Lue keskustelun säännöt.
Koronariitely perheessä omasta ajasta
19.04.2020 |
Ihan vaan kyselisin, kun oli selvitystäkin tehty, että korona-aika ei se sen kummemmin aiheuta monissakaan perheissä riitoja, että miten te perheelliset muut, joilla on molempien etätyöt, lasten etäkoulut ja ruuanlaitot ja muut perusjutut, saatte sovittua vanhempien omasta ajasta? Meillä on tullut alusta saakka siitä pientä hammasten kiristystä ja tänään sitten ihan kunnon riita, jollaista meillä ei ole lasten syntymän jälkeen ollut. Harmittaa hirveästi lasten puolesta, kun ei tiedä, miten tulkitsevat asian, ja muutenkin alentavaa riidellä siitä, kuka on lasten kanssa. Tällaista meillä ei ole ollut, mutta nyt kun omaa aikaa ei ole juurikaan, on sen välttämättömyys jaksamiselle tullut selväksi. Kiva varmaan lapsena kuunnella, kun vanhemmat riitelevät siitä, kuka saa omaa aikaa ja kuka on heidän kanssaan. Vaikka ei ihan näin suoraan siitä puhutakaan, eivät lapset voi siltä mitenkään välttyä, kun tässä samoissa neliöissä pyöritään 24/7 ja asiat tulevat esille siinä, kun elämää eletään ja asioita tehdään. Toinen hakee tasoitusta omalle panokselleen, että saisi hetken levätä ja toinen kokee, että ei pysty tekemään kaikkea sillä hetkellä. Sitten, kun ei pääsekään lepäämään, vaikka on jo kuusi päivää siitä, kun sai viimeksi katsoa elokuvan rauhassa, kiristää se hermoja, varsinkin kun edessä on taas viiden päivän maraton, tulee sanottua turhan napakasti ja toinen puolustautuu ja riita paisuu tosi pahaksi. No tarkoitus ei ollut avautua, vaan saada neuvoja, että miten olette sopineet omasta ajasta. Siis sellaiset, jotka molemmat tekevät täyttä päivää töissä ja sitten on vielä lasten koulut, jotka vievät aikaa. Kaikkien koulut eivät vie, mutta meillä erityisesti toinen lapsi tarvitsee tehtäviin tukea noin pari tuntia päivittäin. Eikä se siihen kouluun voi rajoittua se yhdessä oleminen, vaan pitää olla muutakin yhteistä aikaa lasten kanssa.
Kommentit (22)
Miten olette aiemmin saaneet omaa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun oma aikani on lisääntynyt. Mies oli ennen paljon työmatkoilla tai teki pitkää päivää toimistolla. Tämä on ihan uutta, että mies on kotona ja voi (hieman) osallistua kotitöihin tai lasten kouluhommiin. Ei olla tästä miehen kanssa erityisesti mitään sovittu, mutta kaipa tuo on huomannut, että kun kaikki olemme kotona ja kaikkien pitäisi tehdä hommia, ei yksi osallistuisikaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette aiemmin saaneet omaa aikaa?
Tämä.
Luulisi, että nyt olisi enemmän aikaa. Itsellä ainakin menee normaalisti 4 iltaa + usein viikonloppu lasten harrastuksiin. Nyt on sitä omaa aikaa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette aiemmin saaneet omaa aikaa?
Tämä.
Luulisi, että nyt olisi enemmän aikaa. Itsellä ainakin menee normaalisti 4 iltaa + usein viikonloppu lasten harrastuksiin. Nyt on sitä omaa aikaa joka päivä.
Meillä on enemmän tehtävää kotona, kun pitää huolehtia lasten kouluhommista ja ruuanlaitosta töiden lisäksi. Toinen auttaa aamuisin lapsia tehtävissä ja jatkaa vastaavasti omia töitä sitten myöhään iltaan, usein vähintään kahdeksaan ja se joka on keskittynyt töihinsä koko päivän, on lasten kanssa illalla ja hoitaa myös kaikki kotityöt, joita on nyt myös huomattavasti enemmän, siivoamista ja ruoanlaittoa, tiskikoneen tyhjentämistä. Ja kun nämä saa tehtyä, eli ulkoilut ja leikit lasten kanssa ja kaikki kotityöt, alkaakin jo iltatoimet. Omaa aikaa on sitten ysistä kymmeneen. Ei minulla jää mitään omaa aikaa tuohon iltaan, kun ensin laitetaan ruoka, syödään, mennään ulos ja jotain leikitään, siinä pari tuntia, ja sitten hoidetaan pyykit ja keittiöt, niin onhan se jo seitsemän ja alkaa suihkut ja iltatoimet.
