Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Älä stressaa, asioilla on tapana järjestyä!

Luota intuitioosi ja ole armollinen itsellesi.

25-vuotta täytettyäni tapahtui elämässäni isoja muutoksia kuten naimisiinmeno ja sen perään aika nopealla aikataululla ensimmäinen lapsi, asunnon osto ja suuritöinen remontointi.

25-vuotiaana oli jo ratkaisevat virheet tehty, joten sille myöhäistä mennä sanomaan mitään. Voi voi sitä rajatonta nuoruuden pöljyyttä!

Teet ongelmillesi sen mitä on tehtävissä ja sen jälkeen lopetat turhan pyristelyn, laitat leuan rintaan ja suuntaat kohti uusia pettymyksiä samalla pitäen tähtäimen siinä mitä ikinä olet tekemässäkään oli se sitten opiskelua, töitä, työnhakua, mitä ikinä.

Elämästäsi ei tullut edelleenkään millään mittarilla mahtavaa mutta suurimman osan ajasta se on siedettävän rajoissa, mikä on suuri parannus aikaan, jolloin vihasit joka hetkeä ja halusit lopettaa.

Rakasta itseäsi ja muita.

Eroa ja nauti mahdollisimman monen naisen seurasta. Pane paljaalla, jos mahdollista.

Älä mene naimisiin juopon kanssa, katso pitkään kenet valitset lastesi isäksi.

Valehteleva ja salaileva mies tietää ongelmia avioliitossa. Eroa ennenkuin on myöhäistä, ennen kun miehesi on pannut kaikkea mikä liikkuu, vaikka alttarilla lupasi pyhästi rakastaa ja olla uskollinen.

Älä luota helppoheikin satusepon miehesi selittelyihin työreissuista,: ” katon jalista töllöstä hotellihuoneessa” tarkoittaa oikeasti ”panin paljaalla huo raa hotellihuoneessa”

Pane poika pane monen naisen kanssa, älä pelkää naisia ja panemista. Pane kumilla jos mahdollista, mutta jos ei ole niin pane kuitenkin.

Älä koske masennuslääkkeisiin.

Rupea semi-juopoksi erakoksi . On toimivin uravalinta sulle.

vaikka olit kova jätkä painamaan pain vieläkin useammin

Eroa vielä hyvän sään aikana kumppanista ja keskity täysillä opiskeluun.

25-vuotiaalle minälleni sanoisin näin 37-vuotiaana:

Elämäsi on ollut tähän asti varsin tasaisessa nousukiidossa vain pienin notkahduksin aina lapsuudestasi alkaen. Olet jättänyt pitkän opiskeluputken taaksesi ja saanut koulutustasi vastaavan työpaikan pääkaupunkiseudulta (ja siten muuttanut täysin irti pienen kotikaupunkini tutuista ympyröistä), mutta tämä työ ei kestä kauan. Olet oikeastaan tähänastisen elämäsi huipulla juuri nyt etkä peittele iloasi, mutta tästä alkaa silti radikaali muutos. Palaat sinne mistä tulitkin. Tulevat epävarmuuden täyttämät ajat, etkä pitkään aikaan oikein tiedä, mitä sinun elämässäsi tulisi tehdä. Työttömyys ja taloudellinen niukkuus tulevat jokapäiväisiksi seuralaisiksesi. Joudut elämässäsi niin ahtaalle ettet uskokaan. Elämääsi tullaan ravistelemaan monin eri tavoin, mutta kaikella tällä on tarkoitus. Sinä et ole yksin näiden ahdinkojen keskellä. Opettele luottamaan elämään. Tulet nousemaan voittajana ja henkisesti vahvempana kuin koskaan tästä ajanjaksosta jos jaksat vakaasti loppuun asti. Valoisat päivät palaavat aikanaan vielä uudelleen.

Yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa on juuri alkanut ennennäkemätön muutos jota aivan syystä ihmettelet. Se korreloi myös oman elämäsi muutosten kanssa. Tuttu ja turvallinen tulee muuttumaan, jopa järkkymään. Älä panikoi sen vuoksi, sillä näin täytyykin tapahtua. Lue muutoksia ajan merkkeinä. Myöhemmin ymmärryksesi lisääntyy näissäkin. 

Sinulle on juuri tullut poikkeuksellinen ystävä elämääsi - johdatuksesta. Ystäviä sinulla on ollut suhteellisen vähän tähän mennessä ja nekin pääsääntöisesti ns. "hyvän päivän" tuttuja arkiympyröistä, mutta tämä on aivan poikkeuksellinen tuttavuus. Älä aliarvioi äläkä väheksy häntä. Hän tukee sinua pian alkavassa elämäsi mullistuksessa. Itse asiassa ystäväsi positiiviset vaikutukset tulevat näkymään elämässäsi niin pitkälle sekä aineellisesti että henkisesti ettet voi sitä nyt ymmärtää. Pitäkää toisistanne huolta! Myöhemminkin saat erinäisiä ystäviä elämääsi jos vain olet heitä kohtaan reilu ja nöyrä sydämestäsi, mutta niistä sitten aikanaan.

37-vuotias minäsi ei ole vielä nähnyt lopullista toteutumaa elämässään mutta tuossa pientä evästystä!

Sanoisin että hyvä kun sait - jatka samaan malliin

Eroa poikaystävästäsi, elä muutama vuosi sinkkuna ja löydä uusi ja parempi.

Hakeudu terapiaan ajoissa, opettele tuntemaan itsesi, luottamaan itseesi ja arvostamaan ja rakastamaan itseäsi.

Ole rohkea ja tee asioita joista pidät.

Älä jahkaile ja pelkää päätöstä haluatko äidiksi vai et, lapsen saaminen tulee olemaan elämäsi paras asia ja sinusta kasvaa hyvä äiti. Äitiys ei ole yhtään niin kamalaa kuin mitä ajattelet, päinvastoin. Rakastat lastasi enemmän kuin mitään tai ketään koskaan.

Sanoisin itselleni että omakotitalo, kultainen noutaja, kartanovolvo, lapsikatras(no ne tekee onnelliseksi) ja tylsä suunnittelutyö ei vakaasta ja turvallisuudesta huolimatta tee sinua onnelliseksi, ihan kuten epäilit. Veresi vetää sinne mistä olet tullut, ”erämaahan”.

Lopeta amk ja hae sinne rajavartijakurssille. Tulosi ovat huomattavasti pienemmät mutta tekisit työtä siellä missä haluat olla. 37 vuotiaana se juna on jo mennyt kun asuntolaina painaa päälle ja laskut pitää maksaa, lisäksi maha on kasvanut ja enää ei mene 30 leuanvetoa, toki se olisi korjattavissa mutta vaatii kovemman työn.

Eroa tai vaadi miehen osallistumista perheen menoihin, jotta et ole muutaman vuoden päästä ilman säästöjä ja tiukoilla lasten kanssa kun olet elättänyt miestä.

Ala kuntoilla enemmän ja huolehti muutenkin enemmän itsestäsi ettet ole muutaman vuoden päästä rapakunnossa kun joudut hoitamaan lapsesi yksin.

Myy asunto ja mene vuokralle jossa pienemmät kulut.

Älä mene naimisiin.

Ehdit vielä vaikka ja minne. Älä lannistu. Olet vielä nuori.

Ap teki tämä saman aloituksen, kun oli mukamas 22-vuotias. Ja nyt ap on vuoden aikana saanut lisää vuosia, että on  nyt 25-vee? Tämän aloittaja ei ole enää nuori, ehkä muun syyn takia haluaa näitä vastauksia. Olkaa varovaisia, koska ap saattaa olla myös vanha mies, joka kyselee nuorten kysymyksiä, että mitä vastata. Saattaa olla ehkä mies, joka saalistaa nuoria, kuka ties? 

Tulet elämään vielä ainakin 9 vuotta.