***ELOisat heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna***

Täällä vielä kukutaan - paria asiaa piti kommentoida. Nimimerkit on nyt tosin kateissa kun äkkiä lukaisin kuulumiset. Sinulle jonka isä on sairaalassa, tosi paljon tsemppiä ja jaksamista. Varmasti pääset neuvolaan tai ainakin terveyskeskuslääkäriin jos selität tilanteesi. Onneksi se nyt on vielä tuota pissarutiinien tarkistamista yms. lähinnä, eikö niin? Koita jaksaa! Toivon todella että kaikki teillä siellä menee hyvin.



Joku kyseli peräpukamista - tuttuja ovat joo, en ole ihan varma voiko raskausaikana käyttää niitä voiteita, mutta kysele apteekista. Pahimpiin ongelmiin voi esim. hautoa lämpimällä vedellä pesuvadissa istuskellen. Synnytyksestähän lähes kaikki saavat muutamia pukamia, jotka sitten monesti ajan kanssa lähtevät pois. Yritä myös pitää vatsa kunnossa esim. hedelmiä syömällä jne.



Tuo ankkamainen vaappuminen alkaa kuulostamaan niin tutulta, itsekin tosissaan vaapun puolelta toiselle kun yritän tehdä esim pihahommia tai tosiaan nousen sohvalta hiemankaan pidemmän istuskelun jälkeen. Onneksi sää on noin hieno, tuuleekin sen verran että ei ole ihan paahtavan kuuma ja varjossa voi aina olla. Minusta tuntuu että vauva myös liikkuu tosi paljon edelleen, hikka tuntuu milloin alavatsalla ja milloin ihan kylkiluiden alla. Nyt on tulleet kylkiluut kipeäksi, ilmeisesti maha kasvaa siihen suuntaan. Haettiin hoitopöytä ja vauvan sänky varastoista, joten jotain asioita on saatu eteenpäin.



Nyt nukkumaan ja sitten kommentoimaan huomista pinoa. Öitä!



Papuna 32+3

Aurinko paistaa ja heinäkuussa sitten ollaan. Eiliseen pinoon oli ilmestynyt taas uusia elokuisia, tervetuloa mukaan.



Loppumetreillä aletaan olla ja ensimmäinen elokuinen on jo yli kuukauden ikäinen. Nyt vaan odottelemme ja odottelemme. Osalle loppuaika on melkoista kärvistelyä ja osasta tuntuu, että aika loppuu kesken. Minä taidan tasapainoilla noiden kahden välissä. Fyysisesti olo alkaa olla aika finaalissa, mutta henkisesti huomaan kaikesta huolimatta pientä kaihoa, tämä on nyt sitten viimeinen kerta. Toisaalta on vapauttavaa, kun lopullinen päätös on tehty, mutta minä olen niitä ihmisiä joilla on ainainen vauvakuume, kuten sisareni minua kuvailee. Minussa on nyt myös toinen puoli, joka inhoaa äitiysvaatteita, suonikohjuja, kankeutta, liikunnan puutetta jne. Edellisistä raskauksista tämä tunne on selvästi voimistunut. Raja on mitä ilmeisimmin tullut vastaan. Kyllähän sitä viidessä lapsessa on kasvattamista ja haastetta ihan jokaiselle päivälle vuosiksi eteenpäin.



Kesäkelit ovat olleet suosiolliset. Vettä on tullut sillä tavalla sopivasti ja pahimmat helteet ovat pysyneet poissa. Tuo hieman yli parinkymmenen asteen lämpötila ja tuulenvire ovat sopineet minulle loistavasti. En ole kärsinyt turvotuksesta ja olen jaksanut istuskella pihalla katsellen lasten puuhastelua. Appi vei eilen taas lapset uimaan ja olen siitä hänelle todella kiitollinen. Minun ei tarvitse änkeä itseäni äitiysuimapukuun kamalan suonikohjuisen jalkani kanssa koko kansan pällisteltäväksi. Pienin ei ole vielä siinä iässä, että hänen kanssaan edes kannattaísi lähteä ylikansoitettuun altaaseen maauimalaan polskimaan,joten hän saa nauttia vesileikeistä kotipihan pikkualtaassa.



