Sinkkuus tuntuu pahalta näin koronan aikaan :(

Tavallaan on joo kurjaa olla yksin. Mutta kun mietin, millaista helvettiä elämäni olisi tällä hetkellä, jos olisin jäänyt entiseen, myrkylliseen parisuhteeseeni, olen todella kiitollinen sinkkuudesta. Lomilla ja rennosti ottaessa eksäni oli ihana mies, mutta pienenkin vastoinkäymisen tullessa muuttui melkeinpä hirviöksi. En tosiaan halua tietää millaista menoa hänen kanssaan olisi nyt tarjolla.

Eihän tätä ole kestänyt kuin vähän aikaa? :O Minä olen ollut sinkkuna 20 vuotta vastentahtoisesti.

Ihan hyvältä tuntuu.

Vetelen käteen silloin tällöin kuten ennenkin.

Naisten perässä juokseminen jäi jo 10v sitten.

Silloin niitä vielä irtosikin ihan hyvin.

Nykyään joskus saattaa oikein panettaa, niin tuttu lump pu taksilla tohon pihaan tunti satkulla viikseen, niin taas jaksaa ihan run kkailulla kuukaudesta puoleen vuoteen.

Että näin mennään.

M51

Pehmonallelle on ollut käyttöä viime aikoina!

🧸

Mielummin yksin kuin paskassa suhteessa.

Jos et tule itsesi kanssa toimeen, ei se parisuhdekaan ehkä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin yksin kuin paskassa suhteessa.

Ymmärrä tota asennetta... Parempi yhdessä hyvässä suhteessa kuin yksin paskassa..

Vierailija kirjoitti:

Jos et tule itsesi kanssa toimeen, ei se parisuhdekaan ehkä onnistu.

Itsensä kanssa toimeentuleminen on vähän eri asia kuin olla kuukausi niin että ainoa ihminen jota näet kasvotusten on kaupan kassa ja sekin harvoin. Perheelliset ei tätä toki ymmärrä, kun on aina joku jakamassa ruokailuhetket ja sängyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et tule itsesi kanssa toimeen, ei se parisuhdekaan ehkä onnistu.

Itsensä kanssa toimeentuleminen on vähän eri asia kuin olla kuukausi niin että ainoa ihminen jota näet kasvotusten on kaupan kassa ja sekin harvoin. Perheelliset ei tätä toki ymmärrä, kun on aina joku jakamassa ruokailuhetket ja sängyn. 

Näinpä. Tuntuu suorastaan nöyryyttävälle perheellisten kitinä nyt. Itselläni sinkkuutta 10 vuotta takana. Olisin halunnut parisuhteen ja olisin halunnut lapsen mutta ketään ei löytynyt. Juuri tällä hetkellä sinkkuus kuitenkin tuntuu aivan erityisen pahalle, kun ei mitään toivoa löytää ketään tällä hetkellä, joutuu joka ilta menemään yksin nukkumaan, ei mitään tietoa kauanko tämä poikkeustilanne kestää jne. 

Kyllä, sinkkuus tuntui pahalta ennenkin ja parisuhteen löytäminen vaikealta, mutta nyt koronan myötä tuntuu, että pieni toivokin parisuhteen löytymisestä on hävinnyt. Talvella niinä hetkinä, kun suri parisuhteen puuttumista, auttoi vähän tulevan kesän ajattelu, jolloin on enemmän juhlia ym. tapahtumia ja mahdollisuuksia löytää kumppani. No koko kesä varmaan jatketaan tätä kotona oloa ja ehkä vielä syksykin, mikä turhauttaa, koska ei vaan jaksaisi enää elää yksin. Myös vanhaa parisuhdetta on alkanut paljon miettiä ja tavallaan haikailla, vaikka aiemmin tuntui että siitä oli päässyt jo hyvin yli, jonkun vanhan eron märehtiminen ei ainakaan piristä mieltä. N25.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sinkkuus tuntui pahalta ennenkin ja parisuhteen löytäminen vaikealta, mutta nyt koronan myötä tuntuu, että pieni toivokin parisuhteen löytymisestä on hävinnyt. Talvella niinä hetkinä, kun suri parisuhteen puuttumista, auttoi vähän tulevan kesän ajattelu, jolloin on enemmän juhlia ym. tapahtumia ja mahdollisuuksia löytää kumppani. No koko kesä varmaan jatketaan tätä kotona oloa ja ehkä vielä syksykin, mikä turhauttaa, koska ei vaan jaksaisi enää elää yksin. Myös vanhaa parisuhdetta on alkanut paljon miettiä ja tavallaan haikailla, vaikka aiemmin tuntui että siitä oli päässyt jo hyvin yli, jonkun vanhan eron märehtiminen ei ainakaan piristä mieltä. N25.

