Lue keskustelun säännöt.
Minulla on sellainen häiritsevä tunne elämässäni, että minua vihataan
18.04.2020 |
Luulisin sen johtuvan äidistäni. Hän oli aikoinaan aina tosi hapan ja kylmä minua kohtaan. Hän ei hyväksynyt esim. sitä, että minä synnyin taloudellisesti paljon turvatumpaan elämään, kuin hän pystyi koskaan itselleen hankkimaan. Kun olin pieni vauva, minulle lahjoitettiin asunto. Silti äitini kasvatti minua aina aivan kuin koko asuntoa ei olisi ollutkaan, eli siis ei kasvattanut siihen realiteettiin, että voin tehdä mitä haluan, koska minulla on jo asunto jne.
Hän ei koskaan ollut minun puolellani missään asioissa, ja tuntui aina uskovan muiden ihmisten ajattelevan minusta pahaa.
En ole päässyt ajatuksesta, siihen ei vain tunnu kertakaikkiaan löytyvän apua, että tunnen, että olen vihattava ihminen. En tiedä, miten työstäisin asiaa, koska se tunne ei vain helpotu millään.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta ainoa keino lienee kasvattaa luonnetta niin että pystypäin seisoo kaikkea vihaa vastaan. Oot vahvempi kuin mikään vihaaja.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta ainoa keino lienee kasvattaa luonnetta niin että pystypäin seisoo kaikkea vihaa vastaan. Oot vahvempi kuin mikään vihaaja.
Tämä neuvo toimii vain tunteettomille tai niille, joita joku muu on rakastanut vahvaksi olemaan aidosti ja hyvällä sydämellä välittämättä siitä, miten joku muu suhtautuu tai kohtelee. Varsinkin jos se on oma äiti.
Ap
Joo kyllä tää taitaa olla se äitihullu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta ainoa keino lienee kasvattaa luonnetta niin että pystypäin seisoo kaikkea vihaa vastaan. Oot vahvempi kuin mikään vihaaja.
Minun äitini ainakin koitti romuttaa tuota pystypäinkin seisomista. Tajusi, että jos sen saisin tehtyä, en olisi hänen vallassaan ja se ei käynyt. Hänellä oli sitä itsestä välittämisen vastaisia argumentteja siitä, miten sellainen ihmimen, joka ei kuuntele muita jää yksin yms. Eli hän teki siitä hienoa ja jaloa, että alistuu siihen, että tekee kuten muut haluavat, vaikka muiden motiivina olisi kateus, itsekkyys tms. Hän ei myöskään koskaan avannut vastustajien motiiveja, että ne olisivat kateus tai itsekkyys, jotka ovat näiden toisten ihmisten ongelmia, vaan Muiden motiivit johtuivat aina minusta mukamas.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä tuo on kuitenkin hyvä neuvo, että alistumattomuus on yksi ratkaisu asiassa. Se ei vain yksin riitä.
Ap
Voi olla, että äitini ei jostain syystä koskaan nähnyt, että muiden motiiveina olivat kateus ja itsekkyys,varmaan siksi, ettei hän tunnistanut kyseisiä ominaisuuksia itsessään.
Minä en tajunnut, että jotakuta voisi motivoida itsekkyys ja kateus, joita tämä ressukka yrittää pukea jalouden, itsen paremmuuden tai jopa viisauden muotoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta ainoa keino lienee kasvattaa luonnetta niin että pystypäin seisoo kaikkea vihaa vastaan. Oot vahvempi kuin mikään vihaaja.
Mielestäni kyse on ihmisten motiiveista. Itse sitä luulee, että joku ihminen on läheiseni siksi, että rakastaa minua. Enkä tajua ollenkaan, että heidän motiivinaan olla kanssani ja kommentoida ei olekaan lainkaan rakkaus vaan ahneus tai hyötyminen. Siinä ei mainittavasti ole kyse kyvystä olla vahvempi kuin tällainen ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini lasken ainakin ahneuden takia kanssani olleeksi. Ja motiivina oli myös esittää julkisivuna Hyvää Äitiä ja Normaalia ihmistä. Ei rakkaus omaan lapseen.
Nyt lasten isästäkin on paljastunut aivan kummallisia piirteitä, kuten katkeruus jonka väittää olevan minun syytäni. Minä taas väitän, että jos hän on katkera kaiken tämän jälkeen, mitä on itse valinnut kestää hänen motiivinsa olikin muuta kuin minä itse ainakaan tiesin. Enkä voi arvostaa ihmistä, jolla on hyötymismotiivit. Niin, että ne ylittävät rakkauden motiivin tai hyvän olon motiivin tms.
Ap
Mutta en tiedä, miten pääsisin miehen motiiveihin käsiksi, että mikä oli hänen motiivinsa olla kanssani, jos ei oma hyvä olo tms.? Mulla ei ole juuri muuta motiivia parisuhteelle kuin hyvä olo, parempi, kuin yksin eläminen olisi. Ja tietenkin rakkaus tai rakkaussuhteen kaipuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on varmaan se tunteeton ihminen, jonka motiivi mennä parisuhteeseen ei koskaan ollut rakkaus vaan ahneus. Joten sen takia hän ei ole tietenkään ollut se ihminen, joka opettaa minulle sitä, millä motiiveilla ihmiset toimivat, koska hänen oma motiivinsa ei tähdännyt ainakaan mihinkään kunnialliseen ja jaloon koskaan. Minusta se, jos kumppanin motiivi on hänen oma hyvä olonsa se on hyvä motiivi, koska haluankin olla ihmisen kanssa, joka voi hyvin. Pitäisikin kysyä lasten isältä, mitä hän ajattelee sellaisesta motiivista. Minusta hän ei ole voinut olla sillä motiivilla liikkeellä, koska jatkoi suhdetta, vaikka mä aiheutin hänelle pahan olon. Se on hänen vastuullaan, jos motiivi suhteelle ei ole kunnossa.
