Olen eläkkeellä vaikka olen 25, päivät lipuvat ohitseni :(
Tuntuu siltä etten mitään tiedä... enkä mitään osaa. Suorastaan karmiva tunne
Kommentit (29)
Hanki vielä lapsi ja ryhdy twitterissä valittamaan eläkeläis yh-äidin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut mt-ongelmaiset nuoret kuvittelevat, että (työkyvyttömyys)eläkkeelle jäänti ratkaisee heidän ongelmansa. Karu totuus aina paljastuu pari lötköttely-kuukauden jälkeen; omat ongelmat ovat yhtä läsnä, ja eläkkeellä niitä ei edes pääse pakoon yhtä hyvin kuin työelämässä.
Eihän se eläkke ratkaise niitä ongelmia ja ei kai kukaan ajattele että se niin tekisi? Eläkkeelle jäädään, koska mielenterveysongelmien vuoksi ei KYKENE tekemään töitä. Toisin sanoen: ongelmat ESTÄVÄT työnteon. Kärsitkö itse vakavista mielenterveysongelmista?
En kärsi. Enää.
Lähinnä siksi, että olen viitsinyt nähdä vaivaa olla kärsimättä.
Tai ehkä osannut nähdä vaivaa olla kärsimättä. Monilta mt-ongelmaisilta puuttuu työkalupakista taito puijata itseään noudattamalla orjallisesti säännöllisiä, jopa irrationaalisia rutiineja niin kauan, kunnes rutiinit ovat yhtä kuin "minä", ja elämä näyttäytyy taas valoisana.
Tunge se "työkalupakki" sanonko minne.
Taas sinä? Eikö sinulla ole oikeasti muuta tekemistä kuin moukua täällä asiastasi? Etkö voisi nytkin viettää lastuaikaa sen äijäsi kanssa tai vaikka äiteen ja isin kanssa? Miksi ihmeessä kirjoittelet täällä? Kuulostat jo ihan huomiohu*ralta...
- Ole itsellesi armollinen eli älä dissaa itseäsi. Älä usko ajatusta siitä että oma arvosi on kiinni yhteiskunnallisesta tuottavuudestasi. Elämäsi on nyt näin, ehkä joskus toisin, mutta juuri sinun kaltaisiasi varten meillä on systeemit olemassa. Vertaa itseäsi vain eilisen itseesi, kukaan muu ei ole kulkenut sinun tietäsi.
- Ota takaisin oma tilasi. Jos et kykene siivoamaan koko asuntoasi, raivaa edes yksi neliömetri asuintilastasi sille mitä tykkäät tai haluat tehdä. Projektitilasi/harrastusnurkkasi auttaa siirtymään pois sängyltä tai sohvalta ja tuo hallinnan tunnetta. Oman ympäristön hallinta on tärkeää mielenterveydelle.
- Kasvata kasveja jos mahdollisesta lemmikistä huolehtiminen on liikaa. Joka marketista saa ruukkusoraa ja kukkamultaa, ja vaikka vain rairuohon siemeniä. Vannon että tämä on halvin ja matalakynnyksisin asia jolla voit toteuttaa luovuuttasi.
- Poistu kotoa edes kerran päivässä. Kierrä kortteli, vie roskat, käy parvekkeella istumassa tai huonona päivänä työnnä edes pää ulos ikkunasta.
- Petaa sänky. Vaikka menisit sinne takaisin makaamaan. Pue ns. päivävaatteet päälle.
- Tee joka päivä jokin kehostahuolehtimistoimenpide. Leikkaa kynnet, käytä hammaslankaa tai lankuta, ihan mitä vaan, kunhan yrität.
- Nollapäivätkin on ihan okei. Nollapäivä on kun et nouse sängystä muuten kuin vessaan tai ehkä syömään. Anna sen olla ja kokeile seuraavana päivänä uudestaan vaikka suihkussa käymistä.
Jos tuntuu, että teet jo näitä asioita niin sittenhän sulla on homma aika hyvin hallussa! Itse olen ollut enemmän tai vähemmän poissa työelämästä vuodesta 2012 ja näillä pienillä asioilla lähdin liikkeelle vaikeimmista elämänvaiheista. Nyt itseopiskelen kiinnostavia asioita kun yhteiskunnan toiminnat on jäissä, ja vihdoin näin kolmekymppisenä löysin mahdollisen reitin jolla pääsen takaisin "ulkomaailmaan" (=tuottavaksi veronmaksajaksi, niille jotka tykkää arvottaa ihmisiä sillä tavalla). Paljon tsemppiä sinulle ja muista että tässä poikkeustilassa me kotona kyhjöttäjät pärjätään aikalailla hyvin.
No miks sitten kiusaatte koulu-ja työelämässä niin paljon, ettei sinne pysty enää jo valmiiksi masentuneena enää mitenkään menemään?! Varmasti säännöllinen, järkevä tekeminen auttaisi useaa masentunutta(jos jaksaa ylipäätään sängystään nousta jo ja pääsee ovesta ulos), mutta ei julmien mulqeroiden seura kyllä auta siellä koulu/työpaikoilla pätkääkään..Itselläni ei ole masennusdiagnoosia, mutta kiusaajista kyllä paljonkin kokemusta, ja miten heikentävät (mielen)terveyttä ja jaksamista! Sit kiusataan vielä työttömäksi/eläkkeelle joutuneita tässä maassa, SAIRASTA!!!!!
Vierailija kirjoitti:
"Ken vaivojansa vaikertaa, hän on vaivojensa vanki."
Sarjassa sanontojamme pe*seestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ken vaivojansa vaikertaa, hän on vaivojensa vanki."
Sarjassa sanontojamme pe*seestä.
En ole samaa mieltä. "Älä valita" on oikein hyvä elämänohje, pätee aina ja kaikissa tilanteissa (paitsi jos Savoyn pihvi on paistettu liian kuivaksi).
Mä oon ollut eläkkeellä jo vaikka kuinka kauan. Lopulta tympäännyin kotona oloon ja hain osa-aika töihin. Sulle se varmaan myös mahdollista. Mullaki ollut masennusta, paniikkihäiriö. Mutta lääkityksen avulla päässyt jotenkin eteenpäin.