Hälytyskellot ja vaaleanpunaiset lasit
Hei te jotka olette ihastuneet ja rakastuneet johonkin ihmiseen niin paljon että suhteen alkuaikoina missasitte varoitusmerkit jotka kertoivat että suhde olisi pitänyt päättää samantien.
Mitkä ovat olleet nämä varoitusmerkit? Ja mikä sai sivuuttamaan ne?
Itselläni oli tilanne missä miehellä oli ongelmia exän ja töiden kanssa, mutta kun hän puhui aina niin kuinka ne ongelmat ovat vain väliaikaisia ja kuinka minä olen hänelle suuri tuki ja apu tässä kaiken keskellä. Ja ihan hyvin ne olisivat voineet ollakin, hälyytyskellot alkoivat soida siinä vaiheessa kun ymmärsin että hän ei puolestaan ollut minun tukena kun kävin jotain vaikeampia asioita läpi, hän kuunteli sen hetken mutta sitten alkoi puhumaan itsestään. Lisäksi hän ei kuunnellut jos sanoin ei. Oli pienestä tai isosta asiasta kyse niin hän puhui minut ympäri. Ja mikä sai minut lähtemään ylipäätään suhteeseen? Se että hän puhui niin taitavasti sai minut tuntemaan itseni todella tärkeäksi luottamalla ja uskomalla minuun kun hän kävi niitä isoja asioita läpi omassa elämässään.
Aika samanlaiset hommat, en myöskään tavannut hänen kavereitaan pitkään aikaan, paitsi yhden naispuolisen vahingossa kolmansien treffien jälkeen, kun sanoi lähtevänsä veneilemään kavereidensa kanssa ja nukkuvansa viikonlopun yli ja istuikin tämän naisen kanssa terassilla ja minut ja ystäväni nähdessään juoksi karkuun sisälle. Tapasin muut hänen ystävänsä vasta n. 8kk tuntemisen jälkeen, jolloin päätin jättää hänet, kun tässä ystävien tapaamiskerralla paljastui totuus tuosta veneily-ystävästä ja ymmärsin miten paljon hän oli huijannut tai jättänyt kertomatta asioita ja pitänyt minua etäällä. Paljon muutakin, mutta nuo oli itselleni vähäisimmät hälytysmerkit ja ohitin ne täysin ja vielä puolustelun häntä ystävilleni. Kaikkea isompaa sitten tapahtui ja aloin voimaan pahoin. Ystäväni sanoi, että sä elät suhteen kuherrusvaihetta, jonka pitäisi olla parasta aikaa ja sä voit noin pahoin. Silloin aloin herätä kunnolla.