Ap
Köyhillä näkee sellaisia motiiveja suhteelle kuin tähtäin siihen, että talous on yhteinen ja siis jos se sen köyhemmän mielestä tarkoittaa, että rahaa ei ole tarpeeksi niin molempien pitäisi olla kiinnostuneita rikastumaan. Äitini meni typeryyksissään naimaan isäni, jolla oli varakas äiti ja jota ei sen takia rikastuminen (varsinkaan työnteolla) kiinnostanut, vaan elämästä nauttiminen. Olipa typerä lehmä. Ei tajunnut, että rikkaalla on harvoin rahan tarvetta ja tarvetta varsinkaan kärsiä sen saamisen eteen.
Rikkaalla sen sijaan voi olla aito motiivi mennä parisuhteeseen hyvän olon tai tunteiden, eli rakkauden takia, koska heillä on jo kaikki muu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan vielä nykyään navettamekkoja vai tehdäänkö työt työhaalareissa?
Surullista lukea, että sinulla on tuollainen suhde äitiisi, mutta kukaan ei voi valita vanhempiaan. Oman elämän ja sen suunnan taas voi. Ei ehkä noin yksinkertaista, mutta vain sinä voit vaikuttaa omaan elämäänsi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, jolla ei ole kiva suhde omaan äitiinsä. Olen nähnyt vierestä tämmöisiä. Oman kaverini adoptioäiti riitelee paljon kaverini kanssa ja on sen vuoksi terapiassa. Eli vinkki: hae ammattiapua. Tämä palsta tuskin auttaa. Osa voi lohduttaa, mutta suurin osa tuskin osaa. Et näytä ottavan helpolla vinkkejä vastaan, mutta ei täällä ole ammattilaisia antamassa sinulle tarvitsemaasi apua. Paras tulos tulee terapiassa tai psykologilla. Etäyhteys on myös mahdollinen. Pääasia, että otat vastuun omasta elämästäsi etkä käytä sitä vain äitisi kritisoimiseen. Ole häntä parempi.
quote=Vierailija]tunnen, että olen vihattava ihminen. En tiedä, miten työstäisin asiaa, koska se tunne ei vain helpotu millään.[/quote]
Moikka, Ap! Kiitos koskettavasta rehellisyydestä. Sinulle on varmasti joku muukin jo sanonut, että vaikka sinusta tuntuisi että olet vihattu ihminen, niin näin ei todellisuudessa ole. Voin vain kuvitella, että sinun on vaikea vakuuttua siitä, että ET ole vihattava, vaan arvokas, tärkeä ja rakas ihminen, ihan niin kuin kaikki muutkin!
Lisäksi, koska tällaiset vaille jäämisen ja rakkauden tarpeen kokemukset ovat minulle henkilökohtaisia, niin mainitsen tässä sinulle kaksi juttua, joiden uskon olevan sinulle melkein kuin "täsmälääke". Toinen on kokeneen psykoterapeutti, sosiaalipsykologi Saara Kinnusen kiitetty kirja Äidin ikävä, ja toinen on lyhyt video, jossa on mielestäni harvinaisen koskettavia ja tärkeitä ajatuksia siitä, että jokainen meistä on arvokas, tärkeä ja rakkauden arvoinen. Saanko siis rohkaista tutustumaan videoon ja kirjaan :) Valoisaa ja lämmintä kevättä sulle! Toivoa on, kaikki voi muuttua parempaan. Olet rakas ihminen. Videon linkki
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea, että sinulla on tuollainen suhde äitiisi, mutta kukaan ei voi valita vanhempiaan. Oman elämän ja sen suunnan taas voi. Ei ehkä noin yksinkertaista, mutta vain sinä voit vaikuttaa omaan elämäänsi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, jolla ei ole kiva suhde omaan äitiinsä. Olen nähnyt vierestä tämmöisiä. Oman kaverini adoptioäiti riitelee paljon kaverini kanssa ja on sen vuoksi terapiassa. Eli vinkki: hae ammattiapua. Tämä palsta tuskin auttaa. Osa voi lohduttaa, mutta suurin osa tuskin osaa. Et näytä ottavan helpolla vinkkejä vastaan, mutta ei täällä ole ammattilaisia antamassa sinulle tarvitsemaasi apua. Paras tulos tulee terapiassa tai psykologilla. Etäyhteys on myös mahdollinen. Pääasia, että otat vastuun omasta elämästäsi etkä käytä sitä vain äitisi kritisoimiseen. Ole häntä parempi.
No siis olen mennyt ekan kerran terapiaan 1997. Että näin paljon ne ymmärtävät siitä, miten auttaa ihmisiä. Esim. kumppanien motiiveista ei ole puhunut yksikään terapeutti. Eikä äitien motiiveista, miten moraalittomia paskoja ne voivat olla, eikä mikään, mitä äiti tekee liity lapsen rakastamiseen tai lapsen aidon edun ajattelemiseen. Siis ymmärrän sen, että vanhemmissa on virheitä, mutta en sitä, että niistä kaiken keinoin etsitä.n vikaa lapsesta. Esim. jos lapsi menee terapiaan, niin on aika törkeää olettaa, että hänellä on heikko mielenterveys tms vaan pitäisi kysyä, millaisissa suhteissa olet elänyt? Mitä ne muut ovat sinulle tehneet. Mutta ei terapeutit sitä osaa. Vasta 4,5 vuotta sitten löysin narsistien uhreille tarkoitetun terapian ja se on ensimmäinen, joka on vienyt mua oikeaan suuntaan.
Ap
Ooksä se äitihullu?