Minulla on neuvola vasta 12.7. kun tuo oma neuvolatäti palaa lomalta. Sitten katsotaan miten tässä vauvan koon arvioinnissa edetään. Tätsy ei halunnut antaa minulle aikaa sijaiselle, totesi vain se ettei vie minun asioitani eteenpäin. Hyvä niin! Minulla on vankka luottamus omaan terveydenhoitajaan, jolla on takana ainakin parikymmentä työvuotta.



Nyt olen läpissyt taas niitä ja näitä. Lähden tästä valmistautumaan kauppareissuun heti kahdeksaksi kaikkien mummeleiden seuraksi. Aurinkoista ja hyvinvoipaa viikonvaihdetta kaikille!



Opemamma ja vimppa vimpula rv 31+4

mä äsken lukasin to pinon ku joku kysy " oikeista" suppareista,mua alko mietityttää ku mulla nää supistukset on pitkin päivää ja menee tosi kovaks masu ja oikeen henkee ahistaa ettei ne oo mitään sellasii et synnytys alkais tulee pikku hiljaa :S?!. ennen ne on ollu vaan et masu menee kovaks mut ei oo henkee ahistanu. sitten viime yönä taas paukkui luut ja huolella,se oikeen sattuu kun kääntyy,ja totesin ukolle et mä en voi kohta enään kääntyä ku tuntuu nii inhottavalle,tuntuu et masussa ois säkillinen kiviä..

se siitä tänään on isän uurnan lasku ja sitte onki enään perunkirjotukset ja muuta pikku paperisotaa..

aurinkoista päivää masuille..:)



k.h.p ja tärppi 31+6

k.h.p: mullakin on paljon noita masun kovettumisia ja henkeä ahdistaa. Eilen kävin kävellen hakemassa poitsun hoidosta, matkaa n. kilometri ja siinä matkalla piti vähän väliä pysähtyä puuskuttamaan, matkanteko kesti ennätys kauan. Harjoittelua se on vain, sillä mulla on ollut jo kans noita kauan, mutta kohdunsuu oli viime ti lääkärineukkarissa kiinni. Eli ei vaikutusta. Niitä ihania ärhäköitä synnytyssuppareita odotellessa...



Kiitos Turun markkinainfosta. Huomenna sitten startataan aamusta heti, niin ehditään tutustumaan keskiaikaisiin markkinoihin. Ihan kiva lähteä hieman reissaamaan, kun täällä kotona sitä keksii kokoajan tekemistä, yleensä siivousta ja oikeesti täällä ei kyllä ole siivottavaa enää, kun olen jo koko viikon puunannut. Jatkuisipa tämä siivousintoilu vielä vauvan syntymän jälkeenkin, vaan tiedän että loppuu kyllä siihen :(



Vauvan vaatteet on jo lipastossa valmiina. Muut välineet löytyvät varastosta pestyinä, sängyn kasaan (lue: mies kasaa, minä olen työnjohtaja) kyllä vasta sitten ihan vikalla viikolla ennen laskettua aikaa. Sairaalakassinkin ehtii kyllä sitten miettimään.



Pelkopolille olen menossa parin viikon sisällä, juttelin neuvolantädin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että se kannattaa. Mua helpotti jo tuo neuvolantädin kanssa käyty keskustelu, joten ehkäpä saan avun tai ainakin hieman luottamusta tulevaan koitokseen näin. Luottamusta omaan jaksamiseen ja osaamiseen, sitä tarvitaan!!!



Täytynee lähteä kauppareissulle poitsun kanssa, kera supistelujen, kun täytyy testata tuo seisomalauta, jonka mies eilen kävi ostamassa. Se olikin viimeinen tärkeä hankinta tähän projektiin.