Kuulostaapa raskaalta elämältä. Minä olen yksinhuoltaja, ja meillä menee tosi kivasti. Aloitan omat työt klo 6:30, että ehdin tehdä rauhassa hetken aikaa. Klo 8:30-9 pidän taukoa ja laitan kuopuksen koulujutut alulle. 9-10:30 taas töitä ja välillä saatan neuvoa vähän lasta. 10:30-12 pidän tauon, syödään ja ulkoillaan. 12-15:30 taas töitä, välillä pieniä taukoja toki, että saan neuvottua lasta. 15:30 kone kiinni. Sitten lähden koko juoksulenkille tai teen kotijumppaa. Sit suihku, päivällistä ja kotitöitä. Klo 19 viimeistään kotityöt tehtynä, lepäilen, katson jotain sarjaa, juttelen ystävien kanssa tms.
Mulla on kolme lasta, joista 2 vanhinta hoitaa koulunsa itse, mun ei tarvi sekaantua (yläkoululaiset). Kuopus tarvii apua. Lapset tulee välillä mun mukaan lenkille, kuopus pyörällä. Yhdessä tehdään ruokaa ja kotitöitä. Lasten läsnäolo ei estä mua lepäämästä.
Ihmettelen, miten kahden huoltajan taloudessa voi olla noin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin joo, en leiki ikinä lasten kanssa. Ehkä siinä on se ero, että mun mielestä lapset leikkii keskenään (erityisesti jos on sisaruksia), eikä aikuisen tarvi leikkiä mukana. Aikuinen hoitaa ja huolehtii, mutta ei ole leikkikaveri.
T. Yh
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo, en leiki ikinä lasten kanssa. Ehkä siinä on se ero, että mun mielestä lapset leikkii keskenään (erityisesti jos on sisaruksia), eikä aikuisen tarvi leikkiä mukana. Aikuinen hoitaa ja huolehtii, mutta ei ole leikkikaveri.
T. Yh
Tuollaistahan se oli entisaikaan. Ei minunkaan edesmennyt äitini ikinä leikkinyt minun kanssani. Kieltämättä kirpaisi jostakin sydämen pohjasta, kun näin hänet piilosilla ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa. Minun lapsieni kanssa hän ei koskaan ehtinyt leikkimään, koska kuoli melko nuorena.
Itse olen yrittänyt olla toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joka päivä omaa aika tuntikausia, ihan samalla tavalla kuin ennen koronaakin. Lapset 4v ja 8v.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta elämältä. Minä olen yksinhuoltaja, ja meillä menee tosi kivasti. Aloitan omat työt klo 6:30, että ehdin tehdä rauhassa hetken aikaa. Klo 8:30-9 pidän taukoa ja laitan kuopuksen koulujutut alulle. 9-10:30 taas töitä ja välillä saatan neuvoa vähän lasta. 10:30-12 pidän tauon, syödään ja ulkoillaan. 12-15:30 taas töitä, välillä pieniä taukoja toki, että saan neuvottua lasta. 15:30 kone kiinni. Sitten lähden koko juoksulenkille tai teen kotijumppaa. Sit suihku, päivällistä ja kotitöitä. Klo 19 viimeistään kotityöt tehtynä, lepäilen, katson jotain sarjaa, juttelen ystävien kanssa tms.
Mulla on kolme lasta, joista 2 vanhinta hoitaa koulunsa itse, mun ei tarvi sekaantua (yläkoululaiset). Kuopus tarvii apua. Lapset tulee välillä mun mukaan lenkille, kuopus pyörällä. Yhdessä tehdään ruokaa ja kotitöitä. Lasten läsnäolo ei estä mua lepäämästä.
Ihmettelen, miten kahden huoltajan taloudessa voi olla noin vaikeaa.
No meille on tärkeää myös viettää aikaa lasten kanssa. Ei lapselle mielestäni riitä vain se, että saa tulla mukaan vanhemman lenkille. Lapset tarvitsevat sinua ja seuraasi. En voisi elää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette aiemmin saaneet omaa aikaa?
Tämä.
Luulisi, että nyt olisi enemmän aikaa. Itsellä ainakin menee normaalisti 4 iltaa + usein viikonloppu lasten harrastuksiin. Nyt on sitä omaa aikaa joka päivä.Meillä on enemmän tehtävää kotona, kun pitää huolehtia lasten kouluhommista ja ruuanlaitosta töiden lisäksi. Toinen auttaa aamuisin lapsia tehtävissä ja jatkaa vastaavasti omia töitä sitten myöhään iltaan, usein vähintään kahdeksaan ja se joka on keskittynyt töihinsä koko päivän, on lasten kanssa illalla ja hoitaa myös kaikki kotityöt, joita on nyt myös huomattavasti enemmän, siivoamista ja ruoanlaittoa, tiskikoneen tyhjentämistä. Ja kun nämä saa tehtyä, eli ulkoilut ja leikit lasten kanssa ja kaikki kotityöt, alkaakin jo iltatoimet. Omaa aikaa on sitten ysistä kymmeneen. Ei minulla jää mitään omaa aikaa tuohon iltaan, kun ensin laitetaan ruoka, syödään, mennään ulos ja jotain leikitään, siinä pari tuntia, ja sitten hoidetaan pyykit ja keittiöt, niin onhan se jo seitsemän ja alkaa suihkut ja iltatoimet.
