Puoli vuotta sitten makasin teholla,

tietämättä selviänkö vai en. Tässä olen kuitenkin, melkein kokonaan toipuneena. Ja odotan hetkeä, jolloin rajat aukeaa ja saan lentää lämpimään, auringon paahteeseen, turkoosin meren äärelle kuuntelemaan aaltojen kohinaa ja elämisen ääniä.. miettimäännkatuja laahustaen "hitsi kun kuumaa, mihin istahtaisin virvokkeelle". Suljen silmäni ja voin kuvitella jo itseni siellä.