Rakastunut ystävään. Kokemuksia kaivataan.

Apua!

Tunteeni läheistä ystävääni kohtaan ovat kasvaneet lähes sietämättömiksi. Ihastus on ollut vuosien varrella kausittaista, mutta nyt kuitenkin huomaan, että tunteeni häntä kohtaan ovat pysyneet voimakkaina yhtäjaksoisesti jo ainakin vuoden verran.

Mutkikkaan tästä tilanteesta tekee se, että minulla on jo seurustelukumppani, jota myös rakastan. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Hän on ihana, huomioiva ja älykäs, mutta arvomaailmaltaan erilainen kuin minä. Välillä tuntuu, ettemme löydä niin hyvää keskusteluyhteyttä, kuin voisi toivoa. Meillä on kuitenkin todella hauskaa yhdessä ja lähestulkoon samanlaiset tulevaisuuden haaveet.

Tämän läheisen ystäväni kanssa taas ymmärrämme toisiamme paremmin kuin kukaan, ja se onkin pitänyt meidät yhdessä yli kymmenen vuotta. Käymme syviä keskusteluja ja meillä on samanlainen huumorintaju ja arvomaailma. Tiedän myös, että hänen kanssaan tulevaisuudensuunnitelmat osuisivat mahdollisesti jopa vieläkin paremmin yhteen. Hän on omaa kumppaniani taiteellisempi ja huolettomampi tapaus, oli se sitten hyvä tai huono puoli. Hän on ollut pitkään sinkkuna.

En ole kertonut ystävälleni tunteistani. Meillä on satunnaista pientä flirttiä, josta kumpikin tykkää, mutta jonka voi ottaa myös ihan kaverillisestikin. En loppujen lopuksi ollenkaan tiedä, mitä hän tuntee minua kohtaan. En halua ottaa asiaa esille siksi, että seurustelen, enkä myöskään halua, että ystävyyteen tulisi railoja.

Huomaan iltaisin yksin ollessa ajattelevani tätä toista miestä enemmän kuin omaa seurustelukumppaniani, ja se tekee minulle samalla hieman syyllisen olon. Toisaalta kuitenkin pidän näistä tuntemuksista, joita minulla on. Joten kertokaa, miten asian kanssa kannattaisi menetellä ja onko se ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen? Vai jatkanko vaan hyvää elämääni kantaen mukanani tätä salaisuutta?