Meikkasin, laitoin vaatteet päälle ja olin lähdössä ulos kunnes erehdyin vielä vilkaisemaan itseäni uudelleen peilistä
Ajattelin, että meikkaus piristäisi ja kävisin pienellä kävelyllä katsomassa auringonlaskua. Ja pskat. Hirveä itseinho ja mielialan romahdus iski taas. Oksetin itseäni kun katsoin peilistä. Kauhea itsestään jotakin kuvitteleva, tyhjän ja merkityksettömän elämän omistava iso nainen kaksarilla tuijotti sieltä. Riisuin vaatteet ja lysähdin. Muilla samoja tunteita?
Kommentit (38)
Mennään pimeällä ulos. Vielä tunti niin laitan vaatteet päälle ja vien roskat.
Sama mutta kasvojani pilkattu niin rajuin sanoin että päädyin epäonnistuneeseen kauneusleikkaukseen ja itseinho ei parane kun ei ulkonäköäkään saa ennalleen
ei kannata käydä vaatekaupoissa koko ajan sovittamassa vaatteita, se vaan pahentaa tilannetta jos on jo valmiiksi huono itsetunto
Nyt korona-aikana kannattaa käydä ulkona. Piiitkän turvavälin takia kukaan ei huomaa, miltä näytät.
Sitten, kun tämä hässäkkä on ohi, jäät pysyvästi kotiin.
Ikkunasta näkyy upea auringonlasku..’ harmittaa niin etten lähtenyt ulos :(
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole peilejä ku vessassa. Kokovartalopeiliä ei ollenkaan. Muutettiin 4v sitten ja ne jäi puuttumaan. Hyvin oon pärjännyt. Jätin meikkaamisetkin samoihin aikoihin niin, että nyt meikkaan kerran pari kuussa jos on joku tapaaminen esim lasten koululla tai joku erityinen iltameno.
Ai että musta on tullut hyväntuulisempi ja nätti. Lihonut olen 14 kiloa neljässä vuodessa, mutta syynä lihassairaus ei peilin puute. Olisin kyllä sairaan onnellinen jos voisin lähteä kunnon iltakävelylle tai juoksulenkille! Mutta kokeile luopua peileistä, ilmankin pärjää.
Täällä toinen kipeä joka kans lähtisi lenkille jos niveltulehduksiin vaan sallisi. Ja arskat päähän, siinä mitään meikkattais😅
Itsellä taas toisin päin, eli olen tottunut näkemään itseni meikkaamattomana tai hyvin vähän meikattuna, hiukset letillä niskassa ja päälläni pipo, huomiovaatteet sekä raskaat työkengät. Sitten kun joskus harvoin meikkaan itseni ihan ajan kanssa, laitan pitkät hiukseni kauniisti ja pukeudun siististi, laitan esimerkiksi kauniit korolliset nilkkurit, hyvin istuvat housut ja kivan tavallisen takin ja paifan, niin olen peiliin vilkaistessa oikein tyytyväinen itseeni. Peilin edessä on kiva hymyillä itselle ja mielikin virkistyy huomattavasti, kun näkee, että sitä voi nelikymppinen nainenkin näyttää oikein kivalle eikä aina sellaiselta kiljuvan neonkeltaiselle työmiehelle. Miehenikin tykkää nähdä minut laitettuna, aika saunapuhtaana olenkin kuulema paras.
Mulla on ollut samoja tuntemuksia viime viikkoina, vaikka muuten olen ihan ok itseni kanssa. Masennus aiheuttaa itseinhon tunnetta, ja voi olla että eristys saa masentumaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ulkonäkö määrittää sen, millainen mieliala on, on paljon suurempia ongelmia kuin se ulkonäkö.
Ja rahalla ei ole väliä, sanoi rikas.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Mulla on hirveässä kunnossa iho ja sitä ei mikään meikki oikein peitä, vaaleat piirteet saa naaman näyttämään puuroiselta. Olen nyt kolmekymppinen ja lihonut kymmenen vuoden aikana varmaan sen 20 kiloa eikä se sovi mulle yhtään. Mies oli ottanut musta kuvan tänään salaa kun istuskelin kotona pahaa-aavistamattomana, teki mieli itkeä kun näin sen.
Miksi mies otti susta kuvan? Ehkä kuva oli huono otos. Paremman kokonaiskuvan saa videosta tai useammasta kuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas toisin päin, eli olen tottunut näkemään itseni meikkaamattomana tai hyvin vähän meikattuna, hiukset letillä niskassa ja päälläni pipo, huomiovaatteet sekä raskaat työkengät. Sitten kun joskus harvoin meikkaan itseni ihan ajan kanssa, laitan pitkät hiukseni kauniisti ja pukeudun siististi, laitan esimerkiksi kauniit korolliset nilkkurit, hyvin istuvat housut ja kivan tavallisen takin ja paifan, niin olen peiliin vilkaistessa oikein tyytyväinen itseeni. Peilin edessä on kiva hymyillä itselle ja mielikin virkistyy huomattavasti, kun näkee, että sitä voi nelikymppinen nainenkin näyttää oikein kivalle eikä aina sellaiselta kiljuvan neonkeltaiselle työmiehelle. Miehenikin tykkää nähdä minut laitettuna, aika saunapuhtaana olenkin kuulema paras.