Nettideittailu on edelleen ihan ok väline tutustua ihmisiin, itselläni paljon toimivampi keino kuin oikean elämän tapahtumat ym

Kas, joku löysi uudestaan vanhan ketjuni :D Olen kyllä itsekin haikaillut nyt exän perään jonkin verran, nettideiteissä olen, mutta sieltä ei ole löytynyt vielä ketään riittävän potentiaalista. Yhden tapasin pari kertaa kohta kuukausi sitten, mutta kemia ei sitten riittänyt sen pidemmälle minun puoleltani. Toivottavasti pian tärppää, vaikka korona voi vähän mutkistaakin näitä deittikuvioita :)

Ei parisuhteessa, jossa omat kodit, ole paljoa sen herkumpaa, kun hysteerinen puolisko ei ole uskaltanut pariin kuukauteen tavata. Ettei hän itse sairastu. Itse. Todellakin mietityttää, tapaanko itse häntä - enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sinkkuus tuntui pahalta ennenkin ja parisuhteen löytäminen vaikealta, mutta nyt koronan myötä tuntuu, että pieni toivokin parisuhteen löytymisestä on hävinnyt. Talvella niinä hetkinä, kun suri parisuhteen puuttumista, auttoi vähän tulevan kesän ajattelu, jolloin on enemmän juhlia ym. tapahtumia ja mahdollisuuksia löytää kumppani. No koko kesä varmaan jatketaan tätä kotona oloa ja ehkä vielä syksykin, mikä turhauttaa, koska ei vaan jaksaisi enää elää yksin. Myös vanhaa parisuhdetta on alkanut paljon miettiä ja tavallaan haikailla, vaikka aiemmin tuntui että siitä oli päässyt jo hyvin yli, jonkun vanhan eron märehtiminen ei ainakaan piristä mieltä. N25.

Nettideittailu on edelleen ihan ok väline tutustua ihmisiin, itselläni paljon toimivampi keino kuin oikean elämän tapahtumat ym

Isona bonuksena kannattaa nähdä just ne valoisat puolet:

- Voit istua sohvalla ja tavata joukon erilaisia ihmisiä

- Saat valita kenelle avaudut kuvan muodossa.

- Kahvittelun pystyy hoitamaan Skypessä tms.

- Sivustoja löytyy tuhansia ja taas tuhansia, eli ehdokkaista ei tule olemaan pulaa.

- Reilusti rastia huonoille tyypeille jolloin ulos mentäessä on valikoitunut ne parhaimmat

Korona eristys kandee käyttää nettideittailun merkeissä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sinkkuus tuntui pahalta ennenkin ja parisuhteen löytäminen vaikealta, mutta nyt koronan myötä tuntuu, että pieni toivokin parisuhteen löytymisestä on hävinnyt. Talvella niinä hetkinä, kun suri parisuhteen puuttumista, auttoi vähän tulevan kesän ajattelu, jolloin on enemmän juhlia ym. tapahtumia ja mahdollisuuksia löytää kumppani. No koko kesä varmaan jatketaan tätä kotona oloa ja ehkä vielä syksykin, mikä turhauttaa, koska ei vaan jaksaisi enää elää yksin. Myös vanhaa parisuhdetta on alkanut paljon miettiä ja tavallaan haikailla, vaikka aiemmin tuntui että siitä oli päässyt jo hyvin yli, jonkun vanhan eron märehtiminen ei ainakaan piristä mieltä. N25.

