Kotikaranteeni, etäopetus, räntäsade... olen niin uupunut että syömiseni on lähtenyt ihan lapasesta, en enää edes jaksa ajatella laihdutusta

Naurettava. Karanteeni laihduttaa. Ja miten räntä sinua uuvuttaa.

Tilaan kaiken kotiinkuljetuksena eikä tule yhtään ostettua mitään herkkuja vaan ihan vaan oikeaa ruokaa. 

Eipä tässä ole juuri muitakaan nautinnon lähteitä kuin ruoka niin kauan kuin muu perhe on hereillä. Heidän nukahtaessaan pääsen sitten katsomaan suoratoistopalvelusta filmiä. Musiikkia ei voi soittaa puolison etätyön vuoksi.

Olemme kyllä yrittäneet hajaantua kodissamme mutta emme pysty elämään äänettömästi. Sen lisäksi meillä on vain yksi tulostin ja monta käyttäjää eli tulostin laulaa nonstoppina taustalla.

Sama homma

Sama. Olin Personal Trainerin avulla laihduttamassa ennen tätä kriisiä, ja oli jo 22 kg lähtenyt noin 40 kg liikapainosta. Mutta kun olen yh, ja tuli työn oheen tämä päiväkoti-ikäisen kotihoito ja kouluikäisen kouluhommat, niin pakko oli ilmoittaa PT:lle, että nyt ei ole voimavaroja tähän projektiin. Ja sen jälkeen olenkin vetänyt suklaata, lihapasteijoita, kinkkuviipaleita suoraan paketista, karkkia, kaljaa kaksin käsin. Ei voi mitään, nyt on kyse hengissä selviämisestä ja mä olen ihan burnoutin rajoilla. Kalja ja mässy rauhoittaa.

Jep, en ole koskaan liikkunut niin vähän kuin nyt. Normaalisti hengaan kaikki päivät kaupungilla ja käyn kotona vain nukkumassa. Syön siis unien ympärillä eli käytännössä vain aamiaisen ja iltapalan, jotka on jotakin helppoa ja nopeaa lähikaupasta – yleensä valmissalaatti tai mikrokeitto raejuuston kanssa tms.

Nyt kun ei ole kuin aikaa, syön tylsyyteeni ihan koko ajan.

Niin, nyt tiedätte millaista on kun ei työttömänä saa töitä ja asiat kasaantuu eikä energiaa riitä muuhun kuin selviytymiseen, mihinkään ei rahan vuoksi pääse, alkaa masentaa ja hommat lässähtää!

Niin me ollaan erilaisia. Minä joudun pitämään lomia pois ja parasta tässä on että on kunnolla aikaa liikkua! Ja kokata hyvää ruokaa. Jota ei silti tarvi syödä kaksinverroin....:)

Mulla on toisinpäin. Jäin Koronan alussa etätöihin ja nyt kuukauden vaihteessa lomautetuksi. Laitan lapselle lounaan ja itse syön jotain vasta päivällisellä. Töissä ramppaan kahviautomaatilla mutta kotona tulee keitettyä vain aamu- ja päiväkahvit. Tytön ratsastustunnin aikana kävin pitkällä lenkillä. Toivon että pääsisi taas töihin ja ruokarytmi palautuisi ennalleen. Paino tässä kyllä putoaa vaikka olenkin jo normipainossa.

Minä taas ajattelin tulla eristyksestä ulos kevyempänä :) Tänään tosin viikottainen herkkupäivä, mutta kilo katosi jo ekan viikon aikana ja huomenna jatkuu. Tulee nukuttuakin kunnolla kun ei tarvitse aikaisin aamulla viedä lapsia minnekään.

Mulla toisinpäin, ei tässä ees ruoka oikein maistu kun ahdistaa tää tilanne niin valtavasti. Töissä hirvee kiire, vaikka siis etää teenkin pelkästään. Jotenkin on ihan lamaantunut olo. Kahvia kyllä kuluu.

Vähensin hiilareita, en karppaa kuitenkaan, ja kummasti alkoi piristymään ja jaksamaan paremmin. Etäpäivään ja lapsen koulun jälkeen jaksetaan ulkoilla, pelata ja välillä jumpatakin. Sohvalle on helppo jämähtää, mutta ei se oikeasti mahdottomia terveeltä ihmiseltä vaadi, että pepun saa sieltä ylös.

Vierailija kirjoitti:

Tilaan kaiken kotiinkuljetuksena eikä tule yhtään ostettua mitään herkkuja vaan ihan vaan oikeaa ruokaa. 

Mäkin tilaan, ja oikeaa ruokaakin, mutta voi pojat miten helppoa sieltä on klikkailla koriin myös ”karanteenikarkkia” ja sipsiä. 😐

Mä laihdun. Lenkkeily omaa aikaa ja sitä tarvitaan. Kaupassa listan kera max kerran vkossa ja säännöllinen ateriarytmi. Kolme kiloa lähtenyt.

Ei aikuisen ihmisen kuulu kiskoa limsaa. Se on lasten kaljaa, eli ei niillekään oikein sopivaa kuin joskus ja jouluna.

Mulla ainakin menee niin että jos elämässä on kaikki päin pärsettä niin ei ole voimia mässäillä tai tee mieli mitään ruokaa.

Miksi ostat herkkuja kaappiin?

Älä osta herkkuja. Syötäväksihän ne on tarkoitettu, ja jos niitä on, sinähän syöt. Hyvät päätökset tehdään kaupassa.