Lue keskustelun säännöt.
Mä jotenkin sekosin saatuani potkut. Onko normaalia?
06.04.2020 |
Onko ihan normaalia menettää mielenterveytensä tällä tavalla, kun töistä tulee potkut? Olen itkenyt hysteerisenä nyt kaksi viikkoa ja miettinyt, miten epäonnistunut p*ska olen. Välillä raivostun ihan jostain oudosta asiasta ja mietin sillalta hyppäämistä. Sitten yhtäkkiä nauran itsekseni jollekin asialle ihan kippurassa eikä naurusta tule loppua. Yhtenä hetkenä vihaan syvästi työpaikkaani, mutta sitten yhtäkkiä saan sellaisen idean, että jos vaan menisin takaisin työpaikalleni vaikka huomenna aamulla ja jatkaisin töitä niin kuin mitään ei olisi sattunut. Minulla ei kulje ajatus selkeästi, en ymmärrä lukemaani ja toimin jotenkin harkitsemattomasti.
Tunnen vahvasti, että mielenterveyteni on pettämässä lopullisesti. Minulla on ollut vaikea stressi ja ahdistus vähintään vuoden.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia. Suosittelen hakemaan opamoxia lekurilta niin rauhoitut.
On! Anna tunteiden tulla, kyllä se siitä.
Ei ole normaalia.
Lue C.G.Jungia. Kirjoita ylös ajatuksiasi. Selkeästi vanha työ oli osa identiteettiäsi, tai jopa ideaaliasi. Hanki uusi ideaali, jota lähdet tavoittelemaan. Plus liiku ulkona, syö hyvin. Siitä se pikkuhiljaa paranee.
Tsemppiä! :)
Ei ole normaalia. Hakeudu ammattiauttajalle. Tarvitset keskusteluapua, vaikka etänä. Asiasi järjestyvät kyllä kunhan otat avun vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en enää tunnista itseäni. Mulla on vainoharhaisia ajatuksia, vaikka ymmärrän, ettei ne ole totta.
On normaalia, tässä pätee normaalit kriisin vaiheet eli shokki - kieltäminen, viha - masennus ja apatia - asian hyväksyminen - uusi nousu.
Olet vielä shokkivaiheessa jossa tunteet heittelee, se voi kestää parista päivästä pariin kuukauteen. Jos kestää yli 2vko niin hae keskusteluapua. Selviät kyllä, vaikka alku hirveää.
T. Ihmisiä työkseen irtisanova (ja turha tulla raivoamaan ahneesta kapitalistista, en tee päätöstä, teen vaan toteutuksen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eilen olin sen verran pirteä, että kävelin 14 km. Tänään olin niin masentunut, etten päässyt sängystä ylös ennen kahta. Nukuin 15 tuntia.
Tämän takia ei kannattaisi määritellä itseään (eikä muita) ihmisenä liiaksi työn, statuksen, materian, ystäväpiirin, asuinpaikan tai varallisuuden kautta. Koska kaikki mainitut voi menettää. Ihmisen ydin meissä kaikissa on jotakin muuta, pysyvää, mikä ei katoa koskaan. Ota tämä mahdollisuutena kehittää itseäsi, löytää itsesi. Katso ja kohtaa itsesi lempeästi, olet hyvä, täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Ilman työtä, ilman mitään. Omana itsenäsi. Onnea ja voimia elämänpolullesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on sullakin työ. Olet varmaan iloinen, kun pääset eroon huonoista työntekijöistä.
Onhan se erittäin tavanomaista, että menee pois tolaltaan, kun saa potkut.
En tiedä mikä on normaalia, eikä se ole tärkeää tai olennaista, paskat normaaleista.
Olennaista on, että pääset takaisin kiinni elämään. Jos ongelmat jatkuvat, niin sitten on haettava apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että olet jo jonkun aikaa padonnut asioita sisääsi, nyt ne vaan tulee kaikki pintaan. Anna tulla, ihan tervettä, ainakin toistaiseksi. Jos tunnekuohut ei laannu tulevien viikkojen aikana, niin sitten ehkä keskusteluapu olisi paikallaan.
Minä ainakaan en pääse ikinä takaisin normaaliin elämään. Vihaan itseäni todella syvästi. En aio hakea enää ikinä mitään töitä, koska näin idioottia paskaa ei kukaan palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tähän saa apua mistään. Lääkäriaikoja ei saa korona-aikana, eikä missään vastata puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
No ei tähän saa apua mistään. Lääkäriaikoja ei saa korona-aikana, eikä missään vastata puhelimeen.
Eikös nyt ole lisätty kriisipuhelimia? Niihin voi soittaa myös tästä.
On normaalia. Minä sain viime viikolla tietää, että saan potkut ja minulla ollut jopa itsetuhoisia ajatuksia. Sain onneksi lääkityksen ahdistukseen
Kukaan, joka ei ole itse samaa käynyt läpi ei voi ymmärtää tätä. Itke, raivoa, huuda, keskustele ystävien, perheen yms kanssa
Ei niissäkään vastata. Ketään ei kiinnosta näin surkean ihmisen asiat.
Mukavaa, että sinä sait apua. Mistä sait apua? Ikävää kuulla, että olet samassa tilanteessa. Minullakin on itsetuhoisia ajatuksia. Pitää varmaan hypätä junan alle, että joku ottaa tosissaan.
Voimakas reaktio varmaan kertoo siitä, miten suuri merkitys työllä on sinulle ollut. Minun mielestäni liian suuri, jos työn menetys saa sinut jopa ajattelemaan itsemurhaa. Sellaista viestiähän tosin maailmakin usein välittää, että ilman työtä ei ole ihminen mitään.
Hengittele nyt pahimman myrskyn läpi ja kun olosi tasaantuu, toivottavasti voit ottaa tämän vaikean tilanteen mahdollisuutena tarkastella arvojasi ja opit olemaan lempeämpi itseäsi kohtaan. Kerrot olleesi pitkään hyvin ahdistunut ja stressaantunut, ehkä voisit nyt kiitollisena ottaa vastaan myös mahdollisuuden pysähtyä, levätä ja tarkastella, mikä elämässäsi kaipaa muutosta, jotta pitkällä tähtäimellä alkaisit voida paremmin.
Et varmasti ole täysin epäonnistunut vain, koska menetit työsi, vaan on edelleen paljon asioita, joita osaat sekä potentiaalia, jota et ole itsestäsi vielä löytänytkään.
Onko tämä normaalia?