Minut meikkaaminen saisi näyttämään vain oudolta. Paksulla miesmäisellä iholla meikkivoide saa ihon näyttämään paksummalta ja uurteisemmalta, roikkuvalta taikinakasalta. Ihoni näyttää paremmalta ilman meikkiä, vaikka se onkin huono ja kirjava.
Huuleni ovat myös niin epäsymmetriset, että niitä ei meikillä viitsi yhtään korostaa.
Isot erikokoiset sieraimet myös erottuvat selkeämmin, kun on laittanut meikkivoidetta. Kaksi valtavaa mustaa aukkoa keskellä naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet seksin tarpeessa.
Sekin. :D ei ole ollut mitään juttua yli vuoteen.
Kohta 20 vuotta. Get on my level.
M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet seksin tarpeessa.
Sekin. :D ei ole ollut mitään juttua yli vuoteen.
Kohta 20 vuotta. Get on my level.
M40
Sitä on siis joskus ollut? Miksi ei sen jälkeen, jos on joskus onnistanut? Mitä itse sanot syyksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet seksin tarpeessa.
Sekin. :D ei ole ollut mitään juttua yli vuoteen.
Kohta 20 vuotta. Get on my level.
M40Sitä on siis joskus ollut? Miksi ei sen jälkeen, jos on joskus onnistanut? Mitä itse sanot syyksi?
Yritin olla jotain muuta kuin olen.
Minä pidän yleensä jonkinlaisen kurin naamassani ja vaatteissani, mutta kun nyt parin viikon karanteenin jälkeen erehtyin vilkaisemaan kylppärin suurentavaan peiliin, niin voi kauhistus, haalistuneet horottavat kulmakarvat (kestoväri on lopussa) ja parvekkeella hankittu maksaläiskä poskessa ja leuassa ylimääräisiä karvoja. Juu, alan ommella naamasuojaa ja etsiä peittäviä aurinkolaseja, vaikka en oikeastaan ketään erityisemmin usko kiinnostavan, miltä näytän koronalookissani.
Mulla oli syksyllä synttärit ja kivaa oli. Olin ihan viimeisen päälle laittautunut, kivat vaatteet ja meikit. Kampaajallakin kävin.
Katsoin niitä kuvia itsestäni ja itkin.
Olin mielestäni kivan näköinen ja iltakin oli onnistunut. Silti joka kuvassa katsoo ihan helvetin lihava nainen. Se olin minä. Oikea kunnon pallo, jolla on meikkiä ja hienosti laitetut hiukset.
Ei se kuulkaa paljon vaikuta jos on nätti naamasta kun leuasta alaspäin kaikki vaan höllyy ja roikkuu ja ällöttää.
Ihmisetkin katsoo ja naureskelee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli syksyllä synttärit ja kivaa oli. Olin ihan viimeisen päälle laittautunut, kivat vaatteet ja meikit. Kampaajallakin kävin.
Katsoin niitä kuvia itsestäni ja itkin.
Olin mielestäni kivan näköinen ja iltakin oli onnistunut. Silti joka kuvassa katsoo ihan helvetin lihava nainen. Se olin minä. Oikea kunnon pallo, jolla on meikkiä ja hienosti laitetut hiukset.
Ei se kuulkaa paljon vaikuta jos on nätti naamasta kun leuasta alaspäin kaikki vaan höllyy ja roikkuu ja ällöttää.
Ihmisetkin katsoo ja naureskelee.
Yksi ystävistäni on noin 158 cm pitkä ja painoa hänellä on yli 100 kg, mutta vaikka painoa onkin rutkasti liikaa, niin hän ei itke painoaan. Upeampaa ihmistä saa hakea. Hän ei vollota itsesäälistä tai kerjää säälipisteitä keneltäkään, vaan on vakaa, rauhallinen ja hyvä ihminen, välittävä ystävä, huolehtiva huumorintajuinen äiti lapsilleen ja iäkkäille vanhemmilleen hyvä tytär.
En ymmärrä ollenkaan itsesäälisiä ihmisiä.
Mullakin saattoi olla tuollaisia tilanteita nuorempana. Mutta kun ikää on tullut niin elämä on opettanut. Sairastuin tautiin, joka vei liikuntakyvyn, ennenkuin sain oikean lääityksen ja sairauden hoitotasapainoon. Nykyään olen tosi kiitollinen ja iloinen että pääsen liikkumaan ja ihailemaan sitä auringonlaskua ja montaa muutakin asiaa. Voit ap sinäkin ajatella että kaikki on suhteellista. Nyt sua vaivaa oma ulkonäkö, tulevaisuudessa voi vaivata se ettet ulkoillut kun oli mahdollisuus.