Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Älä ole niin ujo. Pidä puolesi. Ja kannattaisi opiskella eikä pitää itseään tyhmänä.

En mitään. Minulla oli kaksi lasta jo tuossa iässä. Oli avioliitto. 

Tuossa iässä tietysti ajatteli, että on jo neljännes vuosisata eletty.

Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Älä tyydy. Arvosta itseäsi ja vaadi sen mukaista kohtelua. 

Sun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää äitiäsi. 

Älä missään nimessä haksahda tuohon mieheen!!

Joka tapauksessa elämä tappaa unelmasi.

Jätä se Sika!

Nimittäin nyt se nainen on tuossa edelleenkin!

Ja voi kristus miten se on oikeasti lihonnut!!

Vierailija wrote:

Sun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää äitiäsi. 

Miltä se nyt tuntuu kun olet ihan kuin äitisi?

Älä välitä muiden mielipiteistä liikaa ja hae huomiota itseäsi vanhemmilta miehiltä, he voivat käyttää sinua hyväksi. 

Joka tapauksessa olet jonkin ihmisen mielestä kaunis ja ihana, toisen mielestä ruma ja ärsyttävä. Älä keskity siihen, miksei joku pidä sinusta, vaan elä omannäköistäsi elämää sellaisena kuin olet.

Ole itsekkäämpi. Aseta itsesi ja omat tarpeesi muiden edelle, jopa puolisosikin.

Kaikki on ok. Olen ylpeä sinusta! Jatkaa samaan mallin! 

Älä perusta perhettä. Et oikeasti ole äitityyppiä. Keskity työhösi ja luoviin harrastuksiin. Vanhempasi tulevat tarvitsemaan apuasi.

25-vuotias minä ei kuitenkaan olisi niitä neuvoja noudattanut.

Mee töihin t. 22v

Sanoisin että ”Hyvää päivää, ähäkutti ei vaineskaan. Ou stiks stiks! Lällän lällän lieru, sulta pääsi pieru!” Sitten sanoisin vielä että mene pankkiin ja osta näitä osakkeita…. Ja häviäisin tuulena taivaalle. Jättäisin kuitenkin salaa lapun taskuun jossa olisi ohjeet mitä ostaa.

Ethän laske suurta rakkauttasi karkuun (taistelematta). Jos kaikki menee samoin, hän kuolee nuorena💕

Don't worry, be happy!  Lisäisin vielä, että aivojen etuotsalohko kehittyy 25 ikävuoteen asti, vasta sitten alkaa järkiytyminen.

Juokse! 

Jätä se sika! Tuhlaat tuon tollon kanssa elämäsi parhaat vuodet. 

Näin ohjeistaisin itseänikin