Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein lähes nelikymppisen pitää "ilmoitella itsestään" sukulaisille?
10.04.2020 |
Kuvittelevat minun kuolleen kotonaan jos en muutaman päivän välein vastaa turhanpäiväisiin viesteihin sukulaisille, joista en edes pidä ja joita välttelen syystä.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kontrollia "huolehtimisen" varjolla. Haluavat udella elämästäsi eivätkä siedä itsenäisyyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin! Kerran olin vastaamatta aamulla puhelimeen ja jo iltapäivällä oli äidin hankkima huoltomies oven takana. Asun omassa asunnossa.
M 42
Olin 30+ kun unohdin perjantaina puhelimen kotiin lähtiessä kavereiden kanssa viihteelle. Kun kotiuduin sunnuntaina iltapäivällä, törmäsin rappukäytävässä hätääntyneisiin vanhempiini jotka odottivat poliisia ja huoltomiestä paikalle.
No tuo on ihan normaalia. Kyllä saa olla huolestunut jos joku ei vastaa 2 päivään puhelimeen!
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Olen ollut pari vuotta terapiassa masennus- ja ahdistusoireiden takia. Minulla on ongelmia mm. lähiomaisten kanssa kommunikoinnissa. Terapeutti antaa erittäin harvoin mitään suoria ohjeita tai suosituksia, mutta yksi niistä harvoista on se että aikuisella ihmisellä ei lähtökohtaisesti ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä vanhempiinsa. Jos vanhemmat ovat jo vuosikausia sitten olleet riittävän aikuisia esim. pystyäkseen tekemään lapsen / lapsia, ja ko. lapsi elää nyt itsenäisesti niin... noh, velvollisuudet ovat tässä suhteessa aika vähissä.
Viime kesänä uskalsin lopulta kertoa kahdelle stressiä aiheuttaneelle sukulaiselle että vietän nyt ihan omissa oloissani kaksi viikkoa (!). Molemmat ottivat vähän nokkiinsa. Kellään ei kuitenkaan ollut mitään hätää ja oma helpotukseni oli valtava.
Toivottavasti maksat terapiasi ihan itse, etkä sekoita siihen yhteiskunnan rahoja.
Siis voiko täysi-ikäinen tai edes lapsi olla noin hullu, että tarvitsee terapeutin joka sanoo, että ei ole ilmoittautumisvelvollisuutta muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin 49 vuotiaana Aasiaan kertomatta siitä kenellekään ja en ole yhteydessä kehenkään sen jälkeen ollut.
M. 61
Phnom Penh
Kai he nyt olisivat huomanneet, jos olisit heidän kotonaan kuollut! :-o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut sukulaisistani mitään 16 vuoteen, toki näen profiilit Facebookissa, mutta miksi ottaisin yhteyttä.
Jokainen elää omaa elämäänsä.
N. 52
Singapore
Minä en pidä koskaan mitään yhteyttä muihin sukulaisiini kuin omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Tämä on tuntunut aina ihan luonnolliselta, ja minusta on outoa että jotkut soittelevat esim. tätiensä ja setiensä kanssa. Tai ei se mitään outoa ole, mutta en näe sitä omalla kohdallani mitenkään mahdollisena. Eikä ole kyse siitä, että meillä olisi jotenkin huonot välit: ei vaan ole oikeastaan mitään välejä. Jossain sukujuhlissa nähdään 15 vuoden välein ja siinäpä se.
Vanhempieni, lähinnä äidin kanssa soittelemme silloin tällöin. Nyt korona-aikaan muutaman kerran viikossa, normaalisti paljon harvemmin. Näemme muutaman kuukauden välein. Emme asu kaukana toisistamme, mutta ei vaan ole mitään syytä tavata jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Olen ollut pari vuotta terapiassa masennus- ja ahdistusoireiden takia. Minulla on ongelmia mm. lähiomaisten kanssa kommunikoinnissa. Terapeutti antaa erittäin harvoin mitään suoria ohjeita tai suosituksia, mutta yksi niistä harvoista on se että aikuisella ihmisellä ei lähtökohtaisesti ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä vanhempiinsa. Jos vanhemmat ovat jo vuosikausia sitten olleet riittävän aikuisia esim. pystyäkseen tekemään lapsen / lapsia, ja ko. lapsi elää nyt itsenäisesti niin... noh, velvollisuudet ovat tässä suhteessa aika vähissä.