Tuulenvirettä helteeseen :)



AuroraM 35+5

Heräilin tuossa puoli tuntia sitten... Oltiin pienempien kanssa siellä mökillä ja en saanut oikein nukuttua siellä. Nukuin jonkilaista koiranunta enkä oikein kunnon uneen päässyt ollenkaan. Ihanaa oli kuitenkin päästä rantasaunaan ja järveen uimaan :) Ens viikonloppuna pääsee sit uudestaan appiukon mökille!



KASTEMEKOSTA oli puhetta, meillä kans Nelonen kastetaan samassa kastemekossa kuin sisaruksensa ja isänsä ja monet mieheni serkut. Sekin on jo jotain 40 vuotta vanha. Minusta se mekko on ihana, sellaista brodeerattua puuvillaa, ei mitään pitsihörhelöitä ;) Siihen olen sitten vaihtanut satiininauhat ja ruusukkeen sen mukaan onko kastettava tyttö vai poika. Joka lapselle olen tehnyt omat jotta lapset saavat ne sitten aikanaan muistoksi yhdessä kastetodistuksen kanssa.



SUPISTELUISTA, mulla kanssa supistelee päivittäin ja ovat vähän kovempia kuin aiemmissa raskauksissa mutta eivät vielä lähelläkään sitä minkälaisiksi ovat muuttuneet sitten synnytyksessä. Joten en ole kovinkaan huolissani. Vähän tulee kyllä reissun päällä mietittyä et missäs se lähin synnäri nyt mahtaa olla....



Liikkuminen on muuttunu hankalaksi :( Sängyssä kääntyminenkin on valasmaista puuhaa, ja sohvalta/sängyltä ylösnouseminen. Pidempi istuminen saa lonkat ihan jumiin, eka kymmenen metriä ylös nousemisen jälkeen menee Ahtisaaren tyyliin.



NIMI on valmiina tytölle, mutta jos on poika niin ei mitään aavistusta! Ollaan koitettu kovasti miettiä tuota pojan nimeä mut ei ole vielä valmista tullut. Kuopukselle saatiin nimi valmiiksi viikkoa ennen ristiäisiä.



Muutenkaan VALMISTELUT vauvan tuloon on ihan vaiheessa. Yhtään vaatteita en ole pessyt. Pitäis vielä ostaa sellainen korisysteemi kodinhoitohuoneen tason alle minne vauvan vaatteet sais laitettua. Muutenhan tavarat on valmiina edellisistä mut ne vaatteet pitäis kyl käydä läpi ja pestä. Jos sitä ens viikolla sais sen korihommelin hommattua et sais ne vaatteet valmiiks. Sänky ja patja odottaa varastossa, mies saa ne sieltä tarvittaessa kyllä jos tässä ihan yllättäen lähdetään synnyttämään. Siellä odottaa myös sitteri (jonka päällinen pitää muuten pestä!) turvakaukalo ym. Tutteja en meinaa edes ostaa kun kolmesta lapsesta vain yksi sitä on meillä käyttänyt. Tuttipulloja steriloidaan sit jos niille näyttää tulevan tarvetta, toivottavasti kaikki menee imetyksen suhteen yhtä hyvin kuin tähänkin mennessä ja niitä ei tarvita. VAUVAN KOTIINPALUU vaatteita en ole miettinyt yhtään... Varmaan pitkähihainen body ja puolipotkarit.... Varalle mukaan viltti autoon siirtymisen ajaksi jos sattuu viileä ilma. Niin ja silkkimyssy päähän (sekin täytyy muuten pestä....)



Tänään olis tarkoitus lähteä käymään rannalla jos vaan saan ton ukon mukaan... Kummankin lapsen vahtimiseen ei mulla nopeus ja refleksit nyt riitä, varsinkin kun toinen haluaa jo polskia vähän pidemmällä ja toinen on ihan rantavedessä polskija. Se on vaan niin huono (siis ukko) lähtemään mihinkään.... Meillä muuten esikoinen täytti eilen jo 12v!! Kamala miten se aika menee. On nyt ukkinsa luona ja siellä kuulemma meni koko eilinen päivä juhliessa ja kakkua syödessä ;)



Mukavaa heinäkuun ekaa viikonloppua kaikille!



