Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä virkaa ihastumisella?
07.04.2020 |
Ai ristus, että ottaa päähän tämä jatkuva kyseisen henkilön ajattelu, miettiminen pitääkö hän minusta. Sydämen tykyttäminen, kämmenten hikoilu, kouraisut vatsanpohjassa. Mieliala nousee ja sitten taas laskee, kun muistaa, ettei hän millään voi olla samoissa tunteissa ja ajatuksissa.
Argh! Laittakaa tämä loppumaan. Tarvitsen unta ja ruokaakin olisi hyvä syödä.
Kommentit (41)
Joo samat, en vaan suostu uskomaan että voisi olla molemminpuolista, joten olen yrittänyt tehdä parhaani olla mahdollisimman viileänä. Muutaman kerran tullut tehtyä se virhe, että päästänyt itsensä liihottelemaan liikaa ja takkiinhan siinä tuli pahasti. Hän silti aina välillä käyttäytyy kohtaani miten käyttäytyy ja antaa taas jotain typerää toivoa. Sitten huomaan hetken kuluttua, että hän juttelee ihan samalla tavalla toisellekin, no niin se siitä, ei se ollutkaan mitään erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poissa silmistä, poissa mielestä. Auttaa ainakin mulla.
Ei auta, jos samassa työpaikassa ja ainoa ratkaisu lienee lopputili.
Vierailija kirjoitti:
Poissa silmistä, poissa mielestä. Auttaa ainakin mulla. Mutta auta armias, jos tulee vastaan, niin voi vide, kaikki keikahtaa päälaelleen ja se tunne kaihertaa tuolla sydänalassa.. mulla nyt onneksi elämässä on kaiken koronan lisäksi muutakin, ei joka hetki ajatella sitä miestä. Mutta hus hus, ajaisin koko ihmisen pois täältä pallolta, jos vain valta olisi. Mutta näillä mennään, mitä on.
Mulla on toistaiseksi oireet vain pahentuneet, kun en alun äkkipamauksen jälkeen ole nähnyt häntä juurikaan. Toivon, että tämä kuluisi vain äkkiä pois, ennen kuin arki palaa ja joudun päivittäin tekemisiin hänen kanssaan.
Mikä olisikaan suurempi ilo, kun päästä sellaisen ihmisen syliin, jota kohtaan tunteet ylittävät kaiken järjellisen. Vaan kun ei, eihän sellaista tässä elämässä tapahdu, minulle ainakaan.
Ap
Mitään varsinaista virkaa asialla ei ole. Näihin asioihin ei liity mitään tarkoitusta eikä kohtaloa. Ikäviä juttuja jotka onneksi menevät ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin kaikkien addiktioiden kanssa, niistä täytyy todella haluta irti. Monella voi olla tunne ettei elämästä tule siedettävämpää ilman. Siinä probleema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla tuollainen ihastuminen kestää yleensä vain muutaman kuukauden, joten aika helpolla siitä pääsee. Pitää vaan ajatella niin, että se ihastus on nyt verisesti loukannut kunniaa ja huijannut kun ei heti kysynyt treffeille, niin sitä voi vaikka vihata loppuajan.
Se olo on niin hurja että on pakko tehdä jotain kohteen saavuttamiseksi. Viettipaine. Luonto näin vaatii lähentymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tuollainen ihastuminen kestää yleensä vain muutaman kuukauden, joten aika helpolla siitä pääsee. Pitää vaan ajatella niin, että se ihastus on nyt verisesti loukannut kunniaa ja huijannut kun ei heti kysynyt treffeille, niin sitä voi vaikka vihata loppuajan.
Hmm, toimisikohan tuo verinen loukkaantuminen... jotain koordinaatteja hän minulle morsetti, mutta minäpä olenkin jo iso tyttö, enkä lähde tuollaisiin vihjailuihin mukaan. Suoraa puhetta sen olla pitää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se olo on niin hurja että on pakko tehdä jotain kohteen saavuttamiseksi. Viettipaine. Luonto näin vaatii lähentymään.
Pelkään, että tähän se menee minullakin. Tarvitsisin jostain voimaa pysyäkseni vahvana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sinusta, mutta näin naisena miellän että se ihastus on usein lähinnä seksuaalista vetovoimaa.
Mietin missä tunne fyysisesti tuntuu ja kuinka sitä käsitellä..
Onko se vain henkilökohtainen tarve jollekin fyysiselle lue: panetus.