Koululaisten äiti.
Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Omaa aikaa on niillä, jotka eivät tee asioita yhdessä lasten kanssa. Veikkaanpa, että näissä perheissä on muitakin ongelmia, mm. rajattomuutta ruutuajoissa, riittämätön määrä liikuntaa lapsilla, lasten yksinäisyyttä ja henkisen tuen puutetta. Ymmärrän, että joskus on noin, että ollaan vain omissa oloissaan, mutta, että joka ilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette aiemmin saaneet omaa aikaa?
Tämä.
Luulisi, että nyt olisi enemmän aikaa. Itsellä ainakin menee normaalisti 4 iltaa + usein viikonloppu lasten harrastuksiin. Nyt on sitä omaa aikaa joka päivä.Meillä on enemmän tehtävää kotona, kun pitää huolehtia lasten kouluhommista ja ruuanlaitosta töiden lisäksi. Toinen auttaa aamuisin lapsia tehtävissä ja jatkaa vastaavasti omia töitä sitten myöhään iltaan, usein vähintään kahdeksaan ja se joka on keskittynyt töihinsä koko päivän, on lasten kanssa illalla ja hoitaa myös kaikki kotityöt, joita on nyt myös huomattavasti enemmän, siivoamista ja ruoanlaittoa, tiskikoneen tyhjentämistä. Ja kun nämä saa tehtyä, eli ulkoilut ja leikit lasten kanssa ja kaikki kotityöt, alkaakin jo iltatoimet. Omaa aikaa on sitten ysistä kymmeneen. Ei minulla jää mitään omaa aikaa tuohon iltaan, kun ensin laitetaan ruoka, syödään, mennään ulos ja jotain leikitään, siinä pari tuntia, ja sitten hoidetaan pyykit ja keittiöt, niin onhan se jo seitsemän ja alkaa suihkut ja iltatoimet.
Leikit lasten kanssa? Miksi? Ne kyllä osaa sen ihan ilman sinua.
Kaipaan ihan sikana sitä, että saa olla yksin kotona, kuten etäpäivinä ennen sai.
Kaipaan myös niitä aamuja, kun lapset menivät kasiin kouluun, ja vanhemmat jäivät vielä sänkyyn...
Muuten menee oikein hyvin. Ei riitoja eikä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan, että höllennätte otetta nyt erinäisistä säännöistä ja miten asioiden pitäisi olla normaalisti. Meillä ollaan esimerkiksi sovittu, että kodin ei nyt tarvitse olla kokoajan älyttömän siisti eli siedetään sotkua enemmän. Lisäksi ruutuajasta ja muista normaalin arjen säännöistä ollaan nyt joustettu.
Sopisiko teille sellainen, että sovitte molemmille yhden illan viikossa omaa aikaa? Tai sitten muutaman tunnin parina päivänä viikossa. Yksi huone pyhitetään tälle toiselle ja sinne ei mennä lasten kanssa häiritsemään. Lisäksi voisi olla että lähdette vuorotellen ulos kävelylle (20 minuuttia tekee jo ihmeitä kun saa olla ulkona itsekseen omien ajatusten kanssa).
Sitten jos on rahaa niin olisiko kerran viikossa ruuan tilaaminen kotiin hyvä tapa? Sinä iltana ei tarvitse huolehtia ruuasta ja voisitte yhdessä vaikka katsoa elokuvaa koko perheen voimin. Muutenkin nyt voisi joustaa siitä, että kaikki ruoka pitää tehdä itse ja olla parasta laatua. Pakastekeitot ja muut toimivat oikein hyvin ja joskus on ihan ok, että syödään vaan leipää ja jugurttia yms. Armollisuutta nyt peliin itseäsi ja puolisoasi kohtaan. Joustoa ja ymmärrys, että ei kaiken tarvitse olla nyt täydellistä ja palaatte ns. ruotuun kun tämä outo aika on ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Omaa aikaa on niillä, jotka eivät tee asioita yhdessä lasten kanssa. Veikkaanpa, että näissä perheissä on muitakin ongelmia, mm. rajattomuutta ruutuajoissa, riittämätön määrä liikuntaa lapsilla, lasten yksinäisyyttä ja henkisen tuen puutetta. Ymmärrän, että joskus on noin, että ollaan vain omissa oloissaan, mutta, että joka ilta..
