Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen vahva ihminen, mutta nyt alkaa tuntua että pää hajoaa tähän yksinäisyyteen (korona)

Vierailija
11.04.2020 |

Olen vastikään eronnut ja muutenkin vasta totuttelemassa elämään yksin. Tähän saakka olen jaksanut tätä eristäytymistä melko hyvin. Soittelen perheeni ja ystävieni kanssa päivittäin, työpalavereita käydän Teamsin välityksellä yms. Fyysinen yksinäisyyteni on kuitenkin käsin kosketeltavaa. Herään yksin, vietän päivän yksin, käyn nukkumaan yksin.

Kun tänään kävin kaupassa, tuli yhtäkkiä kamalan surullinen olo, lähes paniikkireaktio. Kotimatkalla alkoi itkettää niin paljon, että oli vaikea nähdä eteen. En tiedä, mitä nimenomaista asiaa itken, mutta kaikki tuntuu niin raskaalta kestää yksin. Miten te muut eristäytymisen yksinäiseksi tekemät jaksatte tätä tilannetta? Onko vinkkejä edes jonkin asteisen mielenterveyden säilyttämiseksi?

Kommentit (30)

Vierailija
21/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

25 vuotta yksin ja ilman kosketusta. Ei tämä reilu kuukausi ole tuntunut oikein missään.

Tietenkin ihmiskontakteja kaipaa, mutta tähän nyt vain on sopeuduttava.

Enemmän mä olen huolissani muista ihmisistä, tutuista, sukulaisista ja perheenjäsenistäni kuin omasta jaksamisesta. Mä olen tottunut, joten mun ei ole tarvinnut keksiä uusia keinoja olla yksin ja mukavasti. Toivottavasti muutkin keksivät - hekin, jotka eivät ole tähän tottuneet.

Vierailija
22/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

No tulipa haasteelliseen ajankohtaan tuo ero, tämä poikkeustila koettelee varmaan meitä kaikkia muutenkin. Tarvitsisit nyt todella tukea. Luettuani ketjun tarkistin ja kyllä, www.mielenterveystalo.fi:ssä oli myös omahoito-ohjelma erosta, harjoituksia ym. Sieltä löytyy myös vastaavat masennuksesta, ahdistuksesta ym. Pitäisi olla luotettavaa tietoa.

Kovasti toivotan voimia Sinulle! Olen itsekin kokenut eron pitkän suhteen jälkeen ja todella rankkaa oli, mutta selvisin siitä monen vaiheen jälkeen ja kyllä Sinäkin selviät!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppihali!

Vierailija
24/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennus pelastaa kun aikaa on kulunut tarpeeksi <3

Vierailija
25/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joopajoo.. Erosta 4 vuotta ilman yhtäkään läheisyyden hetkeä.

Vierailija
26/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No tulipa haasteelliseen ajankohtaan tuo ero, tämä poikkeustila koettelee varmaan meitä kaikkia muutenkin. Tarvitsisit nyt todella tukea. Luettuani ketjun tarkistin ja kyllä, www.mielenterveystalo.fi:ssä oli myös omahoito-ohjelma erosta, harjoituksia ym. Sieltä löytyy myös vastaavat masennuksesta, ahdistuksesta ym. Pitäisi olla luotettavaa tietoa.

Kovasti toivotan voimia Sinulle! Olen itsekin kokenut eron pitkän suhteen jälkeen ja todella rankkaa oli, mutta selvisin siitä monen vaiheen jälkeen ja kyllä Sinäkin selviät!

Kiitos tsempeistä ja vinkkaamastasi omahoito-ohjelmasta. Pitää ehdottomasti tutustua asiaan.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itsellä todella stressaavat pari vuotta takana, elämässä ollut paljon vastoinkäymisiä. Alkuvuodesta sain vihdoin yhden asian elämässä kuntoon kunnes tuli corona.

