Miksi naiset pysyvät liian jännittävissä suhteissa?

Omien lapsuuden traumojensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne miehet joita itse olen pitänyt jänninä ja kiinnostavina ovat olleet itseäni huonommin koulutettuja ja palkattuja. Toinen oli kaupan kassa ja toinen oli työtön muusikko. Kiinnostus oli siis jotain muuta kuin raha. Sitten kolmas mies johon olen ollut rakastunut oli hotellin omistaja. En laske häntä jännäksi mieheksi, koska hänellä oli tavoitteellinen työ eikä hän olisi tehnyt mitään rikollista. Tuo muusikko taas oli oikea kelmi ja todellakin kävi liian jännäksi minulle. Rakastin kaikkia kolmea. Muusikolla ja hotellin omistajalla oli pettämistaustaa ja varmaan minuakin pettivät.

Joskus sata vuotta sitten yhteiskunta oli rakennettu niin, että naisen tulikin katsoa miehen varallisuutta.

Nainen valitsee itse asiassa miehen menestymisen potentiaalin perusteella, JPB selittää tästäkin. Siitä sun muusikosta voisi tulla rokkitähti, vaikka oikeasti todennäköisemmin tulee alkoholisoitunut ukko. High risk high reward

No en kyllä näe tässä tapauksessa minkäänlaista alitajuista toivetta, että hänestä vois tulla menestynyt. :D  Sellaisessa tilanteessa varmaan juoksisin muutaman kilometrin päinvastaiseen suuntaan, koska olen aivan liian epävarma ollakseni jonkun puolijulkkiksen nainen. Tämä "muusikko" oli enemmän sellainen harrastetasoinen, melkein nelikymppinen mies joka ei pahemmin jaksanut musiikkia edes harrastaa. Enemmän yritti elättää itseään remonttikeikoilla ja pummaamalla rahaa.

Naisia ainakin osasi tämä "muusikko" työtön pyörittää ja ehkä tuolla röyhkeydellä olisi pärjännyt joskus ennen muinoin, minkä takia naisen vaistosi halusi hänet.

Jäin vielä tota miettimään. Ehkä se meni niin, että röyhkeys tietyllä tapaa miellytti, koska maailmassa on niin paljon turhaa puhetta, hälyä, vääryyttä... Sitten tulee tollanen oman polkunsa kulkija joka kävelee ruokakauppaan ja kävelee maksamatta ulos omena kädessä. Huikkaa vielä kassalle, että mä otan tän kun mulla on nälkä. Mikä siinä sitten viehätti? Joku semmonen karisma mitä ei voi selittää joka puri kaikkiin joiden seurassa hän oli. Sitä oli viehättävää seurata viereltä. Ja se että tyyppi rikkoo rajoja, niin kai siinä samastuu siihen F you asenteeseen, että ei tartte mennä oravanpyörän mukana. Siinä rinnalla ne osingoista puhuvat pukumiehet näyttivät niin sisältä tyhjiltä. En nyt ees ala kaikkea kertoa mitä tän "muusikon" kanssa koin ja en varmaan osais sitä kirjottamalla välittää. Mutta hänen rinnallaan oli koko ajan semmonen hyvin erikoinen energia joka oli paljon viehättävämpää kuin niiden kaavoihin kangistuneiden "tavallisten" ihmisten seura missä olin 90% ajasta.

Jännittävyys on ihanaa!