Me tehdään lasten kanssa yhdessä asioita. Lenkkeillään, jumpataan, käydään joka päivä ulkona lounaan jälkeen. Tehdään ruokaa, leivotaan, tehdään kotitöitä.
Lapset on aina tervetulleita kainaloon ja yleensä pötkötelläänkin yhdessä sohvalla iltaisin.
Mutta ei, mä en leiki kotia, piilosta, legoilla, ninjaa, sotaa, whatever. Voin lukea kirjaa lattialla kun lapsi leikkii legoilla siinä vieressä.
Me vietetään paljon aikaa yhdessä, mutta ei koko aikaa. Lapset osaa olla myös itsekseen, se on ihan normaalia.
Yh
Kyllä mä olen miettinyt, että aivan hurjaan paikkaan ovat monet perheet joutuneet, vaikka sitä kovasti vähätelläänkin. Olen itse kotiäiti 7-, 4- ja 1-vuotiaalle. Meillähän elämä on helpottanut kun mies on etätöissä. Saan keskellä päivää tauon jos haluan ja mies on yleensäkin ymmärtänyt eri tavalla kuinka paljon hommaa jo pelkästään pienempien ja kotitöiden kanssa on.
Mutta, jos minä joutuisin tässä samalla tekemään etätöitä myös, niin en ymmärrä miten tässä selvittäisiin järjissään. Aivan varmasti syötäisiin einestä hyvin usein, esikoinen ei pahemmin apua koulutehtäviinsä saisi ja 4v olisi istutettu piirrettyjen ääreen. Siltikin jouduttaisiin vuorottelemaan työnteon kanssa ja omasta ajasta voisi vain haaveilla. Joten hattua nostan teille monille!
Ja niinhän se on, että oman ajan merkityksen ymmärtää vasta kun sen menettää. Sanoin kuin (pienten) lasten kanssa olon raskauden muistaa vasta kun niiden kanssa viettää aikaa 24/7 esim. lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo, en leiki ikinä lasten kanssa. Ehkä siinä on se ero, että mun mielestä lapset leikkii keskenään (erityisesti jos on sisaruksia), eikä aikuisen tarvi leikkiä mukana. Aikuinen hoitaa ja huolehtii, mutta ei ole leikkikaveri.
T. Yh
Kyllä se lasten ikä myös vaikuttaa asiaan. Ja lapset nyt vaan ei ole samanlaisia. Joku luonteeltaan todella sosiaalinen 4-vuotias ainokainen nyt vaan tarvitsee myös sitä leikkiseuraakin.
Se on sitten eri asia, jos perheessä on vaikka 4- ja 6-vuotiaat, totta kai tämän ikäiset leikkivät keskenään.
Mutta niin se vain on, että lapset eivät ole samasta muotista tehty, elämäntilanteen ja haasteet eivät ole täydellisen samanlaisia.
Jos kaksi lapsistasi on yläkoululaisia jo, niin luonnollisesti he myös auttavat pienempää sisarusta yms. Mutta kaikissa perheissä ei ole yläkoululaisia, joissain vanhin on vasta 5-vuotias.
Koittakaa saada päiviin lyhyempiä taukoja jonnekin väleihin. Vartti tai puoli tuntia aina silloin tällöin sellaista aikaa että saa olla jossain rauhassa vetämässä henkeä ja latautumassa.
Ei juurikaan ole omaa aikaa kummallakaan vanhemmista, ellei lasketa kaupassakäyntiä tai sitä, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Yhdessä ollaan päivät pitkät. Onneksi on omakotitalo ja oma piha niin suurin osa ajasta voidaan olla ulkona, tänäänkin oltiin 4-5 h puuhailemassa pihalla.
Ihmettelin sitä uutista, että niin moni kokee tämän karanteeniajan lähentäneen suhdetta. Omassa tuttavapiirissä ainakin ollaan whatsappissa juteltu, että kyllä kiristelee hermoja.
Itselläni ei ainakaan hermot kestä kokoaikaista yhdessä oloa. Varsinkin, kun on pienet lapset ja molempien työt. Lapsiin ei niinkään pala hermo, mutta puolisoon kyllä. Ollaan kyllä introverttejä molemmat, ja oma aika on todella tärkeää. Ehkä nuo lähentyneet parit ovat sitten ekstrovertimpiä ihmisiä.
Tämä siis vertaistukena vain, että ei kaikilla muilla ole mitään lähentymisen ja rakkauden aikaa tämä.