Millainen urakehityksesi on ollut?

Surkea. Tein toisen akateemisen ja arvostetun tutkinnon, jonka jälkeen sain todeta olevani epähaluttua materiaalia työnhakijana. Varsinkin julkisella puolella. Yksityisellä jotkut kyselevät lukiotodistuksia kun hakee junioripaikkoja... Ei Suomessa näköjään ymmärretä uudelleen kouluttautuneita.

Minulla on lähipiirin kokemus ( ei tieteellinen), että lapset ( tytöt?), joiden äiti on työelämässä, pärjäävät paremmin opiskelu - ja työelämässä ja ovat eteenpäinmenevämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuin opettajuudesta. Kumppani vielä jaksaa kuunnella älämölöä, mutta hänkin on hyvin stressaantunut.

Vaihdoin alaa puutarhuriksi kaikessa hiljaisuudessa.

Moni ei tiedä että minulla on fysiikan opettajan pätevyys.

Tuloni putosi noin puolella.

Oletko ollut tyytyväinen muutokseen? Miten olette taloudellisesti pärjänneet? Mikä on siinä auttanut?

Suomessa pärjää aina. Olin pitkään sairaslomalla ja totesin että sairastun uudestaan masennukseen, jos altistun älämölöön. Ei kiitos enää sitä.

Olen todella tyytyväinen muutokseen. Työt loppuu kun päivä on pulkassa, eikä tarvitse pitkin yötä valmistella tunteja. Talvet on työttömyyttä ja kohta pitäisi taas saada työtarjouksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuin opettajuudesta. Kumppani vielä jaksaa kuunnella älämölöä, mutta hänkin on hyvin stressaantunut.

Vaihdoin alaa puutarhuriksi kaikessa hiljaisuudessa.

Moni ei tiedä että minulla on fysiikan opettajan pätevyys.

Tuloni putosi noin puolella.

Oletko ollut tyytyväinen muutokseen? Miten olette taloudellisesti pärjänneet? Mikä on siinä auttanut?

Suomessa pärjää aina. Olin pitkään sairaslomalla ja totesin että sairastun uudestaan masennukseen, jos altistun älämölöön. Ei kiitos enää sitä.

Olen todella tyytyväinen muutokseen. Työt loppuu kun päivä on pulkassa, eikä tarvitse pitkin yötä valmistella tunteja. Talvet on työttömyyttä ja kohta pitäisi taas saada työtarjouksia.

Puutarhurit on onnellisimpia, koska se on paras työ. 

Toisena tulee puusepät.

Työtehtävät pysyneet varsinaisen työurani aikana samana, tosin seuraava työpaikka eri paikkakunnalla on ollut aina edellistä paremmin palkattu, mutta urakehitys tyssäsi vakinaistamiseen. Paljon on syytä laiskuudestani ja kunnianhimottomuudessanikin. Aikanaan kysyttiin ylempiin tehtäviin, josta alani uraputki olisi voinut alkaa, mutta nyt ei ole kymmeneen vuoteen kysytty ja olen ammattitaidoltani ja uusien laitteiden käytössä jäänyt ajastani jälkeen. Eläkkeelle on reilu kymmenen vuotta.

Asiantuntija. Ihan hyvä urakehitys, en edes halua enää tästä lisää vastuita. Nyt juuri pidän työstäni tällaisenaan.

Palkka on hyvä työhön nähden.

Pomoksi en halua. Mielummin vähän vähemmän liksaa kuin työtä joka ei kiinnosta yhtään. En halua myöskään työtä jossa jatkuvasti joutuu matkustamaan ja tekemään pitkää päivää ja vastaamaan johtoryhmälle/ hallitukselle. Ei kiitos.

18-40 ikävuodet vain satunnaisia pätkätöitä ja suurimmaksi osaksi työttömyyttä. Ei ole uraa, ei ole ikinä ollut. Otan sen mitä saan ja tällä työhistorialla harvoin enää mitään saankaan.

Aloitin siivoojana alaikäisenä. Tuntipalkka 6,5€. Sitten täysi-ikäisenä asiakaspalvelua, tuntipalkka n.10€, sitten hoitajana tuntipalkka 14€ ja nyt asiantuntijana tuntipalkka 25€.

Toivottavasti urakehitys jatkuu. Mut en palkan vuoksi opiskele vaan mielenkiinnon vuoksi. On tässä lapsia saatu välillä, jolloin tulot tietenkin matalammalla olleet.

22-30v. pätkätöitä erilaisissa hanttihommissa ja välillä työttömänä, nykyään jo 10 vuotta vakitöissä johon ajauduin sattumalta, tietämättä mitä haluan ja ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia tai tavoitteita. Nyt sentään palkkani alkaa jo kakkosella. Ja kyllä, aivan oikein, "ura" tai "titteli" ei ole koskaan ollut minulle mikään statusjuttu, vaan tärkeintä on että työtä on ja pärjään. En haaveile isosta kivitalosta, en asuntoni hintaisesta autosta enkä 2krt/v lomamatkoista johonkin tuskahelteiselle turistirannalle. Minulla on elämässäni tärkeämpiä asioita, joista olen hyvin onnellinen ja kiitollinen.

Palkka on aina parantunut, työtehtävät ja -paikat on olleet niin erilaisia, että on vaikea sanoa, onko nykyinen yksiselitteisesti parempi kuin edellinen (pienestä konsulttitoimistosta yliopistolle ja sieltä isoon yritykseen, jossa pari toimenkuvaa). Nykyisessä on selvästi tapahtunut kehitystä, kun toimenkuva ja vastuut on laajentuneet, ja palkka noussut. Ja parasta on, että vihdoin koen saavani kokemusta juuri siitä, mitä lähdin opiskelemaankin ja oikeasti osaankin jotain.