Miltä (sun) elämä näyttää 5 vuoden päästä?

Toivottavasti asutaan isommassa asunnossa, meillä on lapsi, toinen tuloillaan, ja oon jossakin kivassa työpaikassa.

Surulliselta. Tulee raskas olo jo pelkästään sen ajattelemisesta. Uskon elämäni olevan vielä nykyistäkin hirveämpää.

RIP

Matalapalkka-alalla työskentelevä yksinäinen ja katkeroitunut keski-ikäinen nainen.

Ei ole paljon odotettavaa tulevaisuudelta.

Olen kuollut 5 vuoden päästä todennäköisesti.

Samalta kuin nytkin: sinkkuna yksin kotona tietokoneen ääressä, köyhyysrajan alapuolella.

Jotkut sanovat minua kyynikoksi, mutta viimeiset 40 vuotta todistavat että tervettä realismia se vaan on...

Tätä samaa. Syrjäytynyt luuseri kaupungin vuokrakämpässä vailla ihmissuhteita.

Tätä menoa olen mullan alla. 

Toivottavasti olen päässyt tästä oravanpyörästä, kulutan vain vähän ja nautin luonnon hiljaisuudesta.

En tiedä. Iso kääännekohta on tulossa 3 vuoden päästä ja siinä saattaa kääntyä pariinkin ihan erilaiseen suuntaan. Kaikki kuitenkin ihan kivoja vaihtoehtoja.

Jollei korona vie mennessään niin yhtä harmaalta kuin nytkin. Muutoksien mahdollisuus vähäistä. Päivä kerrallaan.

Toivon ettei sitä ole. Uskon niin.

Kuopus on vihdoin pois kotoa. Olen pystynyt opiskelemaan uuden ammatin. Voin harrastaa vapaammin. Samoin mies. Aikuisilla lapsilla menee mukavasti.

Olemme onnistuneet ostamaan omakotitalon, tai taloyhtiön puuhasetä on siirtynyt palvelutaloon. Joka tapauksessa saamme elää vapaammin kuin nyt.

Appiukko on haudassa -on menossa kovaa vauhtia sinne-, äiti on siirtymässä palveluntarvitsijoiden luokkaan. Anoppi on kiikun kaakun kotona tai intervallipaikalla. Näiden naisten kanssa tulee vääntöä siitä, mitä he todella tarvitsevat ja miten sitä on turha lykätä.

Minulla on menossa ns. kolmas elämä. Ehkä saan lapsenlapsia, ehkä en. Kallistun jälkimmäiseen.

Jos terveenä pysytään, niin puolisoni kanssa asutaan varmaan tässä missä nytkin, käyn töissä joko kuukausipalkalla tai teen nykyisen kaltaista työtä toiminimellä, puoliso on eläkkeellä. Matkustellaan, retkeillään, hoidetaan puutarhaa. Toivottavasti meillä on silloin kaksi koiraa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos elämä jatkuisi tällaisenaan (siis ennen koronaa ja ilman sitä), en elämältä tämän suurempia rikkauksia tms edes kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Matalapalkka-alalla työskentelevä yksinäinen ja katkeroitunut keski-ikäinen nainen.

Ei ole paljon odotettavaa tulevaisuudelta.

Uusi harrastus? Pienimuotoinenkin juttu piristää varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos terveenä pysytään, niin puolisoni kanssa asutaan varmaan tässä missä nytkin, käyn töissä joko kuukausipalkalla tai teen nykyisen kaltaista työtä toiminimellä, puoliso on eläkkeellä. Matkustellaan, retkeillään, hoidetaan puutarhaa. Toivottavasti meillä on silloin kaksi koiraa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos elämä jatkuisi tällaisenaan (siis ennen koronaa ja ilman sitä), en elämältä tämän suurempia rikkauksia tms edes kaipaa.

🧡

Muistan että tätä kysyttiin multa työhaastattelussa vuonna 2013.

Vastasin siihen naiselle (olen itse mies) että näen itseni parisuhteessa ja ehkä on oma perhekin silloin.

Mikä on totuus 7 vuotta myöhemmin? Muutamia lyhyitä tapailuja takana eikä kertaakaan vakavaa seurustelua.

Olen toivottavasti vihdoin jo k uollut tuolloin

Mulla on mies, pieni lapsi, asun toisessa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan että tätä kysyttiin multa työhaastattelussa vuonna 2013.

Vastasin siihen naiselle (olen itse mies) että näen itseni parisuhteessa ja ehkä on oma perhekin silloin.

Mikä on totuus 7 vuotta myöhemmin? Muutamia lyhyitä tapailuja takana eikä kertaakaan vakavaa seurustelua.

Ihan vinkiksi, että silloin kun tätä kysytään työhaastattelussa, niin ei kyllä olla kiinnostuneita parisuhdeasioista. Sitä paitsi naiselle tuollainen vastaus olisi ollut katastrofaalinen ja torpannut mahdollisuudet saada kyseinen työ.