Joskus ei näin ole, vaan lisäksi näkee kyseisen ihmisen hyvin ainutlaatuisena. Tällöinkin asian voi ottaa matkana miettimällä omia arvojaan ja mihin tämä uusi ihminen kolahtaa. Jos siis ei millän voi antaa pelkille tunteille valtaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinusta, mutta näin naisena miellän että se ihastus on usein lähinnä seksuaalista vetovoimaa.
Mietin missä tunne fyysisesti tuntuu ja kuinka sitä käsitellä..
Onko se vain henkilökohtainen tarve jollekin fyysiselle lue: panetus.Joskus ei näin ole, vaan lisäksi näkee kyseisen ihmisen hyvin ainutlaatuisena. Tällöinkin asian voi ottaa matkana miettimällä omia arvojaan ja mihin tämä uusi ihminen kolahtaa. Jos siis ei millän voi antaa pelkille tunteille valtaa.
Valitettavasti tämä ei mene pelkän himon piikkiin. Se yleensä kohtaamisen jälkeen vain läikkyy hetken mukavana kutkutuksena, ei raasta sisuskaluja ja aiheuta unettomuutta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman paskin tunne. Onneksi vuosien myötä on vähin oppinut tuota tunnetta hillitsemään.
Terveisin Naispelko27
Mua ei kiinnosta seksi ihastuksen kanssa vaan tuntikausien suutelu ja sylissäolo. Voisin hankkia orgasmit vaikka yksin tai jossain muualla jos saisin muuten olla ihastuksen lähellä.
Naisilla se on keino kestää harmaata arkea. Mitään ei koskaan tule tapahtumaan teidän ihastustenne kanssa, koska olette vätyksiä, ettekä saa sanaa suustanne tälle. Kiva vain leijua omissa sfääreissä mielikuvitusmaailmassa.
Jaa-a, sitä olen ihmetelly itsekkin. Olen ollut viimeiset 1,5v ihastunut yhteen sinkkunaiseen joka on vaan niin ihana.
Tullaan hyvin toimeen, on välillä ihan hiton hauskaa. Samanlainen arvomaailma, samansuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat...
Alkuaikoina pyysin treffeille, mutta olin se tosi hyvä tyyppi, mutta..
Ei kannattais olla tekemisissä enää, jospa pystyisin unohtaa hänet ja jatkaa eteenpäin mutta se pieni toivonpilkahdus on...
M37 (vaikka tuntuu kun olisin teinin tasolla mitä näihin tunteisiin tulee)
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, sitä olen ihmetelly itsekkin. Olen ollut viimeiset 1,5v ihastunut yhteen sinkkunaiseen joka on vaan niin ihana.
Tullaan hyvin toimeen, on välillä ihan hiton hauskaa. Samanlainen arvomaailma, samansuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat...
Alkuaikoina pyysin treffeille, mutta olin se tosi hyvä tyyppi, mutta..Ei kannattais olla tekemisissä enää, jospa pystyisin unohtaa hänet ja jatkaa eteenpäin mutta se pieni toivonpilkahdus on...
M37 (vaikka tuntuu kun olisin teinin tasolla mitä näihin tunteisiin tulee)
Jos nainen jo teki selväksi, ettet ole muuta kuin hyvä tyyppi hänelle, niin mitä ihmeen toivoa siinä enää näet. Ei se siitä tule muuttumaan, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, sitä olen ihmetelly itsekkin. Olen ollut viimeiset 1,5v ihastunut yhteen sinkkunaiseen joka on vaan niin ihana.
Tullaan hyvin toimeen, on välillä ihan hiton hauskaa. Samanlainen arvomaailma, samansuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat...
Alkuaikoina pyysin treffeille, mutta olin se tosi hyvä tyyppi, mutta..Ei kannattais olla tekemisissä enää, jospa pystyisin unohtaa hänet ja jatkaa eteenpäin mutta se pieni toivonpilkahdus on...
M37 (vaikka tuntuu kun olisin teinin tasolla mitä näihin tunteisiin tulee)
Jos nainen jo teki selväksi, ettet ole muuta kuin hyvä tyyppi hänelle, niin mitä ihmeen toivoa siinä enää näet. Ei se siitä tule muuttumaan, usko pois.
Niin, järki sanoo noin mutta tunteet muuta
Alue: Aihe vapaa
Poissa silmistä, poissa mielestä. Auttaa ainakin mulla. Mutta auta armias, jos tulee vastaan, niin voi vide, kaikki keikahtaa päälaelleen ja se tunne kaihertaa tuolla sydänalassa.. mulla nyt onneksi elämässä on kaiken koronan lisäksi muutakin, ei joka hetki ajatella sitä miestä. Mutta hus hus, ajaisin koko ihmisen pois täältä pallolta, jos vain valta olisi. Mutta näillä mennään, mitä on.