehty niin eikö se kerro siitä että uskonto ja uskonnollisuus on huomioitu joka tapauksessa päätöstä tehdessä ja siitä seuraa edelleen se, että miksi ei huomioida valtauskonnon ja uskonnottomuuden osalta.

Minulla herää epäilys, että sijoituspäätöksissä päättäjän oma henkilökohtainen vakaumus saattaa vaikuttaa näissä asioissa vaikka siitä vaietaan ja mennään sen taakse, ettei uskonnollisuus olisi vaikuttava peruste vaikka hyvinkin saattaa olla ja paljon.

Voisiko joku joka on tekemisissä työn puolesta sijoituspäätöksistä hieman vastailla näihin kysymyksiin.

Uskonto ei ole ensimmäinen kriteeri sijoituksessa.

Ajaa, no monesko se on ja millä painoarvolla?

Vpiko kristityn lapsen sijoittaa muuhun kuin kristittyä uskontoa harjoittavaan perheeseen?

J*utalaisen lapsen *slamia tunnustavaan perheeseen tai toisinpäin?

Nämä ovat relevantteja kysymyksiä, en ole p*rsutrolli (äänestin RKP:tä viimeksi), eli pysytään asialinjalla puolin ja toisin.

Saat varmasti selvää noista sanoista vaikka yksittäiset kirjaimet korvasin tähdellä, jotta viesti ei jäisi suodattimeen.

Voi sijoittaa eri uskontokuntaan. Kaikki sijaisperheet ovat koulutettuja sijaisperheenä toimimiseen.

Minkälaisia tilastoja sijoituksista on, näkyykö niistä määrät ja perusteet kun sijoitetaan vakaumuksen vastaisesti?

Jos ei niin miksi ei löydy?

Tilastoinnin tekemättömyydelle ei liene mitään perustetta, kenenkään henkilötiedot ei siinä vaarannu ja yksilönsuoja kärsi, mutta läpinäkyvyyden vuoksi ettei järjestelmä ole vinksallaan tai siinä toimijat aja omia agendojaan olisi hyvä pystyä näyttämään toteen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta uskonnottomuus on vakaumus ja elämänkatsomus siinä kun joku uskontokin, eikö niitä pitäisi kohdella yhdenvertaisesti, eikä sijoitella lapsia vakaumusten vastaisesti.

Ei kuulosta yhdenvertaiselta, jos jotain ryhmää kuten ateistisia ei kohdella samaa tavalla kun muita ja heidän lapsia sijoitetaan uskontoja harjoittavien koteihin.

Jos näin on, tässä on selkeä selvityspyynnön paikka kysyä oikeusasiamieheltä ja miksi lapsiasiamies ei ole toiminut asiassa sen oikaisemiseksi.

Elämänkatsomus ei vaikuta siihen, mihin lapsi sijoitetaan. Yleensä lapsen tai perheen elämänkatsomus ei tule ilmi, mikäli sitä ei erikseen tuoda ilmi keskusteluissa. Mikäli joku osapuoli, esimerkiksi vanhemmat, kuitenkin toivovat tietynlaista sijoituspaikkaa esimerkiksi sijaisperheen vakaumuksen suhteen, pyritään se ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Elämänkatsomus ei vaikuta myöskään sijaisperheenä toimimiseen. Sijaisperheet käyvät läpi tarkan arviointiprosessin sekä koulutuksen sijaisperheenä toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnollinen vakaumus pyritään ottamaan huomioon, mutta varmaankaan aina se ei ole mahdollista.

Mutta kyllä noissa mietitään, ettei esim. todella uskovaisesta perheestä olevaa lasta sijoiteta oikeen vakaumuksellisille ateisteille tai oikeen harrasta muslimia. Ja toisin päin.

Vakaumuksellinen ateisti :D 

Ääriuskonnoton

Jyrkästi uskonnoton

Tarkoitan tällä sitä, että sijoitusperheen vanhemmat ovat esim. hyvin uskontovastaisia ja puhuvat raamatusta satukirjana ja jumalasta satuolentona ja heille sijoitettava lapsi olisi hyvin uskonnollinen.

Tässä ei lapsen etu toteudu ja tällaista sijoitusta tuskin tehdään.

Onko se nyt niin vaarallista? Paremmin ymmärtäisin toisin päin, eli jos uskovaisia hitsittäisi kun lapsi sijoitetaan ateistiperheeseen.

Suurin osa ns. uskovaisista on ihan järkeviä, ja päihdeongelmia heillä kai on vähemmän. Ihan umpihihhulit sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonnon tai uskonnollisuuden merkitsemiseen ei ole mahdollista ja siitä seuraa, ettei niitä huomioida sijoituspäätöksissä, niin onko myös mahdollista että sijoitetaan eri uskontokuntaa edustavaan perheeseen?

En nyt ala esitellä eri vaihtoehtoja, mutta voisin kuvitella että joistakin syntyy aika metakka jos näin tehdään.

ps. olen lapseton, eikä asia kosketa henkilökohtaisella tasolla mitenkään, mutta heräsin vain ajattelemaan asiaa puhtaasta uteliaisuudesta.

Aivan, hyvä kysymys. Josta seuraa tietysti mielenkiintoisia jatkokysymyksiä.

Koska että jos näin ei ole tehty niin eikö se kerro siitä että uskonto ja uskonnollisuus on huomioitu joka tapauksessa päätöstä tehdessä ja siitä seuraa edelleen se, että miksi ei huomioida valtauskonnon ja uskonnottomuuden osalta.