Peeveli rv 33+1

Heinäkuu se sieltä jo tulla tupsahti. Kovasti tuossa kesän alussa ajattelin, että ehdin kirjoitella oikein kunnolla, kun loma alkaa, mutta on tainnut mennä kuukausi, kun viimeksi kirjoittelin. Eilisen pinon lukaisin läpi.



Kastemekko on meilläkin sellanen, jota on käytetty jo vuosikymmenet. Se on yli 50 v vanha. Sillä on kastettu minut ja lähes kaikki serkkuni, äitini ja hänen sisaruksensa ja serkkunsa. Myös miehen puolelta löytyy ainakin hänen oma kastemekkonsa. Eli niistä jompikumpi tulee sitten käyttöön.



Uimassa oon käynyt muutaman kerran ja aion uida jatkossakin. Bikinit on toimineet ihan hyvin. Sitä en tiiä, onko vaikutuksia, kun ravaa saunassa ja uimassa, mutta ei ainakaan huonoa oloa tullut. Juhannuksena tuli mässättyä grilliruokaa ja makeaa vähän turhan paljon. Onko ketään muita herkuttelijoita elokuisissa?



Olin ihan varma, että elokuisia olisi jo syntynyt sinä aikana, kun en ole palstalla ehtinyt käydä, mutta eipä vielä ollutkaan Erian pojan lisäksi. Pian varmasti alkaa elokuisia ilmaantua. Ihan jo jännittää! Palstalla en oo ehtinyt pyöriä siksi, että meille tulikin taloprojekti, mikä vie aikaa tosi paljon. Joskus aiemmin sanoin, että vielä asutaan kerrostalossa jonkin aikaa, mutta niin kävikin, että omakotitalo valmistuu loppukesästä. Tässä samalla kun vielä järjestelee vauvan vaatteita ja tavaroita, niin puuhaa riittää paljon. Olette kuitenkin kaikki olleet mielessäni ja kovasti yritän ainakin käydä kirjoittamassa pieniä viestejä jatkossa ja lukemassa teidän kuulumisianne.



Onko kukaan tehnyt synnytystä varten jonkinlaista suunnitelmaa? Kokeneemmat varmaan osaavat sanoa, onko niistä ylipäätään mitään hyötyä? Jotenkin tuntuu, että suunnittelu on turhaa.



Miusta tuntuu, että vauvalla on tosi usein hikka. Alavatsalla tuntuu melko tasasesti pieniä nykäyksiä niin, että ainakin puoli mahaa tärähtelee sen tahdissa. Tälläset tuntemukset on alkaneet muutamia viikkoja sitten. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?



Rattoisaa heinäkuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!



Babyperhonen ja Onnikki rv 31+6

kello on noin 03.00 yöllä ja valvon. Syy on vaihteeksi uusi: viime raskaudesta tuttu kutitus ja raapiminen alkoivat. Olinkin jo ehtinyt ajatella, että vaiva ei toistu tässä raskaudessa, tosin siihen oli 75% mahdollisuus. Huokaus... Ei muuta kuin maksa-arvoja tarkistuttamaan. Seuraavan kerran on lääkäri vasta heinäkuun puolivälissä, joten pitää kai sitä ennen asia hoitaa. Jos kenelläkään on tämä sama vaiva, niin laitetaan Meraapijat -kerho pystyyn.



Vauvan vaatteista olen pessyt kaikkein pienimmät jo jokin aika sitten. Kotiin paluuta varten otan vain 2 pientä pirtsakkaa bodya mukaan ja parit puolipotkarit. Täällä on niin kamalat helteet elokuun lopulla, että ei luultavasti muuta tarvitse. Peiton nyt tietysti nakkaan kassiin, jos sattuu että sataa. Esikoinen syntyi lumimyrskyisenä päivänä, tällä kertaa on helteet :) Vaihtelua ainakin, jos ei muuta.



