Teemu S.: " Sirpa on elämäni tärkein ihminen." Miten teillä? (ov)

Molempia rakastan kuin hullu puuroa, mutta jos vaikka pitäisi valita jomman kumman menettäminen, niin kyllä mies joutuisi lähtemään. Mutta tässä asiassahan on kahta eri kuppikuntaa; joidenkin mielestä lapsi on vain parisuhteen jatke...

Ensin työ, mahdollinen työ, ehkä tuleva työ, mahdolliset työssä muille sattuneet haaverit joita mentävä paikkaamaan, parhaiden kavereiden auto- ja työkoneongelmat, televisio-ohjelmat jotka pakko nähdä...

Siellä jossain jonon hännilla olen sitten minä..

Eikös näin härski pilkkuerotiikka kuulu jo tuonne seksipalstalle?

Näin se mielestäni kuuluu ollakin. Vanhempien suhteestahan kaikki lähtee.



Yhdessä meillä on viisi lasta, joita rakastamme yli kaiken.

Lapset ovat toki ykkösenä, mutta ei ne mitään keskustelukumppaneita ole, eikä heiltä saa vaikeissa paikoissa tukea. En usko, että Selännekään ajattelee asiaa niin, että lapset voi mennä, mutta Sirpa jää. Ei se sitä tarkoita.



Mies on minun paras ystäväni. Luottokumppani, ihana ihminen.

Jos pystyisit pelastamaan onnettomuudesta vain jommankumman, olisiko se lapsesi vai puolisosi?



ap

Meillä äideillä on aika vahva hoiva- ja suojeluvietti.

Vierailija:

Jos pystyisit pelastamaan onnettomuudesta vain jommankumman, olisiko se lapsesi vai puolisosi?

ap

Tivaa yhä ap

Hänen kanssaan päätän elämämme suuntaviivat, lapsiluvun ja tulevaisuuden. Lapset kasvavat siinä sivussa ja muuttavat pois kun ovat isoja. Sitten vielä jään miehen kanssa kaksin elämäni loppuaikoja viettämään.

Lapsi voi silti olla rakkain - rakkaus lapseen ja puolisoon on erilaista. Ja lapsi voi olla tärkein siinä mielessä että häntä eniten haluaa suojella ja auttaa. Mutta lapsen kanssa ei voi rakentaa täysipainoista suhdetta, jossa olisi kaikki tärkeät elementit mukana.

Eli lasten eteen olen valmis kuolemaan, mutta mieheni en. Ja lapsiani rakastan ehdoitta, eli vaikka he eivät rakastaisi minua, niin silti tulen rakastamaan heitä aina. Tavallaan siis luontaisesti minut on luotu heidän " hoitajiksi" ja sillä tavalla he ovat aina osa minua.

Mies taas on minulle ehkä tärkein siksi että tarvitsen jonkun joka rakastaa minua. Eli meidän suhde on kaksisuuntainen. Jos mieheni ei rakastaisi minua, niin tuskin olisimme yhdessä. Mutta taas toisaalta, lapset ovat minulla vaiin lainassa ja heille tulee jossain vaiheessa uusi oma elämä. Miehen taas toivon olevani vierelläni silloin kun olen vanha ja väsynyt. Eli en voi pistää lapsia ja miestäni samalle viivalle. Ja tavallaan lapset ovat minulle " tärkeämpiä" , niin silti toivon että mieheni on se joka on vierelläni kun olen sairas. Lapsilta en siis odota mitään vaan toivon että heille tulee ihana ja hieno oma elämä.

...kaikki muu perustuu siihen minun ja miehen suhteeseen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapset olisi meille tärkeitä ja rakkaita. 3 lasta meillä on ja lisääkin halutaan lapsia vaikka kuinka paljon.



Mielestämme meidän perhe perustuu minuun ja mieheen. Meidän rakentamaan pohjaan, jossa lapsillakin on hyvä olla.