Minulla herää epäilys, että sijoituspäätöksissä päättäjän oma henkilökohtainen vakaumus saattaa vaikuttaa näissä asioissa vaikka siitä v .aietaan ja mennään sen taakse, ettei uskonnollisuus olisi vaikuttava peruste vaikka hyvinkin saattaa olla ja paljon.

Voisiko joku joka on tekemisissä työn puolesta sijoituspäätöksistä hieman vastailla näihin kysymyksiin.

Uskonto ei ole ensimmäinen kriteeri sijoituksessa.

Ei ole ensimmäinen kriteeri, mutta on se keskeisessä asemassa. Lapsen etu on lastensuojelulaissa (4 §) määritelty ja yksi sen osa alue on "kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen"

Eli kyllä sillä on paljonkin painoarvoa. Varmasti jossain "tapakristityssä" perheessä uskonto ei edes nouse keskusteluissa esiin ja sijoitusperheen uskonnollisella taustalla ei suurimmalle osalle ole mitään merkitystä.

Mutta jos perhe nostaa esiin lapsen uskonnollisuuden, niin se pitää ottaa huomioon sijoituksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset eivät tyrkytä uskontoaan kaikille.

He ovat arkielämässä normaalisti toimivia työssäkäyviä ja kunnollisia ihmisiä.

Etukäteen ei voi edes tietää, kuka on uskovainen, koska kaikki eivät kuuluttele.

Pääasia on sijoituksessa on se, että perhe on osoittaunut luotettavaksi ja asiansa hoitavaksi ja lapsista pitäviksi yhteisöksi.

Ja että perheessä on aivan tavallinen perhe-elämä, joka antaa lapselle kodin tunnun ja turvallisen ympäristön.

Niinhän se ihannetapauksessa on, mutta moni ihminen on niin sokea omille arkisille tekemisilleen, että hän ei edes tajua esim. kristityn tapauksessa kuinka kristillisten arvojen läpitunkema oma ajatusmaailma on ja kuinka hän sitä välittää arjessa puheissa ja teoissa. Samalla tavalla muissa uskonnoissa.

Näitä asioita ei tajua enne kuin elää hetken muissa kulttuureissa heidän keskellä ja sitten kysellään miksi sanoit noin tai teit noin.

Ja vasta kun ihminen esim. luopuu uskonnosta hän alkaa nähdä näitä samoja asioita joka puolella. Aika loppuu, olisin kirjoittanut enemmän ja tarkemmin jos olisi ollut aikaa. Öäitä.

Meidän kylillä joka toisessa lestadiolaisperheessä on sijoituslapsia, oletan että yhtäläisesti sijoituslapset kuten omatkin raahataan seuroihin, ei kai pikku lapsia voi keskenään kotiin jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonnon tai uskonnollisuuden merkitsemiseen ei ole mahdollista ja siitä seuraa, ettei niitä huomioida sijoituspäätöksissä, niin onko myös mahdollista että sijoitetaan eri uskontokuntaa edustavaan perheeseen?

En nyt ala esitellä eri vaihtoehtoja, mutta voisin kuvitella että joistakin syntyy aika metakka jos näin tehdään.

ps. olen lapseton, eikä asia kosketa henkilökohtaisella tasolla mitenkään, mutta heräsin vain ajattelemaan asiaa puhtaasta uteliaisuudesta.

Aivan, hyvä kysymys. Josta seuraa tietysti mielenkiintoisia jatkokysymyksiä.

Koska että jos näin ei ole tehty niin eikö se kerro siitä että uskonto ja uskonnollisuus on huomioitu joka tapauksessa päätöstä tehdessä ja siitä seuraa edelleen se, että miksi ei huomioida valtauskonnon ja uskonnottomuuden osalta.

Minulla herää epäilys, että sijoituspäätöksissä päättäjän oma henkilökohtainen vakaumus saattaa vaikuttaa näissä asioissa vaikka siitä v .aietaan ja mennään sen taakse, ettei uskonnollisuus olisi vaikuttava peruste vaikka hyvinkin saattaa olla ja paljon.

Voisiko joku joka on tekemisissä työn puolesta sijoituspäätöksistä hieman vastailla näihin kysymyksiin.

Uskonto ei ole ensimmäinen kriteeri sijoituksessa.

Ei ole ensimmäinen kriteeri, mutta on se keskeisessä asemassa. Lapsen etu on lastensuojelulaissa (4 §) määritelty ja yksi sen osa alue on "kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen"

Eli kyllä sillä on paljonkin painoarvoa. Varmasti jossain "tapakristityssä" perheessä uskonto ei edes nouse keskusteluissa esiin ja sijoitusperheen uskonnollisella taustalla ei suurimmalle osalle ole mitään merkitystä.

Mutta jos perhe nostaa esiin lapsen uskonnollisuuden, niin se pitää ottaa huomioon sijoituksessa. 

Mikäli soveltuvaa sijaisperhettä ei löydy, on lapsi sijoitettava laitokseen. Se ei ole lapsen etu. Ensijijaisesti sijoituksen kannalta on oleellista kuitenkin sijaisperheen kyky tarjota eheyttäviä kokemuksia lapsuuden traumoille, korjata kiintymyssuhteen häiriötä ja tarjota lapselle turvallinen, strukturoitu arki.

Ei voida sijoittaa mutta uskovan perheen lapsi voidaan sijoittaa ateisti tai sateenkaariperheeeseen

tv Sanna