Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona on saanut minut ymmärtämään, kuinka paljon inhoan asua kaupungissa - muita?
16.04.2020 |
Ollaan totta puhuen harkittu muuttoa jo pidemmän aikaa miehen kanssa. Muutettiin kaupungin keskustaan nuorempana, mutta nykyään ravintolaelämä tai kulttuuririennot eivät enää kiinnosta. Melkein kaikki mielekäs tekeminen maksaa rahaa, ja kulutuselämäntyyli ahdistaa: miksi maksaa paljon asumisesta ja sitten vielä paljon vapaa-ajanvietosta, kun vaihtoehtojakin on? Shoppailu ja ainainen kilpavarustelu ei kerta kaikkiaan kiinnosta, mutta kummankin täytyy työelämässä pärjätäkseen esittää ulospäin parempaa kuin onkaan. Piireissä täytyy pysyä, jos haluaa selvitä.
Kummankin sukulaiset ja tukiverkostot ovat kaukana, ja lasten syntymän jälkeen paluu kotiseudulle on houkuttanut jo senkin takia. Ollaan tosi yksinäisiä kaupungissa ja meiltä puuttuu yhteisö ympäriltä kokonaan - ei vaan olla onnistuttu sellaista rakentamaan. Asutaankin vielä tosi ahtaasti, eikä asuntojen hintojen takia ole helpotusta luvassa todennäköisesti ikinä. Lumettomat talvet ovat olleet viimeinen niitti ahditukselle.
Kaupunkilaiselämä on siis tuntunut nuoruusvuosien jälkeen kaikin tavoin vieraalta, ja tämä koronakriisi on nostanut vierauden tunteen ihan uudelle tasolle. Täällä sitä ollaan aivan eristyksissä ja yksin liian pienessä asunnossa tylsistyneiden lasten kanssa. Kotona ei mahdu tekemään kunnolla edes kotitreenejä. Mihinkään ei voi lähteä: supermarketit ovat täynnä ihmisiä, kirjastot ja uimahallit kiinni, metsäpolut ja puistot täynnä porukkaa. Kun viimeksi lähdettiin perheellä korona-ahdistusta metsään pakoon, vastaan tuli mm. käytetty kondomi, injektioruiskun roskia ja kuusen juurella pilveä pössyttelevä hipsterijengi.
Tämä ei ole minun elämääni. Nyt, kun kaupunki on hiljentynyt ympäriltä ja olen ehtinyt hengähtämään ja pysähtymään hetkeksi, näen sen selvemmin kuin aiemmin. Paluu kotiseudulle ei tietenkään olisi mikään automaattinen väylä unelmien elämään, mutta tiedän varmaksi, että tällä tavalla en ainakaan aio jatkaa.
Onko muilla kaupunkilaisilla herännyt samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (19)
Ihan normaalia kriisissä, odota nyt hetki että tilanne helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös. Muutin aikoinaan kaupunkiin opiskelujen perässä, ensin Turkuun, sitten työn perässä Helsinkiin valmistuttuani. Nuorena kaupungeissa olikin mukava asua kun oli bileitä ja kuntosalia ja kahviloita ja kaikenlaista sosiaalista menoa. Kotona kävi lähinnä nukkumassa ja vähän telkkaria katsomassa.
Mutta eipä se sitten enää 35 ikävuoden jälkeen ole kiinnostanut juuri se kotoa meneminen. Otin koirankin seuraksi ja vietän kotielämää. Ankeassa helsinkiläisessä kaksiossa. Haaveilen kovasti syrjemmälle muutosta, koirakin saisi elää vapaammin ja itse haaveilen erityisesti omasta puutarhasta. Ja toki luonnon rauhasta yleensä. Este on että olen it-alalla ja työt on lähinnä Helsingissä. Jos tämä korona nyt muuttaisi niin, että 100% etätyö alettaisiin hyväksyä, ostaisin jonkun vanhan maapaikan itselleni ja muuttaisin sinne etäilemään.
Hommia löytyy kyllä myös Tku Tre. Näissä on se hyvä puoli että puolen tunnin automatkan päässä oot kyl jo ihan landella.
Maaseudulta saa todella ihania ja tilavia asuntoja edullisesti. Ei edes tarvitse muuttaa minnekään syrjään, vaan ihan pikkupaikkakuntien kirkonkylät ovat oikein mukavia ja rauhallisia asuinpaikkoja. Uudet asukkaat otetaan onnellisena vastaan muuttotappioseuduilla. Ihmisiinkin on helpompi tutustua kuin kaupungissa. Koskaan en ole katunut kaupungista pois muuttoa.