SAIRAALAKASSIa en ole vielä ehtinyt alkaa pakata, pitäisi sitäkin miettiä, kun heinäkuu menee lomaillessa. Katselin kaupassa eilen itselleni uutta aamutakkia, sairaalasta ei täällä saa mitään muuta kuin synnytyskaavun. Teki mieli ostaa sellainen ihanan heleän värinen collegekankaasta tehty aamutakki, mitään kylpytakkia kun en päälleni tahdo vetää ja siinä ympäri sairaalaa tassutella. Ostin muutamat rintaliivinsuojukset, sellaiset pestävät. En tykkää kertakäyttöisistä, saavat ihoni kutiamaan. Lisäksi kärryihin eksyi nännirasvaa, jonka viimeksi koin todella tarpeellisena. Eli vielä on tyhjä sairaalakassi. Edellisen kerran synnyttämään lähtiessä sen pakkaaminen oli vielä kesken ja tärkein taisi unohtua, nimittäin isin eväät :) Tällä kertaa lupasin ottaa kylmälaukullisen syötävää miesrukalle...



Menen tästä jatkamaan unia - ja raapimaan itseäni.



Tammikukka rv 31+4

BABYPERHONEN kyselit synnytyssuunnitelmasta. En edellisellä kerralla tehnyt minkäänlaista suunnitelmaa paperille. Mielessäni kävin kyllä läpi eri kivunlievitysvaihtoehdot ja juttelin mieheni kanssa siitä mitä ensisijaisesti toivoin. Kuitenkin ajattelin, että mennään nyt katsomaan ja oppimaan, eli avoimella mielellä lähdin peliin mukaan. Tällä kertaa olen ajatellut kirjata ylös muutaman asian ja jutella niistä jo etukäteen lääkärin kanssa (sama lääkäri synnytyksessä joka tekee tarkastuksetkin raskauden aikana). Mm. sen koen tärkeänä, että saisin vauvan heti rinnalleni ennen mitään muuta. Esikoinen oli hapen tarpeessa, joten sen vuoksi en saanut häntä heti rinnalleni. Toinen on se, että jos vain en tarvitse mitään tikkejä tms. toivon, että meidät jätettäisiin keskenämme hetkeksi aikaa ennen kuin vauva punnitaan yms.



Koin kyllä, että minun toiveitani kunnioitettiin ja eri vaihtoehdoista kerrotiiin avoimesti eikä mitään tuputettu, vaikka en ollut paperille omaa tahtoani tulikirjaimin kirjannutkaan. Ehkä kirjallisesta listasta ei kuitenkaan ole haittaakaan, varsinkin jos ei kätilön kanssa mene kemiat yksiin.

Hyvää viikonloppua kaikille palstalaisille!



Täällä ihailin juuri ulkona vaunuja ja käänsin kopan niin kuin vauvalla pitää olla eli kuomu auki työntäjää päin. Niin ja naapuri tuli tekemään pihahommia ihan rajalle eli oli varmaan ajatellut tulla kurkkaamaan, että onko niille jo vauva ilmestynyt, kun vaunuja siellä katsellaan :)



SUPISTUKSIA:

Mulla ei ole ollut hengenahdistussuppareita, mutta sellaisia on ollut hiljattain, että tulee vähän huono olo ja tulee tosi kuuma eli hiki. Mulla tosin sf-mitta on matalahko eli masu pikkasen alhaalla. Ennen viikkoa 34 taidetaan vielä iskeä jotain beetasalpaajia tai magnesium kamaa tarvittaessa sairaalassa, jos synnytys meinaa alkaa tai ihan liikaa supistelee.



tammenkukka: Mäkin olin maksatesteissä, vaikka mulla ei ole mitään raapimisongelmaa. On vaan ollut aiemmin ollut kohonneita arvoja hormoneista johtuen. Nyt pitää odottaa vielä ensi viikkoon sitten tuloksia. Puolessa välissä ei ainakaan ollut vielä mitään häikkää ja toivottavasti ei nytkään. Mitä sinulle viimeksi sanottiin, jos maksa-arvoissa oli vikaa? Johtiko synnytyksen käynnistykseen vai tarkkailtiinko vaan tilannetta ?



