Miksi ketään ei kiinnosta tällaisena aikana yksinäisyys?

Myös avioliitossa voi olla, ja silti olla yksinäinen

Kun se puoliso ei tunnu oikealta

No voihan itku.

Asun yksin, mutta jopa minä olen keksinyt netin ja kännyn yhteydenpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Myös avioliitossa voi olla, ja silti olla yksinäinen

Kun se puoliso ei tunnu oikealta

Jos on muiden ihmisten seurassa niin silloin pidä laskea yksinäiseksi. Toki meistä jokainen voi tuntea itsensä yksinäiseksi joskus, mutta se on lyhyttä ja ohimenevää. Huolestuttavampaa on vanhusten yksinäisyys, heillä ei ole enää puolisoa eikä ystäviä eikä kukaan pidä heihin yhteyttä.

Mä mietin ihan samaa kun katselin viikonloppuna sitä ylen olohuonetta. Siis että miksi tästä koronakaranteenistakin piti tehdä jokin yhteisöllisyyden ja perheellisyyden aika jolloin pitää oikein korostaa sitä kuinka paljon on ystäviä ja sukulaisia joita julkisesti kaivata ja harmitella porukalla kuinka ei saa kokoontua yhteen.

Yksinäinen saa taas tuntea olevansa se hylkiö joka ei voi viettää edes koronakaranteenia oikein :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös avioliitossa voi olla, ja silti olla yksinäinen

Kun se puoliso ei tunnu oikealta

Jos on muiden ihmisten seurassa niin silloin pidä laskea yksinäiseksi. Toki meistä jokainen voi tuntea itsensä yksinäiseksi joskus, mutta se on lyhyttä ja ohimenevää. Huolestuttavampaa on vanhusten yksinäisyys, heillä ei ole enää puolisoa eikä ystäviä eikä kukaan pidä heihin yhteyttä.

Ei vastentahtoinen yksinäisyys ole mukavaan kenellekään. On meitä keski-ikäisiäkin yksinäisiä joilla ei ole enää ystäviä (kaikki uppoutuneet parisuhteeseensa/perhe-elämäänsä) eikä ole ollutkaan puolisoa eikä kukaan pidä meihin yhteyttä.

Siitä olen samaa mieltä että meidät yksinäiset on unohdettu ihan kokonaan vaikka ikääntyneille sentään järjestetään apua. Toisin on näin riskiryhmään kuuluvana keski-ikäisenä, kukaan ei tarjoa apua eikä kysy miten voi vaan ihan yksin tässä saa selviytyä päivästä toiseen ja hoitaa asioitaan altistaen itsensä virukselle jonka saaminen oikeasti ahdistaa ihan hurjasti. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Myös avioliitossa voi olla, ja silti olla yksinäinen

Kun se puoliso ei tunnu oikealta

Näinkin varmasti. - Mutta olisiko tuolloin ihan mahdoton ajatus vaikka erota, jolloin saattaisi vapautua mahd. kahlitsevasta parisuheeesta, Ei näet kuullosta saanen sanoa kovin terveeltä parisuhthteelta, jos usein kokee ja tuntee itsensä yksnäiseksi omassa parisuhteessaan ja kumppaninsa sellaiseksi, joka ei tunnu (lainkaan) oikealta.. 

Just äsken soitin 92-vuotiaalle äidilleni. Mä vähän luulen, että meillä Suomessa on niin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri, että lapset halutaan maailmalle viimeistään parikymppisinä eikä sen jälkeen - molemminpuolin - olla kovinkaan paljoa tekemisissä. Isovanhemmat eivät ole lapsenvahteina eivätkä lapsenlapset soittele isovanhemmilleen. Surullista. Joskus tosin ihan ymmärrettävääkin, koska ei läheskään kaikissa perheissä kohdella perheenjäseniä hyvin. 

Totta turiset- parisuhde on ollut, leskeksi olen jäänyt näi vielä työikäisenä. Yksin täällä koronakriisistä yritän selvitä. Tuttavat ja ystävä touhuavat perheineen, sinkkuystäviä ei ole.

Koska se yksinäisyys ole muuttunut mihinkään.

Sitä se on ollut jo ennen koronaa.

Miksi mun pitäisi jatkuvasti olla kiinnostunut muista? Kun ei lopuksi kukaan ole mun yksinäisyydestä ollut kiinnostunut ennen tätä, en mä jaksa enää välittää, aivan sama.

Enkä ole edes katkera vaan realisti että nytkö vasta tähä pitäisi herätä, just ai koska sinä yhtäkkiä olet samassa tilassa missä monet ovat olleet jo vuosia, ei kyllä sääliä tipu ja sano mua ilkeäksi mutta mä nautin siitä että koette sen mitä moni on jo vuosia kokenut.