Onko omien vanhempien kanssa pakko olla tekemisissä?

Ei

Tuon perusteella vaikea sanoa mitään, asioilla on aina kaksi puolta. Ihmisten on vaikea nähdä omia virheitään. On huonoja vanhempia on huonoja lapsia.

Tuon perusteella vaikea sanoa mitään, asioilla on aina kaksi puolta. Ihmisten on vaikea nähdä omia virheitään. On huonoja vanhempia on huonoja lapsia.

Ei tarvi pitää yhteyttä keneenkään, jos ei halua. Yleensä on hyvä syy, jos välit vanhempiin katkeaa. Yleensä lapsi-vanhempi suhteessa siedetään kohtuuttomastikin huonoa kohtelua.

Omia vanhempiaa ei ole pakko nähdä tai olla missään tekemisissä. Useimmat nimenomaan haluavat olla tekemisissä vanhempiensa kanssa.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin toisin. Olisin jättänyt isän huomiotta ja keskittänyt kaikki voimavarani äitiin. Isäni olisin ripittänyt kunnolla ja olisin laittanut hänet pelkäämään, niin kuin hän teki. Hän kuvitteli olleensa kovinkin hyvä vanhempi, mutta oli kaukana siitä. Itsekäs paskiainen.

Ei ole mikään pakko olla vapaa-ajalla tekemisissä ihmisten kanssa joista ei pidä tai joiden seurassa ei viihdy.

Meillä on osittain vielä olemassa kummallinen ajattelumalli että omalta perheeltä on siedettävä minkälaista käytöstä tahansa. "Onhan se sentään sun..."-mentaliteetti istuu syvässä, vaikka ihan hyvin pärjää ilmankin.

Mitä ihminen menettää kun katkaisee välinsä ihmiseen jonka kanssa arvomaailmat eivät kohtaa? Ei mitään. Ei yhtään mitään.

Viettäisitkö itse aikaa ihmisen kanssa joka on:

- Epäreilu

- Epäasiallinen

- Epätasapuolinen

- Marttyyri

- Manipuloiva

- Ilkeä

Et tietenkään. Valoja päälle nyt.

Idea. Ota etäisyyttä, soittele välillä lyhyesti, puhu niitä näitä ja jatka elämää aina. Jos vanhempi on helposti raivostuvaa sorttia tai narsisti, aika turhaa tavata kasvokkain (ellei harvoin), usein vanhemmilla on muita tuttuja ja sukulaisia. Mutta jos koet olevasi vaarassa jopa fyysisesti, ei voi tietenkään olla tekemisissä.

Mädätköön keskenään, sadistit. Ei näy meikäläistä edes kuoppajaisissaan.

Ja siis tuossa tarkoitin esim. äidille soittaa. Ei isän kanssa ole pakko olla tekemisissä usein jos pelottaa ja joku meni pilalle. 

Ei ole. Katkaisin välit jo yli 20v sitten ja päivääkään en ole katunut.

Kyllä siinä se jälkeläinen, joka on koko ikänsä vihainen ja täynnä katkeruutta kärsii kaikkein eniten.

Tosi usein ovat vanhemmat tehneet paljon lapsensa eteen, antaneet nuorelle rahaa, jotta on voinut hankkia asunnon, haluavat sydämessään lapselle vain hyvää. Mutta ,se ei kaikille riitä. On vain minä, minä minä ja minä olen oikeassa yms.

Vanhemmat ei tällöin voi muuta ,kuin sääliä jälkeläistään.

Viha ja katkeruus tuhoaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Katkaisin välit jo yli 20v sitten ja päivääkään en ole katunut.

Jatka samaan malliin, löydät sen kyllä vielä edestäsi.

Pakko on vain maksaa verot ja kuolla, sanoo sananlasku.

Mutta mieti itse ap. Jos suhde tuottaa pelkkää pahaa mieltä sinulle, etkä varmuudella koskaan enää ikinä tarvitse vanhempia mihinkään, niin katkaise välit.

Jos taas teillä on hyvätkin hetkenne ja saattaa hyvin olla, että isovanhemmista olisi iloa joskus, jos hankit lapsia tms., niin karsi yhteydenpitoa ja aseta sille rajat, miten sallit itseäsi kohdeltavan. Pane vastaan siis, tiiviisti sanottuna. 

Paha sitä on sivusta paheksua tai kritisoida, teet mitä teet. Sen verran olen oppinut tähän ikään mennessä, että sivulliset harvoin tietävät ihmissuhteista totuutta. Voi olla, että herttaisen ja välittävän tuntuiset vanhemmat ovat tuhonneet lapsensa itsetunnon ja turvallisuudentunteen. Voi olla, että vanhempiaan vihaava lapsi on itse itsekäs paska, jolle mikään ei riitä.

Siksi nuo ratkaisut on jokaisen itse omalta kohdaltaan tehtävä ja sivulliset olkoot asiasta turpa kiinni.

Ei ole pakko olla tekemisissä, eikä toki kannatakaan jos suhde on henkisesti tai fyysisesti vahingollinen. Mutta kannattaa kertoa vanhemmille miksi haluaa ottaa etäisyyttä, elleivät nyt ole niin raivohulluja sekopäitä, että syy on sanomattakin selvä.

Keskustelun avaus noin yleensä kannattaa tehdä ja antaa heille mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa tai kehittää itseään/suhdetta parempaan päin. Joka tapauksessa syyn kertominen on yleensä reilua kuten missä tahansa erotilanteessa. On raakaa ja traumaattista, että joku lähtee eikä syy selviä koskaan.

Mutta kuten sanottu, jos ovat aivan mielipuolia niin tietenkään ei tarvitse selitellä.

Mihin katosi ap?

Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei.

Ei

Kun tuollaisia aloituksia ja kommentteja lukee, niin mitä tuollaisten entisten lasten nykyisten aikuisten kanssa oikein tekisi. Alkaa kaduttaa, että joskus on tehnyt lapsia, hukannut parhaimmat vuotensa lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa? Senkin ajan olisi voinut käyttää jotenkin toisin?

Vierailija kirjoitti:

Kun tuollaisia aloituksia ja kommentteja lukee, niin mitä tuollaisten entisten lasten nykyisten aikuisten kanssa oikein tekisi. Alkaa kaduttaa, että joskus on tehnyt lapsia, hukannut parhaimmat vuotensa lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa? Senkin ajan olisi voinut käyttää jotenkin toisin?

Siinähän kadut. Sun oma valinta.