Mulla on just päinvastoin. Olen aina asunut vähän syrjemmällä mutta asuttiin miehen töiden takia vuosi keski-Euroopassa ja innostuin ihan hirveästi. Omassa isossa talossa on sittenkin turhaa lääniä ja tajusin etten koskaan ole tykännyt pihan hoitamisesta, se on aina tuntunut pakkopullalta jne... Tykkäsin siitä, että ympärillä oli muitakin ihmisiä ja jos mieli vaikka tuoretta leipää, niin piti vain kipaista alakerran leipomoon. Nyt hiihdän loskassa pari kilsaa S-markettiin. Puolensa kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutto pois pääkaupunkiseudulta maakuntaan oli hyvä ratkaisu syntyperäisenä stadilaisena.
Vierailija kirjoitti:
Muutto pois pääkaupunkiseudulta maakuntaan oli hyvä ratkaisu syntyperäisenä stadilaisena.
Mihin maakuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudulla on tietenkin lunta talvisin, marketeissa tilaa vaikka humpata ja kirjastot auki ympäri vuorokauden. Eikä mikään maksa mitään.
Ei muuten haittaa mutta ihmisten vastuuttomuus ja idioottimaisuus kriisiaikana on alkanut kyrpiä. Maalla olisi helpompi pitää välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me olemme erilaisia! Minä taas olen tämän perhanan karanteenin aikana oppinut ymmärtämään, miten paljon rakastan stadia ja kaipaan kulttuuria, ihmisvilinää, vaihtelua.
Ei kyse ole mistään shoppailukeskeisyydestä, joskin toki on kiva, että täällä nekin palvelut ovat hyvät.
Vaan kaupunkikulttuurista. Siitä, että käyt hyvässä taidenäyttelyssä, piipahdat kahvilla Espan laidalla ja luumuilet samalla kirjavaa joukkoa ohikulkijoita ja illalla käyt ehkä syömässä ulkona ja/tai konsertissa. Ihan niin usein kun haluat ja massi sietää.
Minua kammottaa koronakaranteenissa hiljaisuus ja kotona monotonisesti toistuvat päivät. Minulla on kyllä mökki ja kerrostaloasuntoni on pohjakerroksessa, ja siinä on pieni oma puutarha, joten pääsen ruopsuttelemaan maata aina kun haluan. Lenkkimaastotkin alkavat kerrostalotontin reunasta, metsässäkin pääsee lenkkeilemään helposti.
Mutta eivät ne riitä minulle.
Maalla tällainen kotonamöllöttely on paljon vielä yleisempää, koska joka paikkaan on pitkä matka ja vaatii erillistä autolla lähtemistä. Vaikka asun stadin lähiössä, tässä on ostoskeskus, uimahalli, taidemuseo, kirjastoja 2 kpl, tennishalli, terveysasema, yleisurheilihalli ja -kenttä, lasten koulut jne. 2 km säteellä. Lentokentälle on 10 km, satamaan saman verran.
Ah, en vaihtaisi pois!
En ole täällä stadissa ainakaan nähnyt ruiskuja missään, vaikka olen asunut täällä 29 vuotta, enkä edes kovin hyvämaineisessa lähiössä. Missä ap mahtaa asua, kun noin ankeaa on?
Just toisinpäin. Nyt kun kaupungissa elämä on samanlaista kuin maalla, eli ei mitään muuta tekemistä kuin istua kotona ja katsella telkkaria, en malta odottaa paluuta normaaliin. Ihanaa kun ravintolat ja baarit, elokuvateatterit, teatterit, yleisötapahtumat, museot, oppilaitokset ja kahvilat taas joskus aukeavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu edes kovin kaukana Tampereelta, no maakunnassa kuitenkin. On pihaa ja kävelyreittejä niin, ettei kukaan tule vastaan.
Mutta nyt kriisissä olen huomannut, että eipä tänne yksikään ruokakauppa kuljeta ostoksia eikä yksikään ravintola tuo noutoruokaa (paikallinen kebula poislukien).
Nyt jos koskaan vois vähän hemmotella itseään...
Itse en kaipaa maalle,mökkeily kesällä riittää.Mutta se on vaan hyvä jos tästä koronasta seuraisi muuttoa kaupungeista maaseudulle,asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla laskisivat ja maaseutu elävöityisi! Antaa mennä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin työuupumuksesta toipuessani lapsuudenkaupungissani, pienessä maalaiskaupungissa. Pari vuotta jaksoin, sitten oli pakko palata.
Ymmärrän jos teillä on lapsia niin ihan hyvin saattaisi teille sopia maalaiselämä. Sielläkin on kuitenkin omat nurjat puolensa, teitä saatetaan halveksia kun tulette kaupungista. Maallakin pitää tietyt kulissit ja normit olla joista ei saa poiketa esim: kunnon nainen ei tuhlaa aikaansa kuntosalilla/liikuntaharrastuksissa vaan leipoo pullaa ja tekee hillot ja pihahommat. Muuta paheksutaan. Mutta jos mieluummin touhuatkin puutarhassa kuin liikuntaharrastuksissa niin silloinhan se sopii hyvin.