Nyt tuntuu että ne kaikki asiat parin vuoden ajalta nousi taas mieleen. En nuku hyvin, näennpainajaisia, itken päivittäin, tulevaisuuteni näen synkkänä jne.

Mietin olenko masentunut tai onko minulla jokin ahdistuneisuushäiriö mutta kun töissä pystyn käymään.

Mutta tämä olo on kauhea. Välillä parempi päivä mutta sitten taas niin paha olla :(

Ihan normaali stressi- ja traumareaktio pitkään jatkuneisiin ongelmiin, kun ne viimeinkin laukeavat tai helpottavat. Ei ihminen ole kone, joka negatiivisten asioiden loputtua singahtaa välittömästi ilman tunnereaktioita tai muistoja sinne toiseen päähään. Lisäksi ei ole mitään tiettyä rajaa, jonka mukaan voidaan mitata traumoja aiheuttavia asioita. Jos se aiheuttaa trauman, se aiheuttaa trauman. Esimerkkinä vaikka nyt tämä korona; moni tulee olemaan tämän jälkeen traumatisoitunut, itse taas olen elänyt karanteenia muistuttavissa oloissa yksin sinkkuna 5 vuotta ja elämäni on netissä, joten minulle tämä on normaalia ja ei-traumatisoivaa. Samoin joku traumatisoituu erosta ja toinen selviää siitä helpommalla. Joku traumatisoituu lemmikin kuolemasta ja toinen ottaa pian uuden lemmikin.

Ole itsellesi lempeä ja pidä huolta hyvinvoinnistasi lepäämällä. Ihan normaalia, että vaikka kuvittelisi jo selvittäneensä asian X itsensä kanssa, jostain syvältä alitajunnasta nousee vielä rippeitä esiin 10 vuodenkin päästä. Et ole viallinen. Olet ihminen.

Vierailija
28/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

25 vuotta yksin ja ilman kosketusta. Ei tämä reilu kuukausi ole tuntunut oikein missään.

Tietenkin ihmiskontakteja kaipaa, mutta tähän nyt vain on sopeuduttava.

Enemmän mä olen huolissani muista ihmisistä, tutuista, sukulaisista ja perheenjäsenistäni kuin omasta jaksamisesta. Mä olen tottunut, joten mun ei ole tarvinnut keksiä uusia keinoja olla yksin ja mukavasti. Toivottavasti muutkin keksivät - hekin, jotka eivät ole tähän tottuneet.

Sama täällä, tosin olen ollut yksin 15 vuotta. En muista enää miltä tuntuu edes pitää jotakuta kädestä. Korona ei siis ole vaikuttanut mitenkään, näin minä aina elän. 

N37

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla vähän tökkii silmään tuo "olen vahva". Millaisina heikkoina luusereina sitten pidät muita ihmisiä?

Sinä panikoit ja itket nyt syystä, mutta jos muut joskus itkevät ja panikoivat, niin he tekevät sen pikku jutuista ja turhaan?

Vierailija
30/30 |
12.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän tökkii silmään tuo "olen vahva". Millaisina heikkoina luusereina sitten pidät muita ihmisiä?

Sinä panikoit ja itket nyt syystä, mutta jos muut joskus itkevät ja panikoivat, niin he tekevät sen pikku jutuista ja turhaan?

En pidä ketään heikkona luuserina, vaan pidän meitä kaikki inhimillisinä ihmisinä.  Tarkoitin sanavalinnallani lähinnä sitä, että olen itse aika monessa liemessä keitetty ja että voisin kuvitella, että monelle turvallisempaan ja tasaisempaan elämään tottuneelle tämä koettelemus iskee vielä kovemmin. Varmasti se lähes jokaiseen vaikuttaa jollakin tavalla. Yksin asuvat ovat kuitenkin yleisesti ottaen kaikista haavoittuvimmassa asemassa, erityisesti ne, jotka juuri nyt kaipaisivat syystä tai toisesta enemmän ystäviensä tai perheensä läheisyyttä. 

Ap