Nyt tuli mies kaupasta, adios!



Pia rv:lla 36

Olen seurannut tätä keskustelua aktiivisesti koko ajan, vaikka en ole kuukausiin kirjoitellutkaan. Vointi on ollut hyvä, nyt vain kohtu alkaa syödä tilaa muilta elimiltä eli ahdistaa ja närästää helposti. Myös hemppa on melko alhainen, 110.



Sokerirasitukseen joudun vielä loppumetreillä, sokeria on ollut pari kertaa pisussa, tämä johtunee siitä että olen vähän löysäillyt ruokavalion kanssa. Tämä sama vaiva oli myös esikoista odottaessa, eli munuaisporras oli alentunut ja sokeri pääsi helposti lävitse.



Hepatoosia minäkin jännään, samaa vaivaa mitä tammikukkakin. Vielä ei ole kutissut, mutta olen käynyt säännöllisesti verikokeissa ja tiistaina menen uudelleen, samalla vaivalla kun käyn sokerirasituksessa.



Että näin, onneksi viikot hupenevat ja kohta vauva syntyy! Itselleni odotusaika ei ole suurta nautintoa, etenkin kun kaikki herkut on kiellettyjä ja tuo hepatoosikin kummittelee taustalla...



Elluli 32 + 3

aamu on alussa, enpä kauan saanut nukuttua, kun heräsin rapsuttelemaan. Heinäkuun ensimmäisenä, eli tänään, juhlitaan Kanadapäivää joten tänään on kaikkea mukavaa muksulle (ja itselle) tiedossa. Ostimme jo eilen muutamia pieniä kanadanlippuja sekä punaisia ja valkoisia ilmaplloja. Aamupäivällä menemme ihailemaan ohikulkevaa paraatia ja iltapäivällä meidän hyvät ystävät tulevat kyläilemään. Heillä on suunnilleen saman ikäinen tyttö kuin meillä, joten lapsilla on seuraa. Lämpötilan pitäisi nousta yli +30C tänäänkin, joten keskipäivällä taidamme vain lokoilla sisätiloissa ennen vieraiden tuloa. Alan tosi herkästi voimaan pahoin helteellä ulkona oleskellessa. Sisällä olo on ok, kun on ilmastointi. Ilman sitä elämä olisi yhtä kärvistelyä.



Pia74: edellisessä raskaudessa mulla todettiin kohonneet maksa-arvot ja sen vuoksi kävin viimeisen kk aikana säännöllisesti sekä verikokeissa että sairaalassa kontrollikäynneillä (vauvan sydänäänten seurannassa ja liikelaskennassa, non-stress test, muistaakseni). Mulla oli maanantaille rv 38+5 sovittu kontrolli jossa olisi luultavasti päätetty käynnistää synnytys, mutta neiti lähtikin tulemaan edellisenä yönä ja vauva oli tuona maanantaina aamulla jo sylissä. Eihän tästä vaivasta ole äidille muuta haittaa kuin epämukava olo ja huoli vauvasta. Ilmeisesti tähän liittyy kohonnut riski, että lapsi syntyy kuolleena? Nykyään kyllä on niin hyvät tarkkailut, että en tiedä onko sen riski käytännössä kuinka suuri. Niin ja yleensä tämä kutina alkaa vasta rv27 jälkeen, niin ainakin oma lääkärini sanoi. En tiedä pitääkö paikkansa.



Aamupalalle mars...

SUPISTELUISTA näytti olleen juttua taas..

Mulla näyttäisi nuo harjoitussupparit loppuneen..Tilalle on tullut menkkamainen jomotus alavatsalla..Vielä aika epäsäännöllisesti ja katkeilevasti.Ja selkäkipu alaselkään..Kun se menkkakipu aalto tulee, niin se laittaa ihan tosissaan jo hengästyttään ja haukkomaan henkeä..Tuntuu kuin happi loppuisi..