Itselleni oli juuri raskainta se kun tekemisiä seurattiin ja niistä juoruttiin paheksuen. Ihan pikkuasioistakin tehtiin suuria juoruja, esim. miten joku maalasi aidan eriväriseksi kuin muilla, siitä riitti juttua moneksi vuodeksi. Nautin elämästä Helsingissä, täällä saa olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulta saa todella ihania ja tilavia asuntoja edullisesti. Ei edes tarvitse muuttaa minnekään syrjään, vaan ihan pikkupaikkakuntien kirkonkylät ovat oikein mukavia ja rauhallisia asuinpaikkoja. Uudet asukkaat otetaan onnellisena vastaan muuttotappioseuduilla. Ihmisiinkin on helpompi tutustua kuin kaupungissa. Koskaan en ole katunut kaupungista pois muuttoa.
Tuo ihmisiin tutustuminen on kyllä kiinni omasta itsestä ennen kaikkea. Toki kaupungin vilinässä tulee enemmän ihmisiä vastaan ja ihan jo matemaattisesti laskien enemmän outoja kuin tuttuja.
Mutta jos saat auki suusi maalla, miksi ihmeessä et saisi suutasi auki kaupungissa?!
Minulla on ihan valtavasti tuttuja täällä stadissa, ja omassa lähiössäni elämä on aivan kuin pikkukaupungissa tai kirkonkylässä, koko ajan tulee vastaan hyvänpäivän tuttuja. Eikä täällä oikeasti kukaan katso kyttyrää, jos alat jutella oudoille ihmisille vaikkapa kaupassa! Riippuu täysin puheenaiheesta ja lähestysmistavasta, mutta en ole kolmen vuosikymmenen aikana koskaan saanut ikäviä vastareaktioita.
13
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on tietenkin lunta talvisin, marketeissa tilaa vaikka humpata ja kirjastot auki ympäri vuorokauden. Eikä mikään maksa mitään.
Niin, ei maksa mitään koska pääkaupunkiseudun tehokkuus maksaa maaseudun asukkaiden downshiftaamisen ja ruuhkattomat terveyskeskukset. Jos kaikki muuttavat maalle, Suomen kilpailukyky menetetään lopullisesti. Usko jo, että ilmaista lounasta ei oikeasti ole missään. Ei siis maallakaan koska kaupunkilaiset maksavat sen.
En tiedä mitä työtä teet, mutta asun pk-seudulla enkä yritä pysyä missään piireissä töiden vuoksi. Silti on joka kuukausi tullut palkka tilille. Uskon, että hyvää työtä tekevälle ihmiselle riittää kysyntää ilman seurapiirejäkin. En ymmärrä miksi koet, että täytyy esittää parempaa kuin onkaan. Sellaisia ihmisiä on joka puolella, eikä kukaan pidä heistä aidosti. Jos haluaa erottua positiivisella tavalla, voi olla aito. Liian syvälle feikkimaailmaan uponneet eivät sitä osaa arvostaa, mutta heidän ystävyytensä on yhtä feikkiä kuin he itsekin ovat, joten se ei ole menetys. Parempi niin.
Löysin asunnon metsän vierestä, eikä ole toistaiseksi tullut poluilla vastaan ihmismassoja, käytettyjä kondomeja tai huumeruiskuja. Jos joskus tulee, uskon selviäväni ilman järkytystä. Jos kuitenkin muutto pienemmälle paikkakunnalle on positiivinen asia, niin ilman muuta kannattaa kuunnella itseään ja lähteä.
Palstan maalaisviha taas ylimmillään
Alue: Aihe vapaa
Täällä myös. Muutin aikoinaan kaupunkiin opiskelujen perässä, ensin Turkuun, sitten työn perässä Helsinkiin valmistuttuani. Nuorena kaupungeissa olikin mukava asua kun oli bileitä ja kuntosalia ja kahviloita ja kaikenlaista sosiaalista menoa. Kotona kävi lähinnä nukkumassa ja vähän telkkaria katsomassa.
Mutta eipä se sitten enää 35 ikävuoden jälkeen ole kiinnostanut juuri se kotoa meneminen. Otin koirankin seuraksi ja vietän kotielämää. Ankeassa helsinkiläisessä kaksiossa. Haaveilen kovasti syrjemmälle muutosta, koirakin saisi elää vapaammin ja itse haaveilen erityisesti omasta puutarhasta. Ja toki luonnon rauhasta yleensä. Este on että olen it-alalla ja työt on lähinnä Helsingissä. Jos tämä korona nyt muuttaisi niin, että 100% etätyö alettaisiin hyväksyä, ostaisin jonkun vanhan maapaikan itselleni ja muuttaisin sinne etäilemään.