Huvittaa aina nuo onnellisuustarinat siitä miten ikisinkun elämä mullistui parisuhteen löydyttyä

Aina niissä tämä entinen ikisinkku kertoo kuinka yritti ennen selitellä kuinka tyytyväinen oli sinkkuna, kuinka oli omaa aikaa eikä ollut vastuussa kenellekään. Kuitenkin oli koko ajan tyhjä ja yksinäinen, merkityksetön olo. Kaikki muuttui paremmaksi kumppanin lopulta löydyttyä.
Juuri samanlaisia kommentteja on täälläkin jatkuvasti. Selitellään sinkkuuden olevan oma valinta jne.
Ei löydy sympatiaa heille minulta.
Miksei voi vaan rehellisesti kertoa olevansa yksinäinen ja kaipaavansa kumppania rinnalleen? Nämä rehelliset sinkut saavat arvostukseni. Kaikkea hyvää heille. Toivottavasti löydätte etsimänne. Epärehellisille kurjaa loppuelämää!