Esikoisen synnytyksestä kun on jo niin paljon aikaa, etten juuri mitään muista, kuin sen ihanan tunteen, kun sain vauvan syliin..Kysyisinkin, vilkastuuko suolen toiminta synnytyksen lähestyessä???Ja mitä voi tarkoittaa, kun takapuoli on KIPEÄ!Ihan, kuin olisi tikku peräsuolessa ja on sitten TODELLA arka..Hyvä, kun istua pystyy enään..Ja kun suoli toimii näköjään (jo neljästi tänään), niin perä on jo aivan kosketusarka!!!

Sorry kuvaukset, mutta inhottava vaiva..!!Jos joku tietää mitä se voi olla ja liittyykö mahdollisesti raskuteen/synnytykseen, olisin kiitollinen!!



Auttakaahan toveria..



pikku_ruu & tytsy rv35+2

Tässä on ollut puhetta niistä " levottomista jaloista" yöllä(?)...

Tyhmänä nyt kysyn, että minkälaiset nämä levottomat jalat nyt sitten on..?Jos itsellä sattuisi kans olemaan..

LEVOTTOMISTA JALOISTA:

Eikös ne levottomat jalat ole sellaista, että jalat vaikka säpsähtelee unissaan niin että herää? Pienet säpsähtelyt nukahtaessa on kyllä ihan normaalia eli kuuluu ihan ei levottomistakin jaloista kärsivän arkeen joskus. Mulla on ollut sellaista joskus, että tuntuu kuin pitäisi liikutella jalkoja illalla kun on menossa nukkumaan ja joskus tullut näitä säpsyjä. Eli enpä tiedä olenko mä tässä raskaudessa nyt ihan varsinaisesti näistä vaivoista kärsinyt ollenkaan...mutta kuitenkin.



No kylläpäs kuulostaa ikävältä tuo menkkamainen juttu. Toivottavasti vauva vielä viihtyisi ainaskin ne kaks viikkoa siellä masun sisäpuolella.



Pia rv:lla 36

Jos tätä enää kukaan ehtii tänään lukea niin levottomilla jaloilla yleensä tarkoitetaan sellaista jalassa tai jaloissa olevaa tuntemusta että niitä on pakko liikutella. Tuntemukset tulevat yleensä lepotilassa eli kun iltaisin käy sohvalle tai muuten huilimaan niin ei siitä meinaakaan tulla mitään kun jalat villiintyvät =) Oma kokemukseni on että tuntemus on jossain kutituksen ja vähäisen kivun välimaastossa. Eli hiukan eri juttu kuin unen ja valveen rajalla tapahtuva yksittäinen sätkyttely (olipas taas lause...)



Ihan yleisesti tunnustettu vaiva johon saa lääkitystäkin tarvittaesta. Mielestäni aamu tv -tohtori selitti että tämä lääke sisältää dopamiinia eli sitä aivojen mielihyväainetta. Sitä kun on todettu olevan vähän veressä niillä joilla oireet ovat voimakkaammat jaloissa.



Löytyy netistä tietoa ja varmaan yhtä sun toista parannuskonstia. Yleinen varsinkin raskausaikana mutta kyllä niistä kärsivät muutkin kuin odottajat.



Itselläni ovat villasukat jalassa auttaneet mainiosti, niin hassunkuriselta kuulostava ohje kuin onkin!





Ja OMAA NAPAA kun en ole ehtinyt pinoutumaan...olen nyt 3. päivää sokerittomalla ruokavaliolla. Ei ole niin vaikeaa kuin luulin mutta äsken tuli sellainen olotila että keksiä ja pullaa tänne ja äkkiä! Mutta kun sitä ei kaapista löydy niin saa tämä mamma vaan purra kynsiään.



lauantai-illan jatkoa toivottaa,



Tuuli72 + jumppatyttö rv33+4

Mutta jalkapallo on niin tylsää ettei siihen jaksa keskittyä niin sentakia tässä surffailen netissä samalla kuin mies tuijottaa tuota fudista.



Mittasin juuri vatsan ympäryksen ja nyt se on jo 100 cm!

