Ei hyvä parisuhde, kamalaa tässä tilanteessa.
Muutin yhteen miehen kanssa aikuisiällä ehkä hieman liian äkkiä alle kahden vuoden tuntemisen jälkeen taloudellista syystä. Mies on todella epäkypsä: käyttäytyy riitatilanteissa kuin pieni poika jota minä kannattelen. Nyt myös kun tämä vaikea aika niin tarvitsisin rinnalleni vahvan kumppanin mutta ei mulla sellaista ole.
Tuntuu että en nyt voi erota ja aiheuttaa lapselleni taas uutta muutosta. Että pitikin olla tyhmä!
Koskaan ei pitäis sitoutua ennenkuin on käyty yhdessä jotain vaikeaa läpi. En ennen tätä miestä osannut edes arvata että joku voi olla henkisesti noin lapseksi jäänyt.
En koskaan ole tuntenut itseäni näin yksinäiseksi. Pitäis varmaan erota kun jo näen ettei tästä tule mitään. Mutta se tarkoittaa taloudellista murskaantumista etenkin nyt kun olen lomautettuna ainakin 2 kuukautta.
Ai miten tästä nyt voi selvitä.
Parisuhdetta ei kannata rakentaa kriisin keskellä vaan ihan siinä perusarjessa. Myös rakastumisvaihe on usein kriisi vaihe elämässä. Usein vain käy niin että parisuhde ja sen hoitaminen unohtuu arjen keskellä ja sen hoitamiseen herättää kun asiat on jo huonosti.