Nettideittailu on edelleen ihan ok väline tutustua ihmisiin, itselläni paljon toimivampi keino kuin oikean elämän tapahtumat ym

Tutustua? Oikeastiko sieltä löytää pidempiaikaisia tuttuja/kavereita? Liian monella on hyvin jäykkä asenne ja pahoitetaan mieli, jos haluaisi tutustua rauhassa eikä sännätä heti sänkyyn. Ei se ihme ole että jengi on niin yksin kun sitä toisen seuraa ei oikeasti arvosteta! Kaikki mitataan seksin saannissa. Sairasta.

Nythän se vasta hyvältä tuntuukin, kun muutkaan ei pääse n*ssimaan ja seksikkäitä sinkkuja näkee muutenkin kylillä minimaalisesti niin ei tule mielipahaa.

Nyt ei ole sitä vähäistä sosiaalista kontaktia kun teen hommat etänä. Aikuinen lapsi käy kerran viikossa mun luona. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et tule itsesi kanssa toimeen, ei se parisuhdekaan ehkä onnistu.

Itsensä kanssa toimeentuleminen on vähän eri asia kuin olla kuukausi niin että ainoa ihminen jota näet kasvotusten on kaupan kassa ja sekin harvoin. Perheelliset ei tätä toki ymmärrä, kun on aina joku jakamassa ruokailuhetket ja sängyn. 

No tuotahan se monen sinkun elämä oli ennen koronaakin ollut jo vuosia. Joo, parikymppisenä sinkkuilu on ihan jees ja jokainen päivä uusi mahdollisuus, mutta kun kaikki ystävät ja kaverit pariutuu ja perheellistyy ympäriltä niin kappas, sitten tulee tosiaan päivä kun se kaupankassa onkin ainoa jonka kanssa vaihtaa tervehdykset kerran kaksi viikossa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et tule itsesi kanssa toimeen, ei se parisuhdekaan ehkä onnistu.

Itsensä kanssa toimeentuleminen on vähän eri asia kuin olla kuukausi niin että ainoa ihminen jota näet kasvotusten on kaupan kassa ja sekin harvoin. Perheelliset ei tätä toki ymmärrä, kun on aina joku jakamassa ruokailuhetket ja sängyn. 

No tuotahan se monen sinkun elämä oli ennen koronaakin ollut jo vuosia. Joo, parikymppisenä sinkkuilu on ihan jees ja jokainen päivä uusi mahdollisuus, mutta kun kaikki ystävät ja kaverit pariutuu ja perheellistyy ympäriltä niin kappas, sitten tulee tosiaan päivä kun se kaupankassa onkin ainoa jonka kanssa vaihtaa tervehdykset kerran kaksi viikossa..

Huokaus. Sama tilanne täällä. Kolmenkympin jälkeen meno muuttuu radikaalisti. Voimia!

Minäkin luulin että tästä karanteenishousta tulee ankein sinkkukausi ikinä. Päätin kuitenkin etten alistu kohtalolle vaan aion treffata jos joku kivanoloinen uros tulee deittisovelluksessa vastaan. Ja yllättäen tulikin, sovin kahvittelut luokseni ja kyllä kannatti. Nyt olen tapaillut tätä kyseistä miestä viikonloppuisin, seksiä, hellyyttä ja mukavaa seuraa. Oikein hyvin siis menee, yks koronahan ei mun vuottani pilaa! Ainakaan totaalisesti. Aion elää niin normaalia, sosiaalista elämää kun näissä olosuhteissa nyt mahdollista on ja hyvältä tuntuu. 

Yksinolo arkena on oikein jees. Saan latautua työpäivän jälkeen, tehdä olia juttuja tai olla tekemättä. Eikä toisen naama ala kyllästyttämään. Kavereitakin tulee nähtyä välillä lenkkeilyn merkeissä.