Lapset ovat tavallaan lainassa meillä, mutta puolison kanssa suhde jatkuu kuin lapsetkin lentävät pesästä. Puolison kanssa se suhde on ollut kasassa jo ennen lapsiakin. Lapset saadaan puolison kanssa yhdessä.



Lapset ovat yhteisiä, me olemme miehen kanssa aika tasavertaisia huoltajia ja molemmat osaamme ja pystymme huolehtimaan ja kasvattamaan lapsia tasavertaisesti. Meillä myös lasten isä osallistuu paljon lasten elämään, aika lailla 50% molemmille.

Jollain tapaa ajattelen vähän samoin kuin Stella eli et lapsi on vaan lainassa meillä. Olen myös sitä mieltä, että elämäntilanteet vaihtelee ja sitä myötä myös se tärkeysjärjestys. Kyllähän tällä hetkellä minulle lapsi on tärkeämpi kuin mies, se on selvää, mutta toisaalta jollain tapaa pitäisin hivenen sairaana, että jos näin olisi 20 vuoden päästäkin, kun poika on 26 ja omilla teillään ja minä asun miehen kanssa.



Lyhyesti vastaan näin, että tärkeimmät ihmiset minulle ovat ne, jotka asuvat minun kanssa saman katon alla. Heistä ensimmäisellä suojelulistalla ja siten rakkaimpia ovat pienimmät. Sitten kun pienet ovat niin isoja, että lentävät pesästä, niin sitten on aika päästää heistä irti ja sitten on mies tärkein.

eivät vielä ole ihmisiä. Lapsiahan ne ovat ja niillä on lasten paikka. Sitten aikuistuvat ihmisiksi ja sitten heillä on jo omat rakkaat ja oma elämä joten kyllä se puoliso on elämän tärkein ihminen.

Mitä ihmeitä ne alle 10v ovat jos ei ihmisiä. Tottahan se on että käyttäytyvät joskus aika eläimellisesti, mutta kyllä meillä ihan pieni vauvakin on ihminen ja ihmisarvo on jokaisella ikää katsomatta ihan sama.

Vai onko niin että ei se haittaa jos kuolee ennen 10 vuotta kun ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi :-)

Tuossa tilanteessa ratkaisun tekisivät pitkälti vaistot. Lisäksi monissa perheissä on monta lasta, miten ratkaisu siinä tilanteessa menisi? Jos pitää valita miehestä ja neljästä lapsesta yksi jonka pelastaa, minä varmaan pelastaisin sen joka ensimmäisenä käteen osuu. Onko hän siinä tapauksessa minulle tärkein vai oliko ratkaisu puhtaasti vaistojen sanelema järkiratkaisu?

Minulle lapset ovat tärkeimpiä, miehelle minä. (Olemme juuri puhuneet aiheesta ja molemmat hyväksyvät toistensa mielipiteet.)

Vierailija:

Jos pystyisit pelastamaan onnettomuudesta vain jommankumman, olisiko se lapsesi vai puolisosi?

ap

Meidän rakastava suhteemme on paras kasvualusta lapsellemme. Se, että mieheni on tärkein, ei tarkoita sitä, ettemme rakastaisi yli kaiken lastamme.

Mulla sekä lapset, että mies ovat yhtä tärkeitä ja tossa alussa joku laittoi, että jos pitäisi valita kumman menettäisi lapsen vai miehen ja se valitsi lapsen. Mun valinta olisi se, että jos jonkun pitäisi kuolla niin se olisin minä!



Mä rakastan lapsia ja miestäni yhtä paljon, rakkauden laatu on vain erilaista. Eihän lasta voi rakastaa kuten aviopuolisoaan, ei tietenkään. Mutta yhtä paljon voi rakastaa!

Kyllä mies on tärkein. Suhde lapsiin on täysin eri asia eikä näin ollen voi mitenkään verrata kumpi on tärkeämpi mies vai lapset.