Viime kesänä uskalsin lopulta kertoa kahdelle stressiä aiheuttaneelle sukulaiselle että vietän nyt ihan omissa oloissani kaksi viikkoa (!). Molemmat ottivat vähän nokkiinsa. Kellään ei kuitenkaan ollut mitään hätää ja oma helpotukseni oli valtava.
Saanko kysyä että miten terapeuttisi suhtautuu aikuisen lapsen vanhempien yhteydenpitoon? Eli koskeeko tämä sama "lapsemme on nyt aikuinen ja pärjää itse, joten meidän ei tarvitse olla hänen kanssaan nyt tekemisissä enää" myös aikuisen lapsen vanhempiin? Vai onko vain aikuisella lapsella tämä oikeus? Eli lähtökohtaisestiko saa myös vanhemmat itse päättää viitsivätkö enää vastata jälkikasvunsa puheluihin, kun tämä kerran on aikuinen nyt?
Aivan en minä odota lapsiltanikaan yhteydenottoja jos ei ole mitään tärkeää asiaa. Menköön sitten vaikka vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80 v. ätini soittaa minulle 0-3 kertaa viikossa, määrittelen itse minulle sopivan puhelun pituuden, samoin päätän itse mitä kerron tai mitä en kerro omista asioistani.
Jos minulle soittaa vanhempani, sisarukseni tai joku muu sukulainen tai ystävä, niin tietenkin soitan takaisin, jos en ole ehtinyt vastaamaan.
Onko teillä erakoituneilla psyykepuolella kaikki ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisit jos sukulainen vaatisi yhteydenpitoa?
Miten "vaatisi"? Eiköhän normaalit ihmiset ymmärrä vinkin jos yhteydenpito on yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisit jos sukulainen vaatisi yhteydenpitoa?
Miten "vaatisi"? Eiköhän normaalit ihmiset ymmärrä vinkin jos yhteydenpito on yksipuolista.
Jos sukulainen ei ole normaali?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisit jos sukulainen vaatisi yhteydenpitoa?
Miten "vaatisi"? Eiköhän normaalit ihmiset ymmärrä vinkin jos yhteydenpito on yksipuolista.
Jos sukulainen ei ole normaali?
No ei olekaan, jos ei ymmärrä yskää
Vierailija kirjoitti:
Just sanoin kaksi päivää sitten omille vanhemmilleni, että ei tarvitse joka päivä soitella ja viestitellä, voimme hyvin ja he varmasti sitten kuulevat jos tilanne jotenkin muuttuu. Alkoi ottaa päähän se päivittäinen kuulustelu ja holhoaminen, en halua kertoa heille päivittäisistä tekemisistäni, koska siihen ei mielestäni ole mitään tarvetta.
Olen 30v, 11 vuotta asunut omillani kaukana vanhemmista. Soittavat yleensä kerran viikossa ja silloin jutellaan hetki, se on minulle ok. Tämän koronatilanteen takia luulevat, että kaipaan jotenkin enemmän. En tosiaan.
Ei se siitä johdu, että olisivat huolissaan sinusta, vaikka niin ehkä sanovatkin. Kun ei voi tavata ystäviä, kaipaavat juttuseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä koskaan mitään yhteyttä muihin sukulaisiini kuin omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Tämä on tuntunut aina ihan luonnolliselta, ja minusta on outoa että jotkut soittelevat esim. tätiensä ja setiensä kanssa. Tai ei se mitään outoa ole, mutta en näe sitä omalla kohdallani mitenkään mahdollisena. Eikä ole kyse siitä, että meillä olisi jotenkin huonot välit: ei vaan ole oikeastaan mitään välejä. Jossain sukujuhlissa nähdään 15 vuoden välein ja siinäpä se.
Vanhempieni, lähinnä äidin kanssa soittelemme silloin tällöin. Nyt korona-aikaan muutaman kerran viikossa, normaalisti paljon harvemmin. Näemme muutaman kuukauden välein. Emme asu kaukana toisistamme, mutta ei vaan ole mitään syytä tavata jatkuvasti.
Jep! Minä saan enolta, isältä ja äidiltä viestin muutaman kerran vuodessa. Äippä ehkä soittaa, jos on jotain asiaa tyyliin kerran vuodessa. Sisarusten kanssa pidän yhteyttä enemmän, ainakin kerran viikkoon jotain viestintynkää.
Meillä riittää, kun tietää, että toinen on hengissä. Muuten ei olla tekemisissä. Sukuani en tunne, ei ole koskaan ollut mitään välejä kehenkään.
Näin on menty jo 20 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Alle nelikymppisen päivittäin, neljänkympin jälkeen joka toinen päivä.