Jaiks.

kun luin viestini niin näytti vähän tuo mun allaoleva lause niin kuin olisin suluissa epäkohteliaasti kommentoinut sun tekstiäsi. Päivittelin siis vaan tuota omaa kirjoitustani lauseessa kun on ihan aivot helteen pehmittämät...



Eli hiukan eri juttu kuin unen ja valveen rajalla tapahtuva yksittäinen sätkyttely (olipas taas lause...)







Tuuli72 + jumppatyttö rv33+4

[/quote]

kellonlyömä ihan sama =) Ja jalkapalloleskenä istun yksin yläkerrassa. Loppuis jo tää yletön pallon potkiminen!



t.tuuli

Olisko kyse nyt levottomista jaloista..Ennen mulla ei moista vaivaa ole ollut..

Mä olen nyt öisin (en joka yö) herännyt, kun venyttelen sääriä ja pohkeita, joista on seurauksena mieletön kramppi pohjelihaksessa..Jalka on sit n.5 min. krampissa, eikä sitä pysty liikuttamaan ja on niin kamalan kipeä, että ei voi, kuin huutaa kirjaimellisesti..Viimeksikin itku pääsi, kun oli niin kipeä!!Aamulla herätessäni jäljellä oli vain paineen tunne siinä kohtaa pohjetta missä kramppi oli ollut ja se aristi sit lopun päivää..



Nyt mä menen saunomaan ja nauttimaan yksin omasta rauhasta..teen samalla jalkahoidon itselleni..Ja hemmottelen itseäni nyt vähän..

Pikainen kurkistus tänne ennen seuraavaa futismatsia ;)



Huh, viimeinkin työharjoittelu takana, olipahan aika rankka kaksiviikkoinen (vaikka olikin juhannus välissä). Lapsiakin oli ikävä, kun en ole koskaan aiemmin ollut näin pitkää aikaa heistä erossa.



Muutamia leppoisia työpäiviä vielä jäljellä, satunnaisesti silloin tällöin, joten vähitellen voi suunnata mieltä äitiyslomaa kohden. Tosin opiskeluhommia on vielä paljon jäljellä. Tänään soin itselleni vapaapäivän, huomenna on pakko aloittaa opiskelu todella, kun on enää 6 viikkoa laskettuun aikaan ja iso määrä työtä tehtävänä ennen sitä. Niin ja virallisesti äitiysloma alkaa sitten viikon päästä.



Mä jo odotin myös, että olisiko joku elokuinen päättänyt syntyä aikaisemmin, mutta ilmeisesti mitään sellaista ei ole päässyt vielä tapahtumaan? Itse olisin ihan valmis luopumaan tästä mahasta. Ja varsinkin TURVOTUKSESTA. Myös niveliä on alkanut särkeä, mutta luulen, että se johtuu tuosta fyysisen työn määrästä tällä ja viime viikolla. Työ kun oli aika rankkaa.



Maanantaina olisi neuvola, ja siitä ilmeisesti parin viikon päästä sitten viimeinen lääkärikäynti.



VALMISTELUISTA on ollut ilmeisesti puhetta. Mulla on vauvan vaatteet laatikostossa, mutta en ole vielä niitä pessyt. Mitään muuta en ole tehnyt. Tässä varmaan sitten jossain vaiheessa pitää alkaa miettimään sängyn paikkaa ja sairaalakassia (vaikka mun tuurillahan tämä menee ainakin 2 vk yliaikaiseksi, en siis kiirehdi tällä kertaa).



SUPPAREISTA: mulla on niitä myös, varsinkin liittyen rasitukseen. Mutta ei mitään erityisen kivuliaita, sellaisia mukavan napakoita vain. Tosin niitä vois kyllä alkaa tulla niitä vähän kovempiakin, jos ne vaikka saisivatkin jotain aikaan...



Jamssa rv34 (no niin, nyt sitä siis saisi jo ilmeisesti mennä omaan synnytyssairaalaan jos jotain alkaisi tapahtumaan)