Lue keskustelun säännöt.
99% videopelien tarinoista on helvetin lapsellisia
10.04.2020 |
Tykkään pelata videopelejä. Ne on rentouttavia ja hauskoja, mutta ärsyttää miten helvetin huonoja tarinoita videopeleissä lähes aina on ihan paria poikkeusta lukuunottamatta. Aina joku c-luokan hollywood juoni jossa joku kova tyyppi pelastaa maailman. Sellaisia 13-vuotiaalle sopivia voimafantasioita. Ärsyttää aikuisena pelata näitä. Pelit itsessään hauskoja mutta se tarina on se kura mikä pitää niellä irvistellen jos haluaa pelata.
Kommentit (84)
Mutta suurimmassa osassa elokuvia ja sarjoja on pelattavuus aivan surkea, eikä katsojalla ole mitään valtaa vaikuttaa tapahtumiin, vaan sarja/leffa esitetään ohjaajan määrittelemänä lineaarisena tunnelijuoksuna. Graafikat ovat kyllä hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjat on pelkkää voimafantasiaa nykyisin. Pelissä tarinan osuus on vielä pienempi joten siitä mennään mistä aita on matalin. Yleensä pelaajat haluavat mieluummin suoraa toimintaa kuin syväluotaavaa tarinankerrontaa.
Breaking Bad, Black Mirror, Mindhunter, Chernobyl jne. Pelkkää voimafantasiaa? Yhtä hyviä pelitarinoita jos olisi kuin noissa sarjoissa, niin avot. Mutta hiljaista on.
Todennäköisesti ne olisivat todella tylsiä pelejä.
Enpä usko. Ellei arvioijana ole 13v jolle kiinnostavin juttu on se että kova jätkä vetää kaikkia kuonoon.
Viihdytä meitä kertomalla mitä esimerkiksi Breaking Bad - the Game:ssa tapahtuu. Taas joku 3rd person laahustetaan pistooli kädessä huumelabrassa?
Huomaa että geimerin mielikuvitus on hyvin rajoittunut kun ei tule mieleen muuta kuin "ammu kaikki vastaantulevat". En tiedä millainen Breaking Bad peli olisi, enkä itseasiassa sellaista kaipaa, mutta ehkä jotain samantapaista kun RDR2 voisi toimia.
Breaking Bad voisi toimia hyvin seikkailupelinä. Väliin yksinkertaisia puzzleja kemikaalien parissa, "vaikeita" valintoja ja tarinan kerrontaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelaajat heti alapeukuttelemassa kun eivät kestä yhtään kritiikkia vaikka ap itsekin sanoo pelaavansa. Luetelelkaa nyt sitten niitä pelejä joissa on oikeasti korkeatasoinen tarina, joka ei ole pelkkää "alfauros/naaras pelastaa maailman suurelta pahikselta vetämällä kaikkia lättyyn".
Tässä kommentissa paistaa taas läpi ihminen joka ei pelaamisesta eikä peleistä tiedä mitään.
Porukka varmaan alapeukuttaa sen takia koska ap on asiasta pihalla kuin lumiukko. Varmaan sulanutkin jo kun talvi alkaa olla ohi.
Huvittavaa näitä on kyllä lukea kun joillain tuntuu olevan niin pakottava tarve halveksia pelejä ja pelaajia samalla ylistäen omia harrastuksiaan.
Antaa hölmön kuvan vain teistä pelaajien haukkujista, ei pelaajista.
Tarinat elokuvina tai kirjoina. Pelit taas nautin simulaatioina tai hiekkalaatikoina, joissa itse pelimekaniikan puitteissa testata taitoja, ideoitani ja päästää luovuuden valloilleen. Näin pääpiirteittäin, vaikka jotkut lapsuuden tarinapelit jääneet lämpimästi mieleen.
Minecraft. Jos olisi aikaa, niin helposti voisin viettää kuukausia rakentaen jotain kaupunkia rakennus rakennukselta suunnitellen käyttötarkoitusta, ekosysteemiä...
Realistiset räiskintä-/ sotapelit. Mahdollisuus simuloida tulitaistelutilannetta, jota muuten tuskin pääsee aidossa elämässä kokemaan.
Realistiset ajopelit. Tosin nyt minulla ei ohjainrattia, joten en ole hetkeen päässyt pelaamaan. Ja taas aidossa elämässä hankala päästä minnekään hurjastelemaan. Lentosimulaattorit sama juttu.
Johonkin näiden kahden välimaastoon menee myös GTA-pelisarja. En ole uusimpiin tutustunut, mutta tarinan lisäksi näissä isossa osassa vapaa maailma, jossa saa itse törttöillä ja tehdä kaikkea mikä muuten on laitonta ja sopimatonta. Kaipaisin vain realistisempaa versiota.
Mm. Paradox Interactiven strategiapelit erityisesti HOI-sarja, jossa saa manageroida sotaa käyvän maan taloutta, politiikkaa ja asevoimia divisioonatasolla. Ihan strategian ja taktiikan lisäksi olen tykännyt esim. muuttaa eri suurvaltojen suhteita ja sitten vaihta johonkin Väli-Amerikan pikkumaahan ja oikeastaan vain seurata miten maailmanpolitiikka ja sota etenee. Jos olisin historianopettaja, niin voisin korvata ensimmäisen ja toisen maailmansodan pelaamalla luokan kanssa näitä pelejä.
Kerbal Space Program avaruusohjelmasimulaaitopeli. Tämäkin sopisi vallan hyvin jonnekin yläasteen fysiikantunnille antamaan vahvan mielikuvan mekaniikan peruslakien toiminnasta. Varmaan antaisi enemmän eväitä todellisuuden ymmärtämiseen kuin lukion fysiikka 1. Ainakin niille, jotka eivät jatka tuota pidemmälle.
Selviytymispelinä Long Darkin vapaa muoto, jossa saa suhteellisen vapaasti koettaa selviytyä Kanadan erämaan talvessa.
Vierailija kirjoitti:
Pelaat vääriä pelejä. Itse suosittelen tarinoiden osalta esimerkiksi: Hellblade, Red Dead Redemption I ja II, Witcher III ja Horizon: Zero Dawn.
Toki, koska useissa peleissä pelataan vain yhdellä hahmolla eli päähahmolla, niin päähahmo on usein jollain tavalla "erityisempi" verrattuna muihin hahmoihin. Tämä on yleistä kaikessa fiktiivisessä tarinassa, koska olemme ihmisinä tottuneet tällaiseen tarinamuotoon.
Horizon: Zero Dawn on kyllä huippu, oon pelannut sen läpi mukaanlukien sen Frozen Wild lisärin. Maailmaa tutkiessa ja bonuksia metsästäessä meni yli 65 tuntia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta suurimmassa osassa elokuvia ja sarjoja on pelattavuus aivan surkea, eikä katsojalla ole mitään valtaa vaikuttaa tapahtumiin, vaan sarja/leffa esitetään ohjaajan määrittelemänä lineaarisena tunnelijuoksuna. Graafikat ovat kyllä hyvät.
Ei aina nekään. Yksikin ohjaaja tuossa taisi pyytää anteeksi linssiheijastusten yliannostusta leffoissaan. Vanhoissa leffoissa saattaa myös efektit vanhentua käsiin. Esim. eka robocob menee naurettavan puolelle sen ison robotin tullessa kehiin.
No jaa, itse ainakin keksin useammankin pelin joissa on hyvä tarina:
Last of Us
Wolfenstein: New Order
Wolfenstein: New Colossus
Hellblade: Senua Sacrifice
Everybodys Gone to the Rapture
Layers of Fear
FIrewatch
Resident Evil 7
Plague Tale.: Innocence
Life Is Strange
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en välitä tarinavetoisista peleistä lainkaan. Silloin kun haluan tarinoita, luen kirjoja tai katson elokuvia. Kun haluan pelata, en halua pelata tarinoita. Ymmärrän, että joku tarinan tynkä pitää joissain peleissä olla. Yleensä skippaan kaikki välianimaatiot. Tai itse asiassa pelailen enimmäkseen autopelejä tai jotain muuta, joissa tarinaa ei ole.
Minulla vähän sama, mutta pelailen silti näitä tarinavetoisia roolipelejä. Pelaan niitä kuitenkin kaiken sen muun ekstran vuoksi mitä niissä on kun voi maailmaa tutkia. Rakastan open world-tyyppisiä juttuja missä voi tutkia ja kerätä kaikenlaista kasvia ja etsiä aarteita, tutkia luolastoja ja tehdä erilaisia questejä. Pelin tarinasta en yleensä välitä yhtään ja usein olen vähän pihalla että kuka kukin on kun en ole niin kiinnittänyt huomiota välianimaatioihin, sentään kyllä yleensä katson ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka käyttää samassa lauseessa helevetti ja lapsellinen on itse henkisesti lapsi.
Vanhemmista peleistä esim. Vagrant Storyssä on hyvä juoni. Myös Shadow Heartsissa, sekä sen jatko-osassa Shadow Hearts: Covenantissa on mielenkiintoinen juoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelaat vääriä pelejä. Itse suosittelen tarinoiden osalta esimerkiksi: Hellblade, Red Dead Redemption I ja II, Witcher III ja Horizon: Zero Dawn.
Toki, koska useissa peleissä pelataan vain yhdellä hahmolla eli päähahmolla, niin päähahmo on usein jollain tavalla "erityisempi" verrattuna muihin hahmoihin. Tämä on yleistä kaikessa fiktiivisessä tarinassa, koska olemme ihmisinä tottuneet tällaiseen tarinamuotoon.
Onko noissa ideana muutakin kuin juoksennella ympäriinsä räiskimässä ja vetämässä lättyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaat vääriä pelejä. Itse suosittelen tarinoiden osalta esimerkiksi: Hellblade, Red Dead Redemption I ja II, Witcher III ja Horizon: Zero Dawn.
Toki, koska useissa peleissä pelataan vain yhdellä hahmolla eli päähahmolla, niin päähahmo on usein jollain tavalla "erityisempi" verrattuna muihin hahmoihin. Tämä on yleistä kaikessa fiktiivisessä tarinassa, koska olemme ihmisinä tottuneet tällaiseen tarinamuotoon.
Onko noissa ideana muutakin kuin juoksennella ympäriinsä räiskimässä ja vetämässä lättyyn?
On. Mainitsemiasi elementtejä kyllä löytyy, mutta ideana on paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaat vääriä pelejä. Itse suosittelen tarinoiden osalta esimerkiksi: Hellblade, Red Dead Redemption I ja II, Witcher III ja Horizon: Zero Dawn.
Toki, koska useissa peleissä pelataan vain yhdellä hahmolla eli päähahmolla, niin päähahmo on usein jollain tavalla "erityisempi" verrattuna muihin hahmoihin. Tämä on yleistä kaikessa fiktiivisessä tarinassa, koska olemme ihmisinä tottuneet tällaiseen tarinamuotoon.
Onko noissa ideana muutakin kuin juoksennella ympäriinsä räiskimässä ja vetämässä lättyyn?
Luin noista parin pelin esittelyt/"arvostelun. Hyvä tavaton miten lapsellista skeidaa, jota yritetään kuorruttaa "syvällisemmäksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% elokuvien tarinoista on helvetin lapsellisia
Ei taas näitä. Aina kun kritisoit videopelejä yhtään, niin verrataan elokuviin/kirjoihin. Se nyt vaan on fakta, että tarinankerronnan välineenä videopelit on kaukana jäljessä elokuvista tai kirjoista. Jopa ihan keskitason viihdehömppäleffakin sisältää enemmän oivallusta kuin nämä 13-vuotiaiden käsikirjoittamat videopelit.
Suuri osa kirjoitetuista kirjoista on juoneltaan silkkaa höttöä jos edes sitä. Tavis ei vaan sitä tajua kun likikään kaikkia noita ei edes paineta ja niistäkin jotka painetaan ei päädy ihan mikä tahansa soopa esim. kirjastoon lainattavaksi.
Voi olla, mutta on helpompi luetella sata hyvää tarinaa kirjoista/elokuvista kuin peleistä.
Kirjoja on kirjoitettu jotain tuhansia vuosia ja niiden ainoa tarkoitus on tarinankerronta. Pelejä on tehty jostain 70-luvun pong:ista lähtien tai mikä se eka virallinen peli olikaan, ja niiden kaikkien tarkoitus ei ole tarinankerronta. Silti veikkaan että löytyy iso määrä pelejä joissa on kelvollinen tarina tai useampiakin.
Läheskään kaikkien kirjojen tarkoituksena ei ole tarinan kerronta. Tarina voi olla vai kehyksenä varsinaiselle kerrottavalle.
Vierailija kirjoitti:
Se hyvä peleissä on että niitä on niin moneen eri makuun. Itse pelaan ylivoimaisesti eniten vuoropohjaisia strategiapelejä, taktisia taistelupelejä tai roolipelejä ja joskus ne voi olla yhdistelmä näistä. Mutta sitten taas joskus on kiva pelata jotain täysin erilaista. Edellinen kerta sattui life is strangen kanssa joka imaisi täysillä mukaansa. Pelihän on niin sanottu "kävelysimulaatio", jossa ei juuri muuta olekaan kuin tarina. Siitä toipumisessa menikin sitten oma aikansa.
Tuo Life is strange kuulostaa mielenkiintoiselta. Osaisitteko suositella muita vastaavia kun taistelupelit eivät kiinnosta. Viimeksi olen pelannut seikkailupelejä 90-luvun ja 2000-luvun taitteessa eli joitain on varmasti tässä 20 vuoden aikana tullut vaikka ei olekaan niin suosittu pelilaji kuin 90-luvulla.
Elektroniset pelit ovat nousseet nykyiseen suosioon viime vuosikymmeninä pitkälti poikakulttuurin vaikutuksesta. Siksi pelaaminen on näihin päiviin asti ollut profiililtaan poikamaista ja tuotetut pelit nekin poikamaiseen tapaan lapsekkaita.
Ero on esimerkiksi elokuviin verrattaessa iso. Elokuvilla oli alusta alkaen suora yhtymäkohta korkeakulttuuriin, teatteriin ja kirjallisuuteen.
Ymmärrän siis täysin tuon kritiikin. Mutta ilmiö kehittyy ja kypsyy.
Mikä tahansa on lapsellista jos tarkemmin miettii. Menkää ulos. Siellä on kaunis ilma.
Kerta olet niin asiantuntija tarinoissa, niin kerroppa tänne hyvä pelijuoni?
Jos peli on kuin RDR2 se toimii vaikka tarina olisi